Maisema- ja virkistysalueita käyttävät yrittäjät määrittelevät maisemallisesti arvokkaat kohteet, jotka pyritään hankkimaan matkailukäyttöön. Toimitamallissa maanomistajat tarjoavat vapaaehtoisesti maa-alueitaan ja saavat matkailukäytöstä rahallista korvausta. Sopimuksessa määritellään muun muassa kaupan voimassaoloaika, metsien hoitotapa ja se miten aluetta hyödynnetään matkailun yritystoiminnassa.
Toimintamallissa pyritään tavoittamaan useita maanomistajia laajojen maisema-alueiden saamiseksi luontomatkailun käyttöön. Ostajana kauppaneuvotteluissa voi toimia yksittäisen yrittäjän sijaan sovittu organisaatio, joka vastaa myös korvausten maksamisesta. Välittäjäorganisaatio kerää toimintaan tarvittavat rahat alueen yrittäjiltä.
Aiemmin Suomessa esitetyissä toimintamalleissa tavoitteena ovat olleet maanomistajan ja maiseman hyödyntäjän väliset tapauskohtaiset sopimukset. Luontomatkailun kehittämiseksi tarvitaan kuitenkin yksittäisten sopimusten sijaan laajempia toiminta- ja rahoitusmalleja, joiden perusteella yksityismaiden matkailukäytöstä voidaan sopia pitkällä aikavälillä.
Yksityismaiden saaminen maisema-arvokaupan piiriin edellyttää, että maanomistaja saa kaupasta rahallista tuloa. Mikäli maisema-arvokauppa on maanomistajalle varteenotettava vaihtoehto, käytännön yleistyminen luo mahdollisuuksia luontomatkailun kehittämiseen ja metsiin kohdistuvien eri käyttömuotojen yhteensovittamiseen. Toimintamallin kehittäminen edellyttää myös jokamiehen oikeuksien ja kaupallisen matkailutoiminnan välisten suhteiden selvittämistä.
Metlan tutkijat esittävät näkemyksiään ”Maisema- ja virkistysarvokauppa: Eri maiden kokemuksia ja lähtökohtia suomalaisen käytännön kehittämiseen” –julkaisussa. Julkaisuun on koottu myös eri maissa käytössä olevia maisema-arvokauppakäytäntöjä.
Julkaisu: Metlan työraportteja 81 - Maisema- ja virkistysarvokauppa: Eri maiden kokemuksia ja lähtökohtia suomalaisen käytännön kehittämiselle
Lisätietoja:
