Biopolttoaineiden markkinat kansainvälistyvät ja kasvavat

Kansainväliset pyrkimykset kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi ja energiaomavaraisuuden lisäämiseksi ovat nostaneet bioenergian merkittävään rooliin yhtenä uusiutuvan energian lähteenä. Katseet kääntyvät väistämättä metsä- ja peltobiomassojen antamiin mahdollisuuksiin energian tuotannossa. Mutta millaisia ympäristö- ja sosiaalisia vaikutuksia biopolttoaineiden lisääntyvällä käytöllä on? Tekesin ClimBus- ja BioRefine -ohjelmien kolmen hankkeen yhteisessä loppuseminaarissa esiteltiin 6.3.2009 hankkeiden keskeisiä tuloksia ja johtopäätöksiä. Hankkeissa, joihin osallistui keskeisiä tutkimuslaitoksia, tutkittiin bioenergian potentiaalia, alueellista saatavuutta, kysyntää ja kestävyyttä.

Kuinka suuret bioenergiavarat meillä on käytössämme alueellisesti ja maailmanlaajuisesti?

Modernin energiapuun maailmanlaajuisen saatavuuden on arvioitu vastaavan noin kahta prosenttia maailman tämänhetkisestä primäärienergian käytöstä. Vaikka modernin energiapuun saatavuus onkin rajallinen, lupaavia alueita ovat Pohjois-Amerikka, Keski- ja Pohjois-Eurooppa, Luoteis-Venäjä, Itä-Aasia ja Etelä-Amerikka. Biopolttoaineiden markkinoiden kansainvälistyessä tulee entistä tärkeämmäksi varmistaa, että biomassan tuotanto ja hyödyntäminen energiana tapahtuu kestävästi. Tapaustutkimuksista saatiin tärkeää kohdetietoa toimijoiden käyttöön.

Lue lisää aiheesta

Kuinka paljon pelto-alaa voitaisiin tulevaisuudessa käyttää bioenergian tuotantoon?

Bioenergian kysyntää arvioitiin skenaariotarkasteluin vuoteen 2050 asti. Tarkastelut tehtiin viidelletoista maantieteelliselle alueelle lähtökohtana EU:n energia- ja ilmastotavoitteet vuodelle 2020 sekä pitkällä aikavälillä ilmakehän lämpötilan nousun rajoittaminen kahteen asteeseen. Tutkimuksessa selvitettiin maapallon tärkeimpien peltokasvien tuotanto mukaan lukien nurmikasvit. Lisäksi laskettiin teoreettiset ja tekniset sivuvirtavolyymit viljan, öljykasvien, palkokasvien, juurikasvien ja sokerikasvien tuotannolle kasvilajien satoindeksi- ja kuiva-ainetietojen avulla vuosille 2006 ja 2050. Bioenergiakasvien mahdollinen viljelylaajuus ja niiden tuottama energiamäärä arvioitiin ottaen huomioon myös alueellinen ruoantuotanto. Myös polttopuun, metsäteollisuuden sivutuotteiden sekä metsätähteiden hyödyntämistä arvioitiin energialähteenä. Tulosten perusteella bioenergian osuus globaalista primäärienergian käytöstä voisi kasvaa nykyisestä 10 prosentista noin 20 prosenttiin vuoteen 2050 mennessä, vaikka samalla primäärienergian kulutus kasvaisi kaksinkertaiseksi. Alueelliset erot bioenergian hyödyntämisessä ovat suuret, ja potentiaaliarviot sisältävät suuria epävarmuuksia. Väestön kasvu ja peltoalan tarve ruoantuotantoon, polttopuun käyttö tulevaisuudessa, ilmastonmuutos sekä tekninen kehitys vaikuttavat merkittävästi potentiaaliarvioihin.

Millaisia haasteita biomassan korjuu ja käyttö voivat kohdata?

Biopolttoaineiden tuotantoon liittyy useita kestävyysongelmia, eikä bioenergialla aina saavuteta tavoiteltuja ympäristö- ja sosio-ekonomisia tavoitteita. Tärkeimmäksi tekijäksi nousee raaka-aineiden ja maankäytön kilpailusta aiheutuvat maankäytön muutokset, joista pahimmat liittyvät trooppisten suosademetsien hävitykseen. Lisäksi raaka-aineiden viljelystä ja/tai korjuusta aiheutuu maaperän hiili- ja ravinnetaseisiin muutoksia, jotka tunnetaan verrattain huonosti. Biopolttoaineiden valmistuksessa tarvittava energia, ja niiden raaka-aineen tuottamisessa tarvittavat lannoitteet, torjunta-aineet, muut kemikaalit ja kastelu- ja prosessivesi aiheuttavat päästöjä ympäristöön ja saattavat kuivilla alueilla pahentaa vesipulaa. Biopolttoaineiden tuotanto voi myös kilpailla ruoan tuotannon kanssa, ja johtaa ruoan hinnan kallistumiseen. Biopolttoaineiden kestävän tuotannon varmistamiseksi monet tahot, kuten EU, ovat valmistelleet kestävyyskriteereitä, jotka tosin ovat vielä monilta osin puutteellisia.

Hankkeet

Tekesin ClimBus-ohjelmaan kuuluneissa GLOENER- ja SEKKI-hankkeissa arvioitiin metsä- ja peltobiomassojen hyödyntämistä tulevaisuuden energiantuotannossa. Tarkastelujen taustalla olivat arviot sekä pelto- että metsäbiomassojen teknisistä potentiaaleista energian tuotannossa. Lisäksi tavoitteena on ollut avata uusia markkinoita ja liiketoimintamahdollisuuksia suomalaiselle bioenergiateknologialle nopeasti kehittyvillä markkinoilla.

GLOENER-hankkeessa arvioitiin energiantuotantoon käytettävissä olevan metsäbiomassan määrää, tuotannon kestävyyttä ja sertifiointitilannetta. Tarkastelut kohdistuivat maantieteellisesti Pohjois- ja Etelä-Amerikkaan ja niiden nopeasti kehittyville markkinoille biomassan tuotannossa ja biomassaan perustuvan energiantuotannon teknologiassa; Luoteis-Venäjälle, mistä voi tulla merkittävä metsäbiomassan tuottaja ja teknologian markkina-alue EU:n läheisyydessä; ja Kaakkois-Aasiaan palmuöljyntuotantoprosessin tehostamismahdollisuuksiin, mistä voi avautua mahdollisuuksia ympäristö- ja energiateknologian toimituksille. Kohdealueiden energiasektoreista, polttoraaka-ainevaroista ja infrastruktuurista on koottu ja analysoitu tietoa suomalaisten teknologiantoimittajien käyttöön. SEKKI-hankkeessa arvioitiin skenaariotarkasteluin bioenergian globaalia ja alueellista kysyntää vuoteen 2050 asti. Tarkasteluiden taustalla olivat arviot energiateknologioiden kehityksistä, energiaresursseista sekä talouksien väestön kasvuista.

Tekesin BioRefine-ohjelman alla koordinoidussa BIOVAIKU-hankkeessa hahmotettiin kestävyyden arvioinnin problematiikkaa eri näkökulmien, lähestymistapojen ja työkalujen sekä niiden rajoitteiden suhteen. Hankkeessa kartoitettiin keskeisimmät tietopuutteet ja kriittiset tekijät F-T-dieselin, lignoselluloosaetanolin, NExBTL-dieselin ja sokeriruokoetanolin ja niiden keskeisten raaka-aineiden tuotannon ympäristövaikutusten arviointiin liittyen.