Kuivuus kellastuttaa koivuja

Taimiasteen ohittaneille puille ei tähänastisesta kuivuudesta ole aiheutumassa pitkäaikaisia vaurioita. Mikäli kuivuus kuitenkin jatkuu vielä pitkään voi tilanne muuttua. Näin kävi edellisenä poikkeuksellisen pitkän kuivuusjakson aikana vuonna 2002, jolloin esimerkiksi pääkaupunkiseudulla kuoli huomiota herättäviä määriä kallioilla kasvaneita mäntyjä.

Vaikka kuivuus hellittäisi lähipäivinä, näkyvät sen seuraukset kuivilla kasvupaikoilla koko loppukesän: keltaisiksi muuttuneet lehdet putoavat puista pois, jolloin latvukset jäävät loppukesän ajaksi normaalia harvemmiksi. Talven jälkeen tilanne kuitenkin palautuu normaaliksi.

Kuivuudesta on myös hyötyä puille

Pitkät kuivuusjaksot eivät ole pelkästään haitallisia puiden terveydelle. Kosteilla kasvupaikoilla kasvavat puut hyötyvät runsaasta auringonvalosta ja lämmöstä. Lisäksi useiden metsätaudinaiheuttajien määrät vähenevät.

Kolmen viimeisen varsin runsassateisen kesän jäljiltä ovat monien verso- ja lehtitauteja aiheuttavien sienten määrät kasvaneet tavallista suuremmiksi. Erityisesti Stigmina-kariste on jo kahtena kesänä aiheuttanut huomiota herättäviä oireita katajilla lähes koko Suomessa. Sen lisäksi ei merkittäviä sienitautiepidemioita ole syntynyt, mutta esimerkiksi männynversosurman lieviä oireita esiintyy tänä kesänä yleisesti lounaisessa ja eteläisessä Suomessa ja lehtipuiden lehtilaikkutaudit olivat puolestaan tavallista runsaampia viime syksynä. Meneillään oleva kuivuusjakso palauttanee näiden taudinaiheuttajien kannat normaaleiksi, sillä samoin kuin muutkin sienet, ne vaativat kosteutta lisääntyäkseen.