Metsäntutkimuslaitos

Tiedote 7.9.2006

Lahopuun lisäys ja kulotus edistävät luonnon monimuotoisuutta

Lahopuuta lisäämällä ja kulotuksella eli polttamalla voidaan jäljitellä luonnontilaisen metsän kehitykseen kuuluvia häiriöitä (myrskytuhot, metsäpalot) ja vaikuttaa myönteisesti metsien eliölajiston säilyttämiseen ja lisäämiseen. Ennallistamisen hyödyt käyvät ilmi Etelä-Suomen metsien monimuotoisuusohjelman (METSO) tutkimusraportista, jossa on esitetty ratkaisuja valtakunnallisiin monimuotoisuuskysymyksiin.

Lahopuun lisääminen ja tulen käyttö osoittivat positiivisia vaikutuksia metsikkörakenteen kehittymiseen sekä lajiston muutoksiin ja runsauteen Evon Natura 2000 -alueella suoritetun ennallistamiskokeen perusteella. Tutkimukseen osallistuivat Metsäntutkimuslaitos (Metla), Metsähallitus, Hämeen ammattikorkeakoulu, Suomen ympäristökeskus (SYKE) ja Helsingin yliopisto. Tulosten perusteella suurempi lahopuumäärä lisää palon voimakkuutta, ja lahopuun määrää säätelemällä voidaan päästä haluttuihin palon jälkeisiin vaikutuksiin. Vaikka ennallistamistoimenpiteiden välittömät seuraukset ovat pääsääntöisesti eri lajiryhmille negatiivisia, vaikutukset muuttuvat eliölajeille positiivisiksi viiveellä.

Ennallistamismenetelmillä voitaisiin edistää muun muassa haavan uudistumista. Evon alueen ja Kotisten luonnonsuojelualueen tutkimuksessa havaittiin, että haapojen uudistumisessa ja populaatiorakenteessa on ongelmia. Vaikka nuorta haapaa on metsissä kohtuullisen runsaasti, on haapojen varttuminen vanhoiksi epävarmaa viime vuosikymmenten voimakkaan hirvilaidunnuksen vuoksi. Karkeasti ennustettuna lähivuosikymmenien aikana huomattava osa Etelä-Suomen luonnonsuojelualueiden järeistä, monimuotoisuutta ylläpitävistä haavoista tulee kuolemaan. Tällöin haapojen ylläpitämän lajiston elinmahdollisuuden heikkenevät. Erityisesti vanhojen metsien suojelualueilla haapa ei näytä uusiutuvan juuri lainkaan, minkä vuoksi haapalajiston tulevaisuus näyttää synkältä.

Suomen ympäristökeskuksen ja Metlan yhteistutkimuksessa selvitettiin vanhojen polttokohteiden lajistoa. Tulosten mukaan luonnontilaisen kaltaisten metsien määrä ja laatu metsämaisemassa määräävät pitkälti palokohteiden lajiston. Tutkimuksen koealat sijaitsivat Lounais-Suomessa – Uudellamaalla, Hämeessä ja Pohjois-Karjalassa. Alueet poikkesivat toisistaan luonnontilaisen kaltaisten metsäalueiden määrän ja metsämaiseman laadun (metsätaloushistoria, metsäpalot) suhteen.

Sekä uhanalaisten että silmälläpidettävien kääväkäslajien lukumäärä ja runsaus olivat suurimmat alueilla, missä esiintyi eniten luonnontilaisen kaltaisia metsiä ja metsätaloushistoria oli lyhin. Siten metsien ennallistaminen kannattaa kohdentaa luonnontilaisen kaltaisten metsien läheisyyteen, jossa on järeäpuustoinen ja muonipuolinen puulajivalikoima. Näin ennallistaminen hyödyntää parhaiten vaateliasta (uhanalaista ja silmälläpidettävää) lahopuulajistoa lisäämällä luonnontilaisen kaltaisten metsien kytkeytyneisyyttä ja vähitellen myös lajien populaatiokokoja.

Myös tässä tutkimuksessa havaittiin ennallistamistoimien positiiviset vaikutukset viivellä. Lahopuueliölajeihin kuuluville kääväkkäille ennallistamisen myönteinen vaikutus havaittiin vasta yli viiden vuoden kuluttua toimenpiteestä.

Lisätietoja:


Metsäntutkimuslaitoksen tiedotteet Internetissä: http://www.metla.fi/tiedotteet/    Metlan RSS-tiedotesyöte
Metla/Viestintä PL 18, 01301 VANTAA, puh. 010 211 2000, sähköposti: info @ metla.fi