Metsäntutkimuslaitos
Tiedote 30.11.2006

Tuhka- ja typpilannoituksen yhteisvaikutus kangasmailla

Kangasmailla puuston kasvua eniten rajoittava ravinne on typpi. Typpilannoituksen kasvua lisäävä vaikutus kestää vajaat 10 vuotta. Muhoksella kuivalla mäntykankaalla kokeiltiin pelkän typpilannoituksen ohella typen ja puuntuhkan yhdistelmää. Sillä aikaansaatu kasvuvaikutus jatkui vielä sen jälkeen kun typen välitön vaikutus oli loppunut (kts. kuvat). Epäselvää toistaiseksi on, onko pitkäaikaiseen, yli 20 vuotta kestäneeseen kasvunlisäykseen syynä tuhkan ja typen yhteisvaikutus vai tuhkan ajan myötä esille tuleva maanparannusvaikutus.

Puuntuhkan kasvua parantava vaikutus on tunnettu jo kaskiviljelyn yhteydessä. Puuta polttavissa energialaitoksissa syntyy vuosittain suuria määriä tuhkaa. Puuntuhka kiinnostaa, sillä se sisältää monia ravinteita ja vähentää maan happamuutta. Levittämällä puusta syntyvä tuhka turve- ja kangasmaille metsään korvattaisiin puunkorjuussa ja ravinteiden huuhtoutuessa syntyvää ravinnemenetystä ja estettäisiin maan happamoitumista. Se olisi metsien ekologisesti kestävän käytön mukaista. Näin saataisiin tuhka hyötykäyttöön ja lievennettäisiin jäteongelmia.

Tuhkalannoitus parantaa puiden kasvua selvästi turvemailla, joilla on pulaa varsinkin kaliumista. Kangasmailla sen sijaan on puute pääasiassa typestä ja sitä tuhka ei sisällä. Kangasmailla tuhka ei ole myöskään parantanut typen saatavuutta. Tuhka ei olekaan lisännyt puuston kasvua karuilla typpitaloudeltaan huonoilla kankailla. Kangasmetsissä kasvulisäyksen aikaansaaminen näyttäisikin yleensä edellyttävän tuhkan ohella myös typpilisäystä.

Metsäntutkimuslaitoksen tutkimuksessa on tarkasteltu, miten typen ja tuhkan yhdistelmä vaikuttaa humuskerroksen ja kivennäismaan kemiallisiin ominaisuuksiin ja puuston kasvuun kuivan kangasmaan (CT) männikössä. Koetta perustettaessa puuston ikä oli 60 vuotta ja puuston runkotilavuus 51 m³ hehtaarilla. Kokeiltavina olivat lannoittamaton vertailu, typpilannoitus urealla (N) ja typpilannoitus + puuntuhkalannoitus kolmella erilaisella tuhka-annoksella (1, 2,5 ja 5 tonnia hehtaarille). Typpiannos oli sama (185 kg hehtaarille) kaikissa lannoituskäsittelyissä. Urea levitettiin kokeelle syksyllä 1978, ja tuhka keväällä 1979.

Tuhkalannoitus vähensi humuskerroksen happamuutta. Vielä 23 vuoden jälkeen maan pH oli kahden ja puolen sekä viiden tonnin tuhka-annoksilla 0,3 ja 0,9 yksikköä korkeampi kuin lannoittamattomilla koealoilla. Humuksen alapuolella kivennäismaassa tuhkan vaikutus maan happamuuteen näkyi vähäisempänä kuin humuskerroksessa. Kivennäismaan happamuus oli 23 vuoden jälkeen vähentynyt suurimmalla tuhkalisäyksellä 0,5 yksikköä. Typpilannoituksella ei ollut vaikutusta maan happamuuteen. Humuskerroksen ja kivennäismaan kalsiumin ja magnesiumin määrissä tuhkan vaikutus näkyi suurimmalla tuhka-annoksella vielä 23 vuoden jälkeen.

Puusto harvennettiin ennen lannoituksia. Se näkyy tilavuuskasvun parantumisena toisella viisivuotisjaksolla, kun puut ovat ottaneet vapautuneen kasvutilan käyttöönsä. Typpilannoitus lisäsi tyypilliseen tapaan voimakkaasti kasvua vajaat 10 vuotta. Puuntuhka (kuvissa 2,5 tonnia hehtaarille) ja typpi yhdessä annettuina paransivat kasvua vielä ainakin toiset 10 vuotta. Katso kuvat.

Julkaisu: Saarsalmi, A., Kukkola, M., Moilanen, M. & Arola, M.. 2006. Long-term effects of ash and N fertilization on stand growth, tree nutrient status and soil chemistry in a Scots pine stand. Forest Ecology and Management 235 (1-3): 116-128.

Lisätietoja:


Metsäntutkimuslaitoksen tiedotteet Internetissä: http://www.metla.fi/tiedotteet/    Metlan RSS-tiedotesyöte
Metla/Viestintä PL 18, 01301 VANTAA, puh. 010 211 2000, sähköposti: info @ metla.fi