Metsäntutkimuslaitos

Tiedote 12.9.2005

Metla: sienisato on normaali ja marjasato keskinkertaista parempi

Herkkutatteja on esiintynyt suurempia määriä vain Satakunnassa.

– Itä-Suomessa herkkutatteja esiintyi suurista odotuksista huolimatta vähän ja parhaat tattisaaliit on saatu Satakunnasta, Tampereen ja Forssan välisiltä metsäalueilta, kertoo marja- ja sienisatotutkimuksesta vastaava vanhempi tutkija Kauko Salo (Metla).

Itä-Suomessa heinäkuun pitkä kolmen viikon hellejakso kuivatti humuksen rutikuivaksi, eikä elokuun normaalit sademäärät pystyneet aktivoimaan herkkutattien itiöemien muodostumista. Koivun-, haavan ja männynpunikkitatteja on tänä vuonna esiintynyt keskinkertaista vähemmän. Normaalivuosina ensimmäiset koivun- ja haavanpunikkitatit ilmestyvät jokien ja järvien rantametsiin jo heinäkuussa. Aikaisista sienilajeista keltavahveroa eli kantarellia on löytynyt paikoin runsaasti elokuussa ja vielä syyskuun alkupuolella raportoitiin koivumetsiin nousevista nuorista itiöemistä.

Vasta elokuun puolenvälin jälkeen kosteimmille mustikkatyypin kangasmetsiin ja korpiin ilmestyivät iso- ja viinihaperot. Isohaperon satokausi alkaa usein jo heinä-elokuun vaihteessa.

Syyskuun alussa kuusikoista on löytynyt melko runsaasti haapa- ja kalvashaaparouskuja ja niiden satokausi jatkuu vielä tämän kuun ajan, ellei kovat yöpakkaset yllätä. Koivumetsissä on esiintynyt karvarouskuja ja kuivemmilla mäntykankailla kangasrouskuja sekä kehnäsieniä kohtuullisesti. Kehnäsienen tuntemus on vielä valitettavan heikkoa ja se jää usein poimimatta, vaikka se on maukas kauppasienilaji.

Elo-syyskuun vaihteessa suppilovahveroa on esiintynyt melko runsaasti Etelä-Suomessa, mutta sitä on löytynyt myös Pohjois-Karjalasta hyvin kuten viime vuonnakin. Suppiksia pitää osata etsiä paksusammalkuusikoista ja mäntymetsissäkin itiöemät piilottelevat sammalten suojassa. Satokausi jatkuu lokakuun puolelle ja Etelä-Suomessa suppiksia voi poimia marraskuussakin, jos säät antavat myöden.

Tänä vuonna on esiintynyt kuusimetsissä ja korpien reunamilla runsaasti tappavan myrkyllisiä valkokärpässieniä ja suippumyrkkyseitikkejä. Varmista sieniä tuntevan ystäväsi kanssa, että et poimi koriisi myrkkysieniä. Molempien edellä mainittujen myrkkysienten myrkky ei häviä sieniä paistettaessa tai keitettäessä.

Mustikkasato keskinkertainen

– Valtakunnallinen mustikkasato on arvioitavissa tänä vuonna noin 200 miljoonaksi kiloksi, kertoo Kauko Salo. Kaikkien inventoitujen mustikkametsien koeruuduilla marjojen lukumäärä oli keskimäärin 100 kpl neliömetrillä. Satotaso muodostui siten koko valtakunnassa keskinkertaiseksi. Yhdeksän seurantavuoden aikana yli sata kypsää marjaa laskettiin neliömetriltä vuosina 1997, 133 marjaa, 2001 (105) ja vuonna 2003 113 marjaa. Viime vuonna vastaava luku oli koko valtakunnassa keskimäärin 49 ja satotaso jäi melko heikoksi.

Runsaimmat satotasot alueellisesti löytyivät Itä-Suomen läänistä, jossa kypsiä marjoja oli keskimäärin 123 kpl neliömetrillä, keskiarvoisia lukemia löytyi Etelä- (100 marjaa neliömetrillä) ja Länsi-Suomen lääneistä (97 marjaa). Oulun ja Lapin lääneissä vastaavat luvut olivat 92 ja 72 marjaa neliömetrillä.

Raakileitten valtakunnallinen keskiarvo oli 125, joten pudotusta siirryttäessä kypsiin marjoihin oli 25 marjaa eli vähennys 20 %. Luonnollinen hävikki siirryttäessä raakilevaiheesta kypsiin marjoihin on normaalivuonna 10-15 %. Erityisesti Oulun läänissä hävikki oli 35 % verrattuna raakileitten ja kypsien marjojen lukumääriä keskenään. Lapin läänissä hävikki oli 22 %. Runsaimman satoalueen metsissä Itä-Suomen läänissä vastaava hävikki oli 17 % ja Etelä-Suomen läänissä vain 8 %. Siten pitkä kuiva kausi heinäkuussa laski paikoin mustikan satotasoa merkittävästi.

Tänä vuonna punnittiin 55 tutkimusmetsässä eri puolilla Suomea 100 marjan tuorepaino. Marjoja punnittiin yhteensä 5500 kpl ja sadan marjan keskimääräinen paino oli 35 g ja siten yhden marjan keskimääräiseksi painoksi tuli 0.35 g.

Suomuurainsato hyvä

Suomuuraimen satotaso oli tänä vuonna runsas lähes koko Lapin läänissä, jossa tutkimussoitten koeruuduilla marjoja oli keskimäärin 12 kpl neliömetrillä. Utsjoella suomuurain kukki erittäin hyvin ja raakileitakin oli vielä runsaasti koeruuduilla. Raakilevaiheen aikana alueen soille ilmestyivät tunturimittariperhosen toukat, jotka söivät systemaattisesti suomuurainten lehdet ja raakileet.

Oulun läänissä satotaso oli paikoin hyvä mm. Suomussalmella, Paltamossa, Simossa ja Kuhmossa. Etelä- ja Keski-Suomen pienialaisilla soilla suomuurainsadot olivat pienempiä, kuitenkin poimittavia määriä löytyi monelta suolta, sillä kukinta-aikana halloja oli vain paikoin Suomen itäisissä kunnissa, mm. Ilomantsin eteläosissa. Pölytys onnistui lähes jokaisella suolla, joissa esiintyi hede- ja emikukkia.

Suomuuraimen kypsiä marjoja poimittiin 15:sta suoalueelta ja 100 marjan keskimääräiseksi painoksi saatiin 169 g ja siten yhden marjan painoksi 1.69 g.

Puolukkasato runsas ja kypsää poimittavaksi myös Lapin läänissä

Puolukka on kypsynyt syyskuun alkupuolella myös Lapin läänin pohjoisosissa Utsjoella ja Inarissa. Yhdeksän valtakunnallisen seurantavuoden aikana (1997–2005) puolukan satotaso muodostuu tänä vuonna runsaimmaksi. Toiseksi runsain satovuosi oli 1997, jolloin tutkimusmetsissä marjoja oli keskimäärin neliömetrin koeruuduilla 215 kpl. Valtakunnallinen puolukkasato arvioitiin tuolloin 227 miljoonaksi kiloksi. Tänä vuonna marjoja on keskimäärin 232 kpl koeruutujen neliömetrillä. Sato on arvioitavissa tänä vuonna noin 250 miljoonaksi kiloksi.

Runsaimmat sadot ovat Etelä- ja Itä-Suomessa, mutta suuria eroja ei ole muidenkaan läänien välillä. Ainoastaan Lapin läänissä sadot ovat keskinkertaisen ja runsaan rajamailla.

Kypsiä puolukan marjoja punnittiin 100 marjan erissä 31 tutkimusmetsässä. Keskimääräiseksi tuorepainoksi saatiin 28.2 g ja yhden marjan paino on siten 0.28 g.

Lisätietoja:

 

RSS syöte Metlan tiedotteisiin


Metsäntutkimuslaitoksen tiedotteet Internetissä: http://www.metla.fi/tiedotteet/    Metlan RSS-tiedotesyöte
Metla/Viestintä PL 18, 01301 VANTAA, puh. 010 211 2000, sähköposti: info @ metla.fi