Metsäntutkimuslaitos

Tiedote 16.03.2006

Polttoturpeen käytön ympäristöystävällisyyttä voidaan parantaa

Metlan koordinoimassa tutkimusohjelmassa on selvitetty turvemaiden käytön vaikutuksia ilmastonmuutokseen. Polttoturpeen käyttö aiheuttaa nykyisellään kivihiilen luokkaa olevan kasvihuonevaikutuksen. Sitä voidaan vähentää suuntaamalla turpeen tuotanto maatalouskäytössä oleville turvemaille. Metsitys on hieman suon ennallistamista ilmastoystävällisempi vaihtoehto tuotantoalueiden jälkikäytölle. Turve-energian kasvihuonevaikutusta saadaan selvästi pienemmäksi jäännösturpeen tarkalla keruulla, polttotekniikoiden parantamisella ja uusilla turpeen korjuumenetelmillä.

Yli puolet Suomen alun perin lähes 10 miljoonasta suohehtaarista on ojitettu metsätalouskäyttöön ja alle miljoona hehtaaria maatalouteen. Luonnontilassa on vain noin 40 % alkuperäisestä suoalasta. Suurin osa polttoturpeen tuotannossa olevasta alasta on ollut metsäojitettua suota, mutta myös luonnontilaisia soita on jonkin verran tuotannossa.

Kansainvälisen ilmastosopimuksen mukaan maat ovat velvollisia inventoimaan ja raportoimaan kasvihuonekaasupäästönsä. Tutkimustulokset luovat pohjan turvemaiden kasvihuonekaasujen raportoinnille ja tekevät mahdolliseksi turpeen energiakäytön elinkaarianalyysin laskennan.

Suot sitovat hiiltä biomassana ja vapauttavat sitä kasvihuonekaasuina

Luonnontilaisten soiden hiilitase on herkkä säätekijöiden vaihtelulle. Sarasoiden vuotuinen hiilikaasutase voi vaihdella yli 1000 kg:n nettohävikistä lähes samansuuruiseen nettokertymään. Metaanipäästö sarasoilta vaihtelee 10–400 kg:aan hehtaarilla hiilenä ilmaistuna, kohosoilla päästö on korkeintaan 150 kg.

Metsätalous on merkittävin soiden maankäyttömuoto. Aiempien tutkimustulosten mukaan metsäojitettujen soiden maaperä oli merkittävä hiilidioksidin nielu, mutta uudet laskelmat antavat tulokseksi päinvastaisen tilanteen. Mallisimulaatioiden mukaan ojitusalueiden maaperän hiilitase on negatiivinen, joskin puustoon sitoutuva hiili voi vielä kompensoida suurimman osan maaperän päästöistä.

Suopeltojen ja turvetuotannosta jääneiden suonpohjien metsittäminen pienentää kasvihuonevaikutusta. Metsittäminen hidastaa hiilipäästöjä muutaman vuosikymmenen ajan puuston ja maanalaisen biomassan kasvaessa. Samaan aikaan metsitetyt turvepohjat ja turvepellot tosin vapauttavat typpioksiduulia, joka edistää ilmaston lämpenemistä vielä hiilidioksidia ja metaania tehokkaammin.

Suonpohjien ennallistaminen turvetuotannon jälkeen sitoo hiilidioksidia pitkäaikaiseen varastoon, mutta metaanipäästöt käynnistyvät uudelleen suon kehityksen myötä. Hiilen nettosidonta alkaa ennallistamisaloilla jo muutamassa vuodessa, kun vedenpinta pidetään pintaturpeen tasalla. Metaanipäästöt seuraavat viiveellä uuden orgaanisen aineksen sidontaa; uutta kasvibiomassaa kerryttävä ennallistamisalue voi tuottaa nopeasti poikkeuksellisen suuren vuotuisen metaanipäästön.

Helsingin yliopiston ja sittemmin Metlan hallinnoima tutkimusohjelma “Turpeen ja turvemaiden käytön kasvihuonevaikutukset Suomessa” päättyi viime vuoden lopulla. Sitä rahoittivat Maa- ja metsätalousministeriö, Kauppa- ja teollisuusministeriö sekä Ympäristöministeriö. Tutkimukset toteutettiin kiinteässä yhteistyössä Metlan tutkimusohjelman ”Suomen metsien hiilivarat, niiden muutokset ja sosio-ekonomiset kytkennät (HMS)” kanssa.

Lisätietoja:


Metsäntutkimuslaitoksen tiedotteet Internetissä: http://www.metla.fi/tiedotteet/    Metlan RSS-tiedotesyöte
Metla/Viestintä PL 18, 01301 VANTAA, puh. 010 211 2000, sähköposti: info @ metla.fi