Metsäntutkimuslaitos

Tiedote 02.05.2006

Pintavalutuskentät vähentävät tehokkaasti maa-aineksen huuhtoutumista metsäojitusalueilta vesistöihin

Pintavalutuskentät näyttävät olevan laskeutusaltaita selvästi parempi ratkaisu metsäojitusalueiden kiintoainekuormituksen torjunnassa. Pintavalutuksella voidaan parhaissa tapauksissa estää maa-aineksen huuhtoutuminen vesistöihin kokonaan. Hyvän puhdistumistuloksen takaamiseksi pintavalutukseen on kuitenkin varattava kyllin suuri alue. Tiedot ilmenevät Metlan, Tapion ja metsäkeskusten yhteistutkimuksesta.

Kiintoainekuormitusta pidetään vakavimpana metsätalouden aiheuttamana vesistöhaittana. Puroihin ja järviin kulkeutuva kiintoaine heikentää esimerkiksi kalojen ja ravun elinmahdollisuuksia. Vesistöjen rehevöityminenkin voi ajan myötä lisääntyä, jos kiintoaineesta alkaa hapettomissa oloissa vapautua ravinteita. Veden samentuminen kiintoainekuormituksen kasvun myötä heikentää myös vesistöjen virkistyskäyttöä.

Kiintoainekuormitusta on tähän asti yritetty vähentää lähinnä laskeutusaltaiden avulla. Laskeutusaltaat ovat kuitenkin osoittautuneet osin puutteellisiksi vesiensuojeluratkaisuiksi. Esimerkiksi kevyet ja hienojakoiset savi- ja turvepartikkelit eivät altaisiin pidäty. Laskeutusaltaat eivät myöskään tehoa vedessä liukoisessa muodossa kulkeutuviin ravinteisiin. Altaiden täyttyminen hyvin nopeasti suurten kiintoainehuuhtoumien aikana ja altaiden seinien sortuminen eroosioherkillä alueilla voivat myös aiheuttaa ongelmia.

Metlan, Metsätalouden kehittämiskeskus Tapion ja alueellisten metsäkeskusten yhteistyönä tutkittiin vuosien 1995-2001 aikana pintavalutuskenttien tehoa kunnostusojituksen kiintoainekuormituksen torjumisessa. Tulosten perusteella pintavalutuskentät ovat laskeutusaltaita selvästi parempi ratkaisu eroosio-ongelmaan. Pintavalutuksella voidaan parhaimmissa tapauksissa vähentää kiintoainekuormaa jopa sataprosenttisesti ja useimmiten pintavalutuskentältä poistuva vesi on ainakin puolet puhtaampaa kuin kunnostusojitusalueelta kentälle tuleva vesi. Hyvä puhdistustulos (yli 70 prosentin kuormitusvähennys) edellyttää, että kentän pinta-ala on noin prosentin verran koko valuma-alueen pinta-alasta.

Toisin kuin laskeutusaltaat pintavalutuskentät voivat pidättää myös veteen liuenneita ravinteita. Alustavat tulokset viittaavat siihen, että myös ravinteiden pidättymisen kannalta on oleellista, että pintavalutuskentät kattavat vähintäänkin noin prosentin verran valuma-alueen pinta-alasta.

Ainoa tunnettu vesiensuojelullinen ongelma pintavalutuksen käytössä on joillakin alueilla havaittu liukoisen fosforin ja liuenneen orgaanisen aineen (humus) kuormituksen kasvu heti kentän perustamisen jälkeen. Fosforia ja humusta saattaa huuhtoutua etenkin silloin, kun pintavalutuskenttä muodostetaan tukkimalla ojia ja ennallistamalla osia vanhasta ojitusalueesta.

Julkaisu: Nieminen, M., Ahti, E., Nousiainen, H., Joensuu, S. & Vuollekoski, M. 2005. Capacity of riparian buffer zones to reduce sediment concentrations in discharge from peatlands drained for forestry. Silva Fennica 39(3).

Suomenkielinen lyhennelmä artikkelista on julkaistu Metsätieteen aikakauskirjassa 1/2006.

Lisätietoja :


Metsäntutkimuslaitoksen tiedotteet Internetissä: http://www.metla.fi/tiedotteet/    Metlan RSS-tiedotesyöte
Metla/Viestintä PL 18, 01301 VANTAA, puh. 010 211 2000, sähköposti: info @ metla.fi