Metsäntutkimuslaitos

Tiedote 16.9.2005

Väitös: Istutuskauden pidentäminen kuusen paakkutaimilla: kuivuus - kasvuvaihedynamiikkaan ja käsittelymenetelmiin liittyvät riskit

Pekka Heleniuksen väitöskirjatyössä tutkittiin, onko kuusen paakkutaimien istutuskautta mahdollista pidentää heinäkuulle ilman merkittävää, kuivuudesta johtuvaa kuolleisuuden lisääntymistä. Samalla tutkittiin taimitarhalla jäähdytetyssä pakkasvarastossa talven yli varastoitujen taimien sulatukseen ja istutukseen liittyviä riskejä ja niiden vaikutuksia taimien elossa oloon ja kasvuun kun istutuskautta pidennetään keväästä kesään. Helsingin yliopistoon tehdyn väitöskirjatyön tulokset viittaavat siihen, että kasvussa olevia, hyvin kasteltuja kuusen paakkutaimia voidaan turvallisesti istuttaa myös heinäkuussa, mikäli istutusmaa ei ole poikkeuksellisen kuivaa.

Suurin osa Suomessa taimitarhoilta vuosittain metsänviljelyyn toimitettavista kuusen taimista (noin 90 miljoonaa kpl) istutetaan touko-kesäkuun aikana. Tämän lisäksi samana aikana istutetaan myös yli 10 miljoonaa Ruotsista tuotua kuusen tainta. Aikaista ja lyhyttä istutuskautta on perusteltu sillä, että taimet hyötyvät maassa olevasta kevätkosteudesta. Kevätkosteus olikin tärkeä metsänuudistamisen onnistumiseen vaikuttava tekijä 1970-luvulla ja 1980-luvun alkupuolella, jolloin valtaosa metsänviljelyyn toimitetuista taimista oli kuivuudelle herkkiä paljasjuuritaimia. Kuivumiselta paremmin suojassa olevien paakkutaimien yleistyminen metsänviljelyssä 1980-luvun puolivälin jälkeen ei ole aiheuttanut muutoksia istutusajankohtasuosituksiin. Tällä hetkellä paakkutaimien osuus kaikista metsänviljelyyn toimitettavista kuusen taimista on lähes 95 %. Aikaisin keväällä maa on usein kuitenkin liian kylmää taimien juurtumista ja juurten vedenottoa ajatellen. Lyhyt istutuskausi aiheuttaa myös ruuhkia sekä taimitarhoilla että istutustyöstä vastaavissa organisaatioissa.

Väitöskirjatyön aineisto kerättiin vuosina 1999-2003 Metsäntutkimuslaitoksen Suonenjoen tutkimusaseman kasvihuoneeseen, taimitarhapellolle ja läheiselle avohakkuualalle perustetuista kokeista. Kokeissa matkittiin mm. taimien kuivumista kuljetuksen ja välivarastoinnin aikana, sekä altistettiin eriasteisesti kuivatettuja taimia eripituisille kuivuusjaksoille (1-6 viikkoa) istutuksen jälkeen kesä-heinäkuun vaihteessa. Osa taimista oli istutettaessa aktiivisessa kasvussa, osa taas vielä lepotilassa. Taimien lepotilaa jatkettiin pitämällä niitä pakkasvarastossa, jossa ne olivat olleet talven yli, normaalia pitempään. Samalla selvitettiin myös pidennetyn pakkasvarastoinnin vaikutus taimien hiilihydraattivarastoihin. Kuivuusrasituskokeita tehtiin kolmena, sääoloiltaan erilaisena kasvukautena (1999, 2000 ja 2002). Pakkasvarastoituja taimia sulatettiin ja välivarastoitiin eripituisia aikoja erilaisissa lämpötiloissa ennen istutusta vuosina 2001 ja 2002.

Istutusta seuranneet kuivuusjaksot hidastivat kesä-heinäkuun vaihteessa kasvavina istutettujen taimien pituuskasvua ja juurtumista. Kuivuusjaksojen lisäksi istutusta edeltävä paakkujen ja etenkin taimien kuivuminen, joka alkoi paakun vesipitoisuuden laskiessa alle 20 % (til.), hidasti taimien pituuskasvua ja juurtumista sekä lisäsi kuolleisuutta istutuksen jälkeen. Sääolojen vuotuisesta vaihtelusta johtuva maan kuivuuden ja haihdunnan voimakkuuden vaihtelu, ja siten myös taimien elossa olon ja kasvun vaihtelu kuivuusjaksojen aikana oli suurta. Vuodesta riippumatta kuitenkin vasta yli kahden viikon pituinen kuivuusjakso kesä-heinäkuussa lisäsi merkittävästi hyvin kasteltujen, kasvavina istutettujen taimien kuolleisuutta.

Pakkasvarastoinnin pidentäminen kesäkuun lopulle, jolloin varastoinnin pituudeksi tuli 34 viikkoa, ei vähentänyt havaittavasti taimien neulasten hiilihydraattipitoisuutta eikä heikentänyt taimien maastomenestymistä. Poiketen saman taimierän kasvavina istutetuista taimista, jotka oli otettu pakkasvarastosta jo 30 viikon jälkeen, kuivuusjaksoilla ei ollut vaikutusta kesäkuun lopussa lepotilaisina istutettujen taimien juurtumiseen ja klorofyllin fluoresenssiin. Kuivuusjaksoilla oli myös vähäisempi vaikutus lepotilaisina istutettujen taimien vesipotentiaaliin. Kasvavina istutetut taimet kuitenkin juurtuivat lepotilaisina istutettuja taimia paremmin lukuun ottamatta pisimpiä (= 3 viikkoa) kuivuusjaksoja. Toisin sanoen, lepotilaisina istutettujen taimien parempi kuivuudenkestävyys tulee esille taimien kasvussa vasta Suomen oloissa poikkeuksellisen pitkien kuivuusjaksojen aikana. Pakkasvarastoitujen taimien istuttaminen sulattamatta voi haitata taimien kasvua ja lisätä kuolleisuutta maan lämpötilasta riippumatta, etenkin jos maa kuivaa istutettaessa. Paakkujen sulamisen ja taimien maastomenestymisen kannalta turvalliset sulatusajat ja -lämpötilat olivat 4-8 vrk ja 9-12 ºC.

Julkaisu: Helenius, P. 2005. Extension of the planting period of Norway spruce container seedlings: risks related to the drought – growth stage dynamics and handling practices. University of Helsinki, Department of Forest Ecology. Dissertationes Forestales 3.

Lisätietoja:

RSS syöte Metlan tiedotteisiin


Metsäntutkimuslaitoksen tiedotteet Internetissä: http://www.metla.fi/tiedotteet/    Metlan RSS-tiedotesyöte
Metla/Viestintä PL 18, 01301 VANTAA, puh. 010 211 2000, sähköposti: info @ metla.fi