Väitös: Kasvinsyönnin vaikutukset rauduskoivutaimikoissa

Tutkimuksen mukaan sekä hyönteiset että myyrät suosivat nopeakasvuisia taimiperheitä. Hyönteisten vaikutus taimikoissa oli huomattava: ne lähes kaksinkertaistivat kuolleisuuden. Eniten kuolleisuus lisääntyi lyhyissä, varjossa kasvaneissa taimissa, joita syötiin suhteellisen vähän. Hyönteisten aiheuttama vioitus siis voimisti kilpailun vaikutuksia taimikoissa. Myyrillä ei sen sijaan ollut välitöntä vaikutusta taimien kuolleisuuteen, vaan katkotut taimet lähtivät uudelleen kasvuun seuraavana keväänä.

Luontaisen harvenemisen seurauksena koepopulaatioiden geneettinen monimuotoisuus väheni. Myyrät kuitenkin lisäsivät latvuskerroksen monimuotoisuutta katkomalla pisimpiä taimia. Tulos on sikäli merkittävä että latvuskerros sisältää ne taimet, joilla on parhaat mahdollisuudet säilyä elossa valokilpailun jatkuessa. Hyönteiset taas muuttivat populaatioiden geneettistä koostumusta eli taimiperheiden välisiä lukumääräsuhteita. Kasvinsyöjien vaikutuksia populaatiorakenteeseen ei voi silti ennustaa pelkän vioitusmäärän perusteella. Sen sijaan kunkin koivuperheen vaste riippuu sen sietokyvystä ja kilpailuun liittyvistä ominaisuuksista sekä vioitustavasta ja ajoituksesta.

Koska kilpailun voimakkuus ja kasvinsyöjien määrä vaihtelevat luonnossa sekä ajallisesti että paikallisesti, ne aiheuttavat koivuille vaihtelevan valintapaineen. Tämä voi ylläpitää vaihtelua sekä kilpailuun että kasvinsyöntiin liittyvissä ominaisuuksissa.

Väitöskirjatyössä Herbivory among competing seedlings: effects on silver birch populations (Kasvinsyönnin vaikutukset rauduskoivutaimikoissa) tutkitut koepopulaatiot koostuivat 20 koivuperheestä. Taimet kasvatettiin siemenistä, jotka kerättiin satunnaisesti valituista emopuista luontaisesti uudistuneesta metsiköstä. Maastokokeessa taimet kasvoivat tiheinä kasvustoina valosta kilpaillen, mikä on tyypillistä koivun luontaiselle uudistumiselle. Osa koepopulaatioista altistettiin koivuja syöville hyönteisille ja peltomyyrille. Maastokoe tehtiin Metsäntutkimuslaitoksen Punkaharjun tutkimusasemalla. Prittinen väitteli Joensuun yliopistossa.

Julkaisu Internetissä:
http://joypub.joensuu.fi/publications/dissertations/prittinen_herbivory/