Metsäntutkimuslaitos

Tiedote 16.05.2006

Metsätuhot lisääntyivät vuonna 2005

Metsäntutkimulaitos (Metla) on julkaissut tutkimustietoa viime vuoden metsätuhoista Metinfo-palvelussaan. Viime vuonna lisääntyivät hyönteis- ja myyrätuhot. Sienitauteja ilmeni enemmän kuin edellisvuonna, mutta odotettua vähemmän.

Tuulenkaatoja oli vähemmän kuin edellisvuosina, mutta tuhokohteita oli runsaasti. Lumi aiheutti aiempaa enemmän tuhoja jo talvella 2004/2005. Loppuvuodesta alkoi tulla jo tietoja mittavista lumituhoista, mutta kuluvan talven pahimmat tuhot tulivat vasta vuoden 2006 puolella. Laajoja, vakavia sienitautiepidemioita ei esiintynyt. Kuusensuopursuruoste, versosurma ja ytimennävertäjät olivat puiden vuotuisen elinvoimaseurannan yhteydessä useimmin havaitut tuhonaiheuttajat. Hirvi on edelleen taimikoiden pahin vitsaus, lisäksi taimikoita järsi runsas myyräkanta.

Puiden latvuskuntoa seurattiin 609 koealalla. Harsuuntuminen on pysynyt suunnilleen samalla tasolla kuin vuonna 2004, eikä selvää trendiä puiden harsuuntumisessa ole havaittavissa 2000-luvulla. Mäntyjen keskimääräinen harsuuntuminen vuonna 2005 oli 9,2 %, kuusten 17,8 % ja lehtipuiden 10,9 %. Vuonna 2004 vastaavat luvut kivennäismaiden metsissä olivat 9,1 %, 18,0 % ja 11,5 %. Turvemailla puut olivat hieman vähemmän harsuuntuneita kuin kivennäismailla. Puiden kuolleisuus oli vuonna 2005 0,1 % eli sama kuin edellisvuonna.

Etelärannikon männiköitä on vaivannut useampana vuonna erilaiset elottomat eli abioottiset tuhonaiheuttajat ja niiden seuraustuhot. Kaksi kuivaa kesää 2002-03 kuivatti laajalti etelärannikon kalliomänniköitä. Kuolleita mäntyjä ei monin paikoin poistettu, ja kuolevissa ja heikentyneissä puissa lisääntyneet kaarnakuoriaiset, ytimennävertäjät, ovat paikoin heikentäneet lisää ja tappaneetkin jäljelle jääneitä puita vielä kesällä 2005. Kesä ja syksy 2004 olivat harvinaisen märkiä: syksyn sateet pitkittivät kasvien aktiivista kautta ja kaikki puiden versot eivät ehtineet puutua kunnolla. Poikkeuksellisen talven aikana versoja kuivui kovien pakkasten seuratessa äkillisesti leutoja kausia.

Oma lukunsa on tienvarsien ruskeat männyt. Tienpidon kannalta välttämättömäksi katsottu suola tappaa neulaset. Nestemäisenä levitetty suola kulkeutuu yllättävänkin kauas autojen nostaessa suolaveden hienona sumuna tuulten vietäväksi. Rannikolla voi osaltaan vaikuttaa myös merestä tuulten nostama suolasumu, joka esim. Ruotsin länsirannikolla aiheutti talvella 2004/05 laajalti vaurioita. Suomessa sen vaikutus on lievempi, onhan suolapitoisuuskin meressä täällä alhaisempi.

Myrskyt kaatoivat puita monin paikoin vuonna 2005, mutta yhtenäisiltä laajoilta myrskytuhoilta vältyttiin. Yhteensä niitä ilmoitettiin n. 30000 ha alalta tuhojen jäädessä n. 35000 m³, mikä on huomattavasti vähemmän kuin vuonna 2004. Lumituhoja ilmoitettiin yli 2000 hehtaarilta, kun vuonna 2004 alue oli vajaa 700 ha.

Sienitaudit odotettua vaisumpia
Yleisin ruostetaudeista oli kuusensuopursuruoste (Chrysomyxa ledi). Elinvoimaseurannan yhteydessä havaittiin taudin yleistyneen selvästi edellisvuosiin verrattuna. Tautia esiintyi eniten vyönä Itä- ja Länsi- Suomen läänien rajalla sekä Etelä- ja Keski-Pohjanmaan rajoilla. Katajalla jo useampana vuonna esiintynyt Stigmina juniperina aiheutti huomattavan runsasta katajien alaosien ruskettumista. Koivunruostetta (Melampsoridium betulinum) ilmoitettiin neljäsosa siitä, mitä vuonna 2004. Koivun lehtilaikkutautia esiintyi yleisesti maan eteläosissa.

Versosurmaa esiintyi huomattavasti keskimääräistä yleisemmin mäntyjen alaoksissa Lounais- ja Länsi-Suomessa ja vuotuisen elinvoimaisuusseurannan mukaan runsaimmin maan kaakkoisosassa, mutta taloudellisesti merkittäviä tuhoja ei aiheutunut.

Lainsäädännössä männynjuurikäävän varsinaiseksi riskialueeksi on rajattu Metsäkeskusten Etelä-Savo-, Kaakkois-Suomi- ja Pohjois-Karjala -toiminta-alueet. Metlan keräämien tietojen perusteella männynjuurikäävän leviämisalue on kuitenkin selvästi varsinaista riskialuetta laajempi ja varmistettuja havaintoja männynjuurikäävän vaivaamista eri-ikäisistä männiköistä on jo länsirannikolta saakka. Männyntyvitervastaudin torjuntaa kesähakkuissa olisikin vähitellen tehostettava myös maan länsiosan mäntymetsissä.

Syksyllä 2004 suhteellisen leutona pitkään jatkunut sää ja lumentulo routaantumattomaan maahan aiheuttivat jonkin verran homeongelmia taimitarhoilla ulkona talvehtineissa taimissa. Suomen taimitarhoilla harvoin tavattavasta  mustalumihomeesta (Herpotrichia juniperi) tehtiin  yksi havainto kuusen taimilla. Yleensä kuusen taimien neulasten ruskettumiseen oli osasyynä harmaahome. Muuten kasvukauden 2005 aikana taimitarhoilta ei tullut tietoon poikkeuksellisia tauti- tai hyönteisongelmia. Syksyllä esiintyi jonkin verran hallavaurioita. Eri puolilta Suomea tuli myös syyspuolella muutamia näytteitä 1-vuotiaista kuusen taimista, joissa juurilahon aiheuttaja oli munasieniin kuuluva mikrobi.

Istutusaloilla männynversoruosteen vioittamia taimia esiintyi jonkin verran edellisvuosien tapaan.

Suomesta vuonna 2004 löydetyn Phytophthora ramorumin tutkimusten yhteydessä havaittiin alppiruusulta toinen, toistaiseksi tunnistamaton, Phytophthora-laji, joka tutkimuksissa on osoittautunut potentiaalisesti vaaralliseksi mm. kuusen taimille.

Hyönteistuhot kasvussa
Ruskomäntypistiäiskannat (Neodiprion sertifer) ovat olleet kasvussa mm. Hämeessä ja Savossa. Puumalan tuhoalueen pistiäiskanta on alustavien ennusteiden mukaan voimakkaassa kasvussa ja aiheuttanee kesällä 2006 huomattavaa neulaskatoa. Saariselällä löytyi toukkaryhmiä, mutta mitään massiivisempaa tuhoa ei havaittu. Monin paikoin metsänrajalla ja sen yläpuolella männyt olivat kuitenkin kärsineitä tai jopa kuolleita ilmeisesti pitkään jatkuneiden neulastuhojen takia. Pilkkumäntypistiäisen joukkoesiintyminen (Diprion pini) jatkui Ilomantsin tuhoalueilla ja pahimpia alueita on hakattu syksyllä 2005.

Tunturimittari (Epirrita autumnata) teki laajoja tuhoja Käsivarressa. Myös Utsjoella kannat olivat nousussa. Osa vuoden 2004 tuhoalueista säästyi kesällä 2005 voimakkaalta syönniltä. Toisaalta tuhot levittäytyivät myös vielä uusille alueille. Uusia voimakkaan tuhon kohteeksi joutuneita alueita oli ennen kaikkea Lätäsenon varressa. Kesäkuussa toukat kuoriutuivat munista ennen silmujen puhkeamista ja avautuvat silmut tulivat syödyiksi ennen kuin lehdet ehtivät puhjeta. Suuri osa toukista kuoli nälkään tai tulivat loisituiksi. Syksyllä 2005 ei tien varressa enää näkynyt juurikaan aikuisia perhosia lentelemässä.

Itä-Suomesta tuli tavanomaista enemmän havaintoja, joissa kääriäistoukat olivat vioittaneet 2-3 metristen männyntaimien silmuja ja kasvainten kärkiä aiheuttaen taimissa haaraisuutta ja latvanvaihtoja. Tuomenkehrääjäkoin (Yponomeuta evonymellus) tuhoja oli runsaasti eri puolilla Etelä- ja Keski-Suomea. Lisäksi Nauvon Seilissä oli ollut kohtalaisen runsaasti havununnan (Lymantria monacha) aikuisia.

Myyrätuhot lisääntyneet
Ilmoitusten mukaan hirvieläimet olivat edelleen suurin yksittäinen tuhonaiheuttaja taimikoissa. Tuhojen määrä on ilmoitusten perusteella lievässä laskussa. Hirvikannan lasku on jo heijastunut liikennekolaritilastoissa, mutta ei vastaavasti ilmoitettujen metsävahinkojen määrissä. Tämä voi johtua siitä, että ongelman laaja esilläolo julkisuudessa saa ihmiset aktiivisemmin tarkastamaan taimikkojaan, ja näin tuhoilmoitusten määrä seuraa viiveellä hirvikannan kehitystä. Tuhoilmoitukset metsäkauriin (Capreolus capreolus) aiheuttamista taimikkovaurioista ovat lisääntyneet.

Myyräkannat nousivat odotetusti ja voimakkaasti kesällä 2004, ja talvella 2004/05 metsämyyräkannat olivat korkealla lähes koko Suomen eteläisessä puoliskossa ja peltomyyrätkin olivat vahvassa nousussa laajoissa osissa ko. aluetta. Peltomyyrien aiheuttamia tuhoja esiintyi jo paikoin runsaastikin, ja metsämyyrien aiheuttamia havupuiden taimien latvatuhoja esiintyi laajalti. Pelto- ja metsämyyrän tuhoja myös ilmoitettiin runsaasti. Syksyllä 2005 peltomyyräkannat olivat suurimmat maan eteläpuoliskossa sitten vuoden 1991 myyrähuipun. Myös metsä- ja vesimyyriä oli poikkeuksellisen paljon. Itä- ja Pohjois-Suomessa myyriä oli vähemmän, mutta laikuittain runsaastikin.

Lisätietoja:


Metsäntutkimuslaitoksen tiedotteet Internetissä: http://www.metla.fi/tiedotteet/    Metlan RSS-tiedotesyöte
Metla/Viestintä PL 18, 01301 VANTAA, puh. 010 211 2000, sähköposti: info @ metla.fi