Metsäntutkimuslaitos
Tiedote 26.03.2007

Kirjavalehtisten koivujen monistus tuo vaihtelua viherrakentamiseen

Metsäntutkimuslaitoksen (Metla) tutkimuksessa selvitettiin kahden viherrakentamiseen soveltuvan kirjavalehtisen luonnonkoivun (Betula pendula Roth), kultasuonikoivun ja valkokirjokoivun, monistettavuutta ja kirjavalehtisyyden periytymistä. Syytä kultasuonikoivun kirjavuuteen ei vielä löydetty. Valkokirjokoivun kirjavalehtisyyden todettiin olevan yhteydessä kuiviin kasvuolosuhteisiin, ja koivun monistettavuus osoittautui helpoksi solukkoviljelyllä.

Suomen luonnonvaraisten, ankaraan pohjoiseen ilmastoon sopeutuneiden lehtipuiden joukossa on vain muutamia lehvästöltään värikkäitä lajeja. Koristetarkoituksiin maahamme etelämpää tuodut puut ja pensaat ovat sopeutuneet lämpimämpiin ilmasto-olosuhteisiin. Ne paleltuvat herkästi sydäntalven jopa 40 asteen pakkasissa ja yllättävissä keväthalloissa.

Kaupallisessa taimituotannossa on nykyään useita koristeellisia, useimmiten tummanpunalehtisiä koivuja, leppiä ja vaahteroita. Tutkitut koivut toisivat koristepuina lisävaihtelua viherrakentamiseen, sillä kultasuonikoivun lehtisuonet ovat keltaiset ja valkokirjokoivun lehdet valko-vihreäkirjavat.

Tutkimuksessa selvisi, että valkokirjokoivun lisäys oli helppoa solukkoviljelyllä myös syväjäädytyksen jälkeen. Vartteista oli kahden vuoden kuluttua elossa yli 90 prosenttia. Kultasuonikoivun monistumisprosentti jäi vastaavasti alle kymmeneen ja sen vartteiden eloonjäämisprosentti oli noin 50.

Perinnölliseksi ominaisuudeksi oletettu lehtiväritys puuttui solukkoviljellyistä jälkeläisistä. Vain valkokirjokoivun vartteiden vanhimpien oksien lehdissä näkyi lievää valkokirjavuutta. Syy löytyi emopuista. Rantapenkassa kasvavalle valkokirjokoivun emopuulle on tyypillistä kirjavuuden voimakas vuosivaihtelu ja kirjavuuden puuttuminen viimeisten vuosikasvainten nuorimmista lehdistä. Emopuiden valkokirjavuuden määrän havaittiin olevan yhteydessä kevään sademäärään ja viereisen järven vedenpinnan korkeuteen. Kuivat kasvuolosuhteet lisäsivät kirjavuutta. Valkokirjavuus vanhemmissa puun osissa johtuu lehtivihreän puutoksesta.

Tulosten perusteella oletetaan, että valkokirjokoivun solukkotaimien vanhetessa myös niissä ilmenee kirjavalehtisyyttä. Ne soveltuvat käytettäväksi viherrakentamisessa.

Kuivalla läjitysalueella kasvavalla kultasuonikoivulla ei ole vastaavaa värityksen vuosivaihtelua. Kultasuonisuuden aiheuttaja ei ole toistaiseksi selvinnyt. Kultasuonikoivun käyttö koristetarkoituksiin edellyttää kirjavalehtisyyden aiheuttajan löytymistä ja käyttökelpoisuutta.

Julkaisut:

Lisätietoja:


Metsäntutkimuslaitoksen tiedotteet Internetissä: http://www.metla.fi/tiedotteet/    Metlan RSS-tiedotesyöte
Metla/Viestintä PL 18, 01301 VANTAA, puh. 010 211 2000, sähköposti: info @ metla.fi