Metsäntutkimuslaitos

Tiedote 31.01.2006

Tarkennuksia ja täydennyksiä kasvupaikkatyyppien kasvillisuuskuviin

Suomessa metsien kasvupaikkaluokituksessa käytetään aluskasvillisuuteen perustuvaa järjestelmää, jossa kasvupaikan puuntuotoskyky määritetään kasvillisuuden lajikoostumuksen ja runsaussuhteiden avulla. Metlassa tehdyn tutkimuksen tulokset tarkentavat ja täydentävät olemassa olevia kasvupaikkatyyppien kasvillisuuskuvia. Tuloksissa esitellään kivennäismaiden aluskasvillisuuden nykyinen vaihtelu kasvupaikkatyypeittäin, metsäkasvillisuusvyöhykkeittäin sekä puuston kehitysluokan ja pääpuulajin suhteen.

Metsätyyppijärjestelmässä ja sen pohjalta luodussa kasvupaikkatyyppien järjestelmässä käytetään aluskasvillisuutta työvälineenä yhdisteltäessä kasvupaikkatekijöiltään, biologiselta arvoiltaan ja puuntuotoskyvyltään samanarvoiset kasvupaikat samaan tyyppiin ja eroteltaessa eri tyyppejä toisistaan. Tutkimuksessa tarkastellaan yleisimpien metsäkasvilajien ja erityisesti kasvupaikkatyyppien määrittämisessä erotuslajeina käytettyjen kasvien käyttökelpoisuutta tyypin ilmaisijoina. Tuloksissa esitetään seikkaperäiset tyypinmääritysohjeet toisiinsa rajautuvien kasvupaikkatyyppien tunnistamiseksi.

Suomalaisessa kasvupaikkatyyppien luokittelussa on oletettu, että puulaji ei vaikuta aluskasvillisuuden rakenteeseen niin paljon, että pääpuulaji olisi otettava huomioon luokittelun perustana. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että pääpuulaji vaikuttaa yleisten kasvilajien runsaussuhteisiin. Tulokset tukevat osin myös aiempaa käsitystä, jonka mukaan puulaji, kuten puuston kehitysluokkakin, vaikuttaa aluskasvillisuuteen eniten viljavimmilla kasvupaikkatyypeillä. On kuitenkin olemassa metsikön kehitysvaiheesta ja puulajisuhteista lähes riippumatonta lajistoa, joka on käyttökelpoista kasvupaikkatyyppien erottelussa.

Nykyisin käytössä oleva kasvupaikkatyyppiluokitus on kehitetty metsätyyppiluokituksen pohjalta siten, että kuuden kasvupaikkatyypin sarja (lehto, lehtomainen kangas, tuore kangas, kuivahko kangas, kuiva kangas ja karukkokangas) kuvaa lähinnä maaperän ravinteisuuden ja kosteuden määräämää puuntuotoskykyä. Kehitysluokkaryhminä tutkimuksessa erotettiin uudistamisvaiheen metsät, nuoret metsät ja varttuneet metsät. Pääpuulajin suhteen tarkasteltiin mäntyvaltaisia, kuusivaltaisia ja lehtipuuvaltaisia metsiä. Tutkimus perustuu valtakunnan metsien 8. inventoinnin yhteydessä vuosina 1985–1986 perustettujen 1831 kivennäismailla sijaitsevan koealan aineistoon.

Julkaisu sisältää tilastotiedot sadan yleisimmän metsäkasvilajin yleisyydestä ja runsaudesta. Se myös soveltuu täydentäväksi opaskirjaksi käytännön kasvupaikkaluokituksen parissa työskenteleville.

Julkaisu: T. Tonteri, J.-P. Hotanen, R. Mäkipää, H. Nousiainen, A. Reinikainen & M. Tamminen (2005). Metsäkasvit kasvupaikoillaan - kasvupaikkatyypin, kasvillisuusvyöhykkeen, puuston kehitysluokan ja puulajin yhteys kasvilajien runsaussuhteisiin. Metsäntutkimuslaitoksen tiedonantoja 946, 52 s. + 53 liitesivua.

Lisätietoja:


Metsäntutkimuslaitoksen tiedotteet Internetissä: http://www.metla.fi/tiedotteet/    Metlan RSS-tiedotesyöte
Metla/Viestintä PL 18, 01301 VANTAA, puh. 010 211 2000, sähköposti: info @ metla.fi