Metsäntutkimuslaitos

Tiedote 11.8.2006

Männyn neulastiheys kasvaa latvan pituuskasvun vähentyessä

Latvakasvainten pituuksissa on enemmän vaihtelua kuin vuosittain latvakasvaimiin syntyvien neulasten määrässä. Niinpä neulastiheys seuraa paljolti pituuskasvua, mutta käänteisesti; huonoina pituuskasvun vuosina neulastiheys on suuri ja hyvinä pieni.

Metlassa tehdyssä tutkimuksessa tarkasteltiin männyn neulastiheyden ja pituuskasvun välistä yhteyttä sekä sään vaikutusta neulastiheyteen lappilaisissa Napapiiriltä metsärajalle ulottuvissa männiköissä. Säämuuttujista ainoastaan huhti–toukokuun sateet vaikuttivat lopulliseen neulastiheyteen. Keskeiseen rooliin nousi pituuskasvu, sillä latvakasvaimen pituuskasvu kykeni selittämään (puun iän ohella) neulastiheyden vuotuisesta vaihtelusta puolet.

Pituuskasvun ja neulastiheyden välinen yhteys kuvataan epälineaarisella mallilla. Mallin mukaan neulastiheys on normaali, kun pituuskasvu vaihtelee normaalin rajoissa. Niin sanottuina häiriövuosina neulastiheys sen sijaan nousee mallissa korkeaksi.

Neulastiheydellä ilmaistaan neulasparien (eli kääpiöversojen) kappalemäärää vuosikasvaimessa pituusyksikköä eli senttimetriä kohden. Erot eri vuosina syntyneiden kasvainten neulastiheyksissä ovat puun kasvuun liittyviä, helposti havaittavia yksityiskohtia. Neulastiheyden ja pituuskasvun avulla voidaan sekä laskea vuotuinen neulastuotanto että kuvata pituuskasvua tarkemmin. Neulastiheys kertoo myös poikkeuksellisista kasvuvuosista.

Keskimääräinen neulastiheys männyllä oli 7,8 neulasparia senttimetrillä. Koska neulastiheys kuitenkin on kasvupaikka- ja puukohtainen tunnus, saattaa puiden välillä olla huomattavia eroja neulastiheydessä. Korkeimmat mitatut neulastiheydet olivat 20–50 ja alhaisimmat 3–4 neulasparia senttimetriä kohden.

Tutkimus tehtiin neulasjälkimenetelmän (NTM) avulla. Neulasjälkimenetelmä perustuu neulasen ja puun rungon väliseen johtosolukkoon, joka näkyy tummanruskeana ”piirtona” eli neulasjälkenä niissä vuosilustoissa, joiden muodostuessa kääpiöverso on ollut elossa. Kun kääpiöverso kuolee, pysähtyy johtosolukon kasvu. Neulasten syntyminen ja kuoleminen voidaan ajoittaa puun koko elinajan osalta neulasjälkien perusteella.

Julkaisu: Salminen, H. & Jalkanen R. 2006. Modelling variation of needle density of Scots pine at high latitudes. Silva Fennica 40(2). 183–194.

Lisätietoja:


Metsäntutkimuslaitoksen tiedotteet Internetissä: http://www.metla.fi/tiedotteet/    Metlan RSS-tiedotesyöte
Metla/Viestintä PL 18, 01301 VANTAA, puh. 010 211 2000, sähköposti: info @ metla.fi