Metsäntutkimuslaitos
Tiedote 01.02.2007

Lahovikaisen kuusikon harvennus voi nopeuttaa juurikäävän leviämistä

Lahovikaisten kuusten poistaminen voimakkaissa ja usein toistuvissa harvennushakkuissa voi lisätä kuusikoiden lahoisuutta huolimatta siitä, että kaatopintojen tartunnoilta ja korjuuvaurioilta vältyttäisiin. Suurimpana syynä lahovikaisten puiden osuuden lisääntymiseen on juurikäävän leviäminen harvennuskantojen juurista pystypuihin. Tämä tartuntatyyppi on selvästi yleisempi kuin sienen leviäminen pystypuusta toiseen. Sen syynä on sienirihmaston nopeampi eteneminen kantojen juurissa verrattuna elävien pystypuiden juuriin. Niissä puun torjuntamekanismit hidastavat sienen kasvua.

Juurikäävän leviämistä kahdessa peräkkäisessä kuusisukupolvessa kartoitettiin Metlan Ruotsinkylän tutkimusalueelle perustetussa koemetsikössä. Juurikääpäyksilöt (genotyypit) tunnistettiin edellisen puusukupolven tyvilahoisten kuusten kannoista sekä kaikista luontaisesti syntyneen uuden kuusisukupolven puista kahtena ajankohtana: 43-vuotiaan metsikön ensiharvennuksen yhteydessä sekä 13 vuotta ensiharvennuksen jälkeen. Itiötartuntojen syntyminen harvennuksen seurauksena pyrittiin estämään tekemällä hakkuu talvella ja välttämällä jäävän puuston vaurioittamista

Ensiharvennuksen aikaan 9 % kuusista oli juurikäävän lahottamia. Valtaosa tartunnoista (n. 83 %) oli peräisin edellisen puusukupolven lahoista kannoista. Uusia itiötartuntoja ei harvennushakkuun seurauksena syntynyt, mutta juurikäävän lahottamien kuusten osuus lisääntyi harvennuksen jälkeen 13 vuodessa 16 %:iin.

Lahovikaisten kuusten poistaminen voimakkaissa ja usein toistuvissa harvennushakkuissa voi näin ollen lisätä kuusikoiden lahoisuutta huolimatta siitä, että kaatopintojen tartunnoilta ja korjuuvaurioilta vältyttäisiin. Toisaalta lahovikaisuus uudessa 56 vuoden ikäisessä kuusisukupolvessa ei ollut suurempi kuin edellisen sukupolven päätehakkuussa.

Tulosten perusteella on odotettavissa että juurikäävän aiheuttama lahovikaisuus peräkkäisissä kuusisukupolvissa voidaan pitää kohtuullisen alhaisena, mikäli harvennusten lukumäärä pidetään pienenä ja juurikäävän itiötartunta kantoihin ja juuristoon estetään. Itiötartunta voidaan torjua tekemällä hakkuut talvella tai käsittelemällä kannot torjunta-aineella kesähakkuissa sekä välttämällä juuristojen vaurioitumista.

Kasvupaikalla esiintyvien juurikääpäyksilöiden eliniäksi arvioitiin lähes 200 vuotta.

Julkaisu: Piri, T. & Korhonen, K. 2007. Spatial distribution and persistence of Heterobasidion parviporum genets on a Norway spruce site. Forest Pathology 37(1):1-8.

Lisätietoja:


Metsäntutkimuslaitoksen tiedotteet Internetissä: http://www.metla.fi/tiedotteet/    Metlan RSS-tiedotesyöte
Metla/Viestintä PL 18, 01301 VANTAA, puh. 010 211 2000, sähköposti: info @ metla.fi