Metsäntutkimuslaitos

Tiedote 25.9.2006

Marjasadot kärsivät kesäkuukausien kuivuudesta

Kauppasienistä vain tateista saatiin paikoin keskinkertainen sato

Hiipumassa oleva marja- ja sienisatovuosi oli poikkeuksellinen, sillä tärkeimmät luonnonmarjalajit kamppailivat helteisessä ja kuivassa säässä läpi kesäkuukausien. Mustikan sato jäi heikoksi Etelä- ja Keski-Suomessa Metsäntutkimuslaitoksen (Metla) mukaan.

Tateista saatiin paikoin hyvä sato Itä-Suomessa. Ensimmäiset sateet tulivat Itä-Suomessa elokuun loppupuolella ja herkkutatit ilmestyivät maan pinnalle syyskuun alussa. Hieman myöhemmin mäntykankaille ilmestyivät männynherkkutatit. Normaalivuosina herkkutatteja on poimittu jo heinäkuun loppupuolella ja elokuun alussa. Kuuma ja kuiva kesäkausi siirsi tattien satokautta noin puolellatoista kuukaudella myöhäisemmäksi.

Nyt tattien määrät ovat odotetusti vähenemässä kolmen satoviikon jälkeen. Tattien vastaanottopisteissä I-luokan tuoreista herkku- ja männynherkkutateista on maksettu 5-6 euroa, II-luokan tateista 2-3 euroa ja III-luokan tateista euron kilo. Parin heikomman tattivuoden jälkeen herkku- ja männynherkkutatteja poimittiin tänä syksynä kohtalaisia määriä mm. Pohjois-Karjalassa. Männynherkkutatteja oli tänä syksynä mäntykankailla 20-40 kg/ha. Ennätyksellinen tattisato saatiin Itä-Suomesta vuonna 2003, jolloin männynherkkutatteja kasvoi mäntykankailla paikoin 200 kg/ha. Tuolloin tuoreesta I-luokan männynherkkutatista maksettiin 3 euroa kilo.

Haperoitten aika meni ohi helteisessä säässä, eikä iso-, kelta-, koivu-, kangas- tai viinihaperoita löytynyt enää syyskuun aikana. Rouskujen normaali satokausi alkaa elo-syyskuun vaihteessa, mutta tänä vuonna rouskuja on esiintynyt kangasmetsissä vähän. Kangastattien ohella kangasrousku on mäntyvaltaisten metsien satoisin sienilaji normaalivuosina. Tänä syksynä kangasrouskuja, haapa- ja kalvashaaparouskuja on kasvanut metsissämme vähän.

Ilmatieteen laitoksen mukaan kolmen kesäkuukauden (kesä-, heinä- ja elokuu) aikana Suomessa satoi keskimäärin 100 mm vettä. Sademäärä on pienin valtakunnallisen sademäärätilaston mukaan vuoden 1910 jälkeen. Juhannuksen jälkeen alkaneen ja elokuun loppupuolelle kestäneen ankaran kuivuuden takia Suomi oli käytännössä ruokasienten osalta lähes sienetön.

Mustikasta heikko sato
Toukokuun kovat pakkaset kukinnan alkuvaiheessa vioittivat nuppuja ja juuri auenneita kukkia laajasti eri maakunnissa. Samanaikaisesti kylmien ilmapurkausten aikana hyönteiset olivat maapiiloissaan ja pölytyksen epäonnistuminen laski osaltaan mustikan satotasoa.

- Juhannuksen jälkeen alkanut kuivakausi, jota kesti aina elokuun loppupuolelle asti, aiheutti mustikan raakilevaiheessa ja marjojen kypsyessä 15.-31.7. sen, että marjat jäivät pieniksi ja osa putosi maahan, kertoo valtakunnallisesta luonnonmarjojen ja sienisatotutkimuksesta vastaava vanhempi tutkija Kauko Salo Metsäntutkimuslaitokselta (Metla).

Kukkien lukumäärä keskimäärin mustikkakasvustojen neliömetrillä oli 180 kpl, mikä määrällisesti vastaa runsasta kukintaa. Raakilevaiheessa lukema oli enää 80 raakiletta neliömetrillä ja odotettavissa oleva satotaso oli pudonnut keskinkertaiseksi. Kaikkien tutkimusmetsien mustikkakasvustoissa kypsiä marjoja oli keskimäärin vain 58 kpl neliömetrillä ja satotaso muodostui melko heikoksi (Kuva 1).

Parhaimmat mustikkasadot saatiin Kainuusta ja Metsä-Lapin alueelta, joissa kesäkuukausina esiintyi sateita muita maanosia enemmän. Parhaimpina vuosina kypsien marjojen keskiarvot ja valtakunnalliset mustikkasadot olivat puolta suurempia viimeksi vuosina 2003 ja 2005.

Suomuuraimesta saatiin keskinkertaista parempi sato Etelä- ja Keski-Suomea myöten
Suomuurainsato kehittyi lopulta keskinkertaista paremmaksi, vaikka avosoilla halla vioitti jonkin verran kukkia ja kuivuus vaivasi varsinkin avosoiden mättäillä ja kuivilla tasapinnoilla kasvaneita suomuuraimia. Parhaat sadot saatiin korvista, puustoisilta rämeiltä sekä soitten reuna-alueilta, joissa oli sopivasti varjostavaa puustoa.

Puolukkakin kärsi kuivuudesta
Puolukan kukinta kesäkuun puolivälin jälkeen oli runsasta ja odotukset hyvään satoon olivat suuret. Tutkimusmetsien koeruuduilta kukkia laskettiin keskimäärin 285 kpl neliömetrillä (Kuva 2). Erot valtakunnan eri osissa kukintavaiheessa olivat pieniä. Tämän kesäkauden jälkeen voidaan sanoa, että myös puolukka mustikan tavoin kärsii poikkeuksellisen pitkästä kuivuusjaksosta, vaikka se on sopeutunut kasvamaan kuivilla kasvupaikoilla mm. avohakatuilla mäntykankailla.

Kuivuudesta johtuen tutkimusmetsien koeruuduilla raakileitten lukumäärä oli pudonnut keskimäärin 145 kappaleeseen neliömetrillä. Kypsiä marjoja laskettiin samoilta koeruuduilta keskimäärin 109 kpl neliömetrillä (Kuva 2). Kypsien marjojen lukumäärän perusteella satotaso jäi keskinkertaisen alapuolelle. Oulun ja Lapin lääneissä puolukkasadot olivat keskiarvoluvuiltaan suurempia kuin Etelä- ja Keski-Suomessa. Suurimmat puolukkasadot poimittiin mustikan tavoin kosteimmista painanteista, soitten ja metsien reuna-alueilta, järvien ja jokien rantametsistä ja järvien saarista.

Lisätietoja:


Metsäntutkimuslaitoksen tiedotteet Internetissä: http://www.metla.fi/tiedotteet/    Metlan RSS-tiedotesyöte
Metla/Viestintä PL 18, 01301 VANTAA, puh. 010 211 2000, sähköposti: info @ metla.fi