Metsäntutkimuslaitos

Tiedote 14.12.2006

Latvuspeiton arvioiminen ei ole ongelmatonta

Metsäntutkimuslaitoksen (Metla), Helsingin ja Joensuun yliopiston yhteisessä tutkimuksessa selvitettiin puuston latvuspeiton arvioinnin ja mittaamisen menetelmiä. Tarkasteltavina menetelminä olivat pistemäisiin mittauksiin perustuva menetelmä, densiometriin eli kuperaan peiliin perustuva arviointimenetelmä, digitaalisten maasta otettujen valokuvien käyttö ja silmävarainen arviointi.

Maailman maatalousjärjestö FAO:n suosittama kansainvälinen metsän määritelmä perustuu puuston pituuteen ja latvuspeittoon. Metsäksi luetaan alueet, joissa puusto kypsyysvaiheessa saavuttaa vähintään 5 metrin pituuden ja 10 %:n latvuspeiton. Lisäksi metsän tulee olla vähintään 0,5 hehtaarin kokoinen ja vähintään 20 metrin levyinen. Suomessa metsä on totuttu määrittämään kasvupaikan puuntuotoskyvyn kautta: metsämaaksi luetaan alueet, joilla puuston keskimääräinen vuotuinen kasvu kiertoajalla voi olla vähintään 1 kuutiometri hehtaarilla; ja kitumaaksi alueet, joilla puuston vuotuinen kasvu voi olla alle 1 kuutiometri mutta vähintään 0,1 kuutiometriä hehtaarilla. Kansainvälisiä metsätilastoja varten myös Suomen metsiä tulisi voida luokittaa puuston latvuspeittoon perustuen.

Tarkkoja latvuspeiton arvioita voidaan saavuttaa ainoastaan perusteellisella mittaamisella, jossa yksittäisistä pisteistä todetaan, onko piste latvusten peitossa vai ei. Koska pienehkönkin koealan latvuspeiton mittaaminen vaatii vähintään 100 havaintopistettä, tarkka mittaaminen ei käytännön metsäninventointitehtävissä yleensä ole mahdollinen.

Havaintopisteiden määrän vähentäminen densiometrin avulla ei tuottanut luotettavia arvioita latvuspeitosta. Digitaalisten kuvien käyttöä voidaan suositella vain, jos kuvat voidaan ottaa pienellä avauskulmalla ja kuvia on mahdollista ottaa riittävästi – tutkimuksessa käytetty 5 kuvaa pienehköllä koealalla ei tuottanut riittävän tarkkoja tuloksia. Latvuspeiton silmävarainen arviointi voi taitavalta arvioijalta onnistua tarkemmin kuin edellä kuvatut epätarkat mittausmenetelmät. Nopeahkoon inventointityöhön voidaankin suositella silmävaraista arviointia, mikäli arvioijat on mahdollista kouluttaa tehtävään tarkasti mitatulla koeala-aineistolla.

Tutkimusta jatketaan selvittämällä puuston latvuspeiton ja puustosta helpommin mitattavien muuttujien suhdetta. Tutkimusta rahoittivat Marjatta ja Eino Kollin säätiö, Helsingin yliopisto ja Metla.

Julkaisu: Korhonen, L., Korhonen, K. T., Rautiainen, M. & Stenberg, P. 2006. Estimation of forest canopy cover: a comparison of field measurement techniques. Silva Fennica 40(4): 577–588.

Lisätietoja:


Metsäntutkimuslaitoksen tiedotteet Internetissä: http://www.metla.fi/tiedotteet/    Metlan RSS-tiedotesyöte
Metla/Viestintä PL 18, 01301 VANTAA, puh. 010 211 2000, sähköposti: info @ metla.fi