Metsäntutkimuslaitos

Tiedote 1.9.2006

Metsien monimuotoisuusohjelma METSOn seurannan kolmas väliraportti

Vapaaehtoisuus ja omistusoikeuden säilyminen saavat metsänomistajilta kiitosta

Metsänomistajat suhtautuvat Metsien monimuotoisuusohjelma METSOn pilottihankkeissa kokeiltuihin uusiin suojelukeinoihin, luonnonarvokauppaan, tarjouskilpailuun ja yhteistoimintaverkostoihin, myönteisesti. Metsänomistajilta on tullut positiivista palautetta omistusoikeuden säilymisestä, korvauksista ja vapaaehtoisuudesta. Hankkeiden toteuttajat näkevät vapaaehtoisten keinojen laajan ja harkitun käytön tarpeellisena Etelä-Suomessa METSO-alueen talousmetsissä tehtävässä luonnonhoidossa, sekä erityisten suojelukohteiden verkoston ja laajojen rauhoitettujen suojelualueiden muodostamisessa. Tämä selviää Metsäntutkimuslaitoksen (Metla) ja Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) METSO-ohjelman seurannan kolmannesta väliraportista.

Väliraportissa esitellään tuloksia METSOn kokeiluhankkeiden ja Metsähallituksen METSO-hankkeiden vastuuhenkilöiden itsearviointilomake- ja haastatteluaineistoista vuodelta 2005. Kokonaisarvio METSO-ohjelman ekologista, taloudellisista ja sosiaalisista vaikutuksista valmistuu lokakuussa 2006.

METSOn kokeiluhankkeiden vahvuuksina pidettiin suojelusopimusten vapaaehtoisuutta ja omistusoikeuden säilymistä sekä sopimusten määräaikaisuutta metsänomistajien niin halutessa. Hankkeiden avulla metsänomistajien ja viranomaisten katsottiin lähentyneen toisiaan ja luottamuksen eri toimijoiden välillä lisääntyneen.

Kokeiluhankkeille tarjotuista kohteista suuri osa oli runsaslahopuustoisia kangasmetsiä, vaikka myös muita elinympäristöjä, kuten korpia, toivottiin tulevan useammin tarjolle. Arvioitiin, että perinneympäristöjä ei ole tarjottu sen vuoksi, ettei niitä useinkaan osata mieltää arvokkaiksi luontokohteiksi.

Kokeiluhankkeissa arvioitiin luonnonsuojelubiologisten k riteerien käytön olevan melko ongelmatonta. Ongelmia on aiheuttanut kuitenkin mm. se, liitetäänkö kehityskelpoiset alueet osaksi kohdetta vai jätetäänkö ne rajauksen ulkopuolelle. Myös sosiaalisia kriteerejä, kuten maisema- ja virkistysarvoja sekä luontomatkailun näkökulmaa kohteiden valintaperusteissa tulisi olla mahdollista ottaa nykyistä enemmän huomioon. Hinnan määräytymiseen todettiin tarvittavan uusia työkaluja, joiden avulla metsänomistajat pystyisivät arvioimaan paremmin kohteesta saatavaa hintaa ja esittämään itse hintapyyntöjä.

Metsähallituksen luonnonsuojelualueiden perustiedonkeruuhankkeen tuomina selkeimpinä hyötyinä nähtiin tietotason kasvaminen ja tarkentuminen suojelualueiden luontotyypeistä ja osittain myös lajistotiedon lisääntyminen. Kartoituksen arvioitiin hyödyttävän jatkossa ennallistamistoimenpiteiden suunnittelua ja erityisesti luontaisesti lahopuuta sisältävien elinympäristöjen lajistoa, koska lahopuutietoa ei ole aikaisemmin kerätty suojelualueilta.

METSO-ohjelmassa toteutetaan nykyisillä suojelualueilla myös elinympäristöjen ennallistamista. Ennallistamisella pyritään palauttamaan ihmisen muuttama ekosysteemi mahdollisimman lähelle luonnontilaa. Parhaimpia tuloksia katsottiin saadun poltoissa ja soiden ennallistamisessa. Lahopuun tuottamisen ja pienaukotuksen vaikutusten katsottiin näkyvän vasta pitkällä aikavälillä, kun taas soiden osalta vaikutukset näkyvät nopeasti. Ennallistamisen ja luonnonhoidon nähtiin hyödyntävän yleisesti uhanalaisten ja harvinaisten lajien sekä luontotyyppien säilymistä. METSO-ohjelman toiminta-alueella arvioidaan olevan valtion hallinnassa noin 700 ennallistamista tarvitsevaa luonnonsuojelualuetta tai -ohjelmakohdetta. Näillä alueilla on tarkoitus ennallistaa kivennäismaita ja soita noin 33 000 hehtaaria. Ennallistamishankkeen todettiin edistäneen yhteistyötä Metsähallituksen ja ympäristökeskusten kanssa.

Talousmetsien luonnonhoitohankkeen suojeluun tuomaa lisäpinta-alaa ei pidetty kovin suurena, mutta todettiin, että valitut kohteet ovat korkealaatuisia ja täydentävät hyvin olemassa olevaa alue-ekologista verkostoa.

METSO-ohjelmassa käytössä olevaa suojelukeinovalikoimaa pidettiin hyvänä, mutta toisaalta kaivattiin valikoiman yksinkertaistamista. Talousmetsien luonnonhoidon ja luontoarvoja turvaavien ja tukevien metsänkäsittelytapojen käyttöä pidettiin tärkeänä. Suojelukohteiden alueellisen edustavuuden ja toiminnan tehokkuuden arvioitiin lisääntyvän, jos haluttuja elinympäristöjä omistaviin maanomistajiin otetaan suoraan yhteyttä, eikä pelkästään odoteta maanomistajien aloitteita. Metsänomistajien suhtautumisen suojelukeinoihin arvioitiin olevan tällöinkin myönteistä, jos omistajalle kerrotaan selkeästi, että osallistuminen on vapaaehtoista ja kohteen omistusoikeus säilyy. Virkistyskäyttö- ja luontomatkailun mahdollisuuden uskottiin motivoivan metsänomistajia suojelemaan kohteitaan. Metsänomistajien todettiin tarvitsevan miettimisaikaa, ennen kuin tarjoavat kohteitaan suojeluun ja siksi toiminnan käynnistyminen vie aikansa. Osa haastateltavista totesi, että ensimmäistä kertaa jokin ns. "suojeluohjelma" ei ole aiheuttanut suuria ristiriitoja ja vastustusta.

Taloudellisten- ja työvoimaresurssien riittämättömyys nähtiin suurimpina uhkina METSOn mahdollisessa laajentumisessa. Yhtenä suurena epävarmuustekijänä monimuotoisuuden turvaamiselle ylipäänsä mainittiin osaamiseen ja ammattitaitoon liittyvät tekijät. Tulisi ottaa huomioon, että monimuotoisuuden turvaamiseen liittyvä suunnittelu, kohteiden valinta ja hoitotoimien suunnittelu vaatii osaamista ja ammattitaitoista työvoimaa, muutoin näitä tehtäviä ei voida onnistuneesti toteuttaa.

Vaikka pysyviä sopimuksia pidettiin monimuotoisuuden turvaamisen kannalta parempina, pidettiin myös tärkeänä, että määräaikaiset sopimukset säilyvät keinovalikoimassa. Määräaikaisten sopimusten pituuteen kaivattiin kuitenkin lisää vaihtoehtoja. Esitettiin, että METSOn uusista keinoista tulisi kerätä parhaimmat keinot yhteen. Todettiin, että Etelä-Suomessa METSO-alueella tarvitaan talousmetsissä tehtävää luonnonhoitoa, pieniä erityisiä suojelukohteita sekä laajoja rauhoitettuja suojelualueita. Paras vaikuttavuus arvioitiin saatavan kehittämällä monimuotoisuuden turvaamista kaikilla rintamilla.

METSO-ohjelman väliraportti III (pdf)

Lisätietoja:


Metsäntutkimuslaitoksen tiedotteet Internetissä: http://www.metla.fi/tiedotteet/    Metlan RSS-tiedotesyöte
Metla/Viestintä PL 18, 01301 VANTAA, puh. 010 211 2000, sähköposti: info @ metla.fi