Metsäntutkimuslaitos

Tiedote 15.12.2005

Metlassa tutkittiin harvennusten pitkäaikaiset vaikutukset puiden kasvuun
Männyllä kasvutappiota herkemmin kuin kuusella ja koivulla

Juuri päättyneessä tutkimushankkeessa ”Harvennus puuntuotannon ohjauskeinona” on analysoitu ja koottu yhteen Metsäntutkimuslaitoksessa 1960-luvulta lähtien perustettujen harvennuskokeiden tulokset. Uutta ja entistä täsmällisempää tietoa saatiin harventamisen ajankohdan ja voimakkuuden vaikutuksesta männiköiden, kuusikoiden ja koivikoiden kasvuun ja tuotokseen.

Uudistamisen jälkeen metsän harventaminen on tärkein keino, jolla ohjataan puuston kehitystä. Jäljelle jäävien puiden kasvua lisäävä harvennusvaikutus on tiedetty niin kauan, kun metsänhoitoa on harjoitettu. Myös nykyisten tasaikäisten metsien harvennuksista on kertynyt käytäntöä palvelevaa tutkimustietoa jo puolen vuosisadan ajan. Metsän elinkaari on kuitenkin niin pitkä, että luotettavien, koko kiertoaikaa koskevien tulosten saaminen on kestänyt vuosikymmeniä.

Taimikonharvennus kannattaa tehdä verraten myöhään, 5-8 metrin pituudessa, jonka jälkeen kaupallinen ensiharvennus voidaan tehdä normaalia myöhemmin ja kannattavammin. Ensiharvennus eli puuston ensimmäinen tuloja tuottava harvennushakkuu kuuluu kaikilla puulajeilla vielä puuston hoitovaiheeseen. Tärkein tavoite on silloin kasvatettavan puuston kehittäminen. Viljavissa männiköissä, joissa laatuerot runkojen välillä ovat suuria, ensiharvennus voidaan tehdä normaalia aikaisemmin. Tässä ns. laatuharvennuksessa poistetaan myös metsikön suurimpia oksaisia puita.

Riittävän puustopääoman säilyttäminen metsikössä on erityisen tärkeää männylle, jolle voimakas harvennus aiheuttaa enemmän kasvutappioita kuin muille puulajeille. Isojen mäntyjen poistaminen esimerkiksi laatuharvennuksessa johtaa herkästi liian voimakkaasen harvennuskäsittelyyn. Toisaalta harvennuksen myöhästyminen voi johtaa kasvutppioihin, koska latvukset supistuvat liian pieniksi.

Kuuset lisäävät kasvuaan nopeasti harvennuksen jälkeen. Niilläkään ei puuston hehtaarikohtainen kasvu lisäänny harventamalla, mutta kasvutappio on pieni ja lyhytaikainen ja korvautuu nopesti kasvatettavien puiden arvon nousulla. Koska kuuset reagoivat nopeasti harvennuksiin ja toisaalta sietävät muita puita paremmin metsikön suurta tiheyttä, voidaan etenkin viljavan kasvupaikan kuusikolle antaa melko väljät rajat niin harvennuksen voimakkuuden kuin ajankohdankin suhteen. Ilman harvennusta ei kuusikkokaan menesty taloudellisesti, koska rungot jäävät ohuiksi ja suuri osa ehtii kuolla ennen päätehakkuuta.

Rauduskoivikossa kannattavalle ensiharvennukselle on aikaa vain joitakin vuosia. Valopuulajina sen latvus supistuvat herkästi, joten harvennukset on tehtävä ajoissa. Toisaalta koivut ovat havupuita solakampia, joten liian aikaisesta harvennuksesta tulee kovin niukasti myyntipuuta. Rauduskoivu kuitenkin lisää kasvuaan nopeasti harvennuksen jälkeen, joten jo ensiharvennus voidaan tehdä voimakkaana tiheyteen 700-800 kpl/ha. Hieskoivu puolestaan reagoi harvennukseen selvästi raudusta heikommin eikä kärsi ylitiheydestäkä yhtä herkästi. Tästä syystä hiekselle suositellaan myöhempää ja varovaisempaa harventamista kuin raudukselle. Hieskoivusta saadaan harvoin hyvää tukkia, mikä sekin puoltaa varovaista harventamista.

Myöhemmissä harvennuksissa voidaan välittömille hakkuutuloille antaa suurempi paino kuin ensiharvennuksessa. Niiden kannattavuutta on mahdollista parantaa poistamalla metsiköstä jo tukkikokoon varttuneita puita ja jättämällä kasvamaan hieman pienempiä terveitä ja elinvoimaisia puita, jotka ehtivät kasvaa tukkipuiksi myöhemmin. Tämä yläharvennukseksi kutsuttu harvennustapa sopii männyille ja myös kuusille, mutta koivikoissa yläharvennus johtaa kasvutappioihin. Tukkipuun kokonaistuotokseen ei harvennustavalla voida juuri vaikuttaa, mutta yläharvennuksessa suurempi osa hakkuutuloista saadaan jo harvennusvaiheessa. Sen sijaan varhaiset voimakkaat harvennukset nopeuttavat runkojen järeytymistä ja lisäävät tukkisatoa, mutta varttuneen puuston voimakas harventaminen pienetää sitä.

Lisäksi hankkeessa on tutkittu nuorten männiköiden intensiivikasvatusta. Hyvin voimakkaan harvennuksen ja lannoituksen avulla voidaan metsikön kiertoaikaa lyhentää noin 15 vuodella ilman suurta vuotuista kasvutappiota. Myös systemaattisten käytävä- ja riviharvennuskokeiden tulokset julkaistaan.

Tutkimusten tulokset on julkaistu useissa raporteissa kansainvälisissä tieteellisissä julkaisusarjoissa. Suomenkielisenä tärkeimmät tulokset löytyvät Metlan ja Metsäkustannus Oy:n "Tuottava metsänkasvatus"-kirjasta. Kokonaisuudessaan kirja on loppuraportti laajasta tutkimusohjelmasta ”Metsänkäsittelyn vaihtoehdot ja niiden puuntuotannolliset seuraukset”, jossa harvennustutkimuksilla on ollut keskeinen osuus. Tutkimushankkessa on mitattu myös Motti-kasvunlaskentaohjelmiston kasvumallien kehittämiseen tarvittavat uudet maastoaineistot.

Lisätietoja:


Metsäntutkimuslaitoksen tiedotteet Internetissä: http://www.metla.fi/tiedotteet/    Metlan RSS-tiedotesyöte
Metla/Viestintä PL 18, 01301 VANTAA, puh. 010 211 2000, sähköposti: info @ metla.fi