Metsäntutkimuslaitos

Tiedote 7.9.2006

Talousmetsien luonnonhoitotoimet vaikuttavat lajiston monimuotoisuuteen

Metsäntutkimuslaitoksen (Metla) tutkimuksen mukaan säästöpuut lisäävät selvästi uudistusalojen lajistollista monimuotoisuutta. Nykyiset keskimääräiset säästöpuuston määrät ovat kuitenkin liian pieniä uhanalaisten ja silmälläpidettävien sekä monien vaateliaimpien vanhan metsän lajien säilymiselle. Metsälain arvokkaiden elinympäristöjen merkitys lajiston monimuotoisuudelle vaihtelee elinympäristötyypistä ja lajiryhmästä toiseen. Arvokkaissa elinympäristöissä esiintyy enemmän lajeja kuin keskimääräisissä talousmetsissä.

Hakkuussa säästetyillä elävillä ja kuolleilla puilla esiintyy runsaasti sellaista lajistoa, joka puuttuu kannoilta, hakkuutähteiltä, alikasvospuilta ja muilta avohakkuualalle jääviltä kasvualustoilta. Tutkituilla uudistusaloilla suuri osa uhanalaisista kääpälajeista kasvoi hakkuussa säästetyillä järeillä maapuilla. Uhanalaisten kääpien esiintymistodennäköisyys kasvoi selvästi tutkimuskohteilla, joilla kuollutta järeää puuta oli vähintään noin 10 mottia hehtaarilla. Lajien säilyminen uudistusalalla pidemmällä tähtäimellä edellyttää sitä, että elävän säästöpuuston kuolleisuus tuottaa jatkossa riittävästi sopivia kasvualustapuita. Säästetyt puut voivat mahdollisesti myöhemmin toimia myös lajien leviämisen lähteinä.

Metsälaissa määritellään seitsemän erityisen tärkeää elinympäristötyyppiä ja noin kolmannes yksityismaiden metsälakikohteista on puronvarsimetsiä. Metsälakipuronvarret ovat keskimäärin runsaslajisempia kuin tavanomaiset talousmetsät. Uhanalaisia kangasmetsien lajeja niissä ei tällä hetkellä esiinny enempää kuin muissakaan varttuneissa tai uudistuskypsissä talousmetsissä. Puuston rakennepiirteet ovat kokonaislajimäärän ja uhanalaisten lajien esiintymisen kannalta tärkeämpiä tekijöitä kuin metsikön sijainti puronvarressa tai muualla. Metsänkäsittelyn ulkopuolelle jäävissä metsälakikohteissa puuston rakenne kehittyy uhanalaisen lajiston kannalta suotuisammaksi, mutta toisaalta pienten populaatioiden säilyminen pienialaisissa kohteissa pitkällä tähtäimellä on epävarmaa. Uhanalaisten lajien esiintymisessä on tutkimuksen perusteella myös selvää alueellista vaihtelua: Lounais-Suomessa lajeja oli vähiten ja Pohjois-Karjalan keskiboreaalisella vyöhykkeellä eniten.

Metlan hankkeessa ”Talousmetsien luonnonhoidon merkitys metsälajiston monimuotoisuudelle – seurannan kehittäminen” inventointiin 2003–2005 kääpä-, epifyyttijäkälä ja kovakuoriaislajistoa säästöpuukohteissa sekä metsälakipuronvarsissa, -lehdoissa ja -kallioilla. Tutkimus on osa Monimuotoisuuden tutkimusohjelmaa (MOSSE). Tutkimustulokset on julkaistu Etelä-Suomen metsien monimuotoisuusohjelman (METSO) tutkimusraportissa.

Lisätietoja:


Metsäntutkimuslaitoksen tiedotteet Internetissä: http://www.metla.fi/tiedotteet/    Metlan RSS-tiedotesyöte
Metla/Viestintä PL 18, 01301 VANTAA, puh. 010 211 2000, sähköposti: info @ metla.fi