Metsäntutkimuslaitos

 

Väitös: Korpien kasvillisuuden merkitys talousmetsien monimuotoisuuden säilyttämisessä Suomessa

Metsä- ja suoluonnon monimuotoisuuden kannalta korpimetsät kuusivaltaisina ja koivua sekä muita lehtipuita kasvavina, ovat avainasemassa boreaalisessa havumetsävyöhykkeessä, todetaan Leila Korpelan Helsingin yliopistoon tekemässä väitöskirjassa. Koska korpimetsät sijaitsevat usein kangasmetsien ja soiden vaihettumisvyöhykkeessä, reunavaikutuksen piirissä, niiden kasvillisuudessa ja ekologiassa on sekä soiden että kangasmetsien piirteitä. Suomessa korpimetsät luetaan kuuluviksi soihin, koska ne kasvavat ainakin osittain turvealustalla. Tosin niiden turvekerros on yleensä niin ohut (n. 30-100 cm), että puusto ja metsäkasvit saavat ravinteita suoraan kivennäismaasta. Suo- ja metsäkasvillisuuden sekoittumisesta johtuen tavallisen metsässä liikkujan onkin vaikea mieltää korpimetsää suoksi tai yleensä havaita olevansa korvessa.

Korpimetsiä on tutkittu suhteellisen vähän, vaikka niiden arvo metsien ja soiden monimuotoisuuden kannalta nykyisin tunnustetaankin. Suomessa korpimetsät on suurelta osin kuivatettu metsänkasvatusta varten, niiden puuston hyvän kasvupotentiaalin vuoksi, joten luonnonvarainen suolajisto niissä on taantunut, jopa uhanalaistunut. Nykyään luonnontilaisia soita ei enää ojiteta. Etelä-ja Keski-Suomen alueella ojittamattomina korpimetsiä on säilynyt vain n. 20 prosenttia 1950-luvun alun tilanteeseen verrattuna.

Tutkimuksessa keskitytään korpimaisten metsien kasvillisuuden lajistolliseen ja rakenteelliseen monimuotoisuuteen ottaen huomioon kaikki kasvillisuuskerrokset puut ja pensaat mukaan lukien. Työssä tutkitaan myös kuinka metsäojituksen kuivatusvaikutus on muuttanut korpimaisten metsien kasvillisuuden lajistollista ja rakenteellista monimuotoisuutta. Työ perustuu Metsäntutkimuslaitoksen keräämään, koko maan kattavaan, valtakunnan metsien 8. inventoinnin (VMI 8) vuosina 1985-86 perustettujen ns. pysyvien koealojen kasvillisuus- ja puustoaineistoon, joita väittelijä on yhtenä biologina 11 muun biologin ja inventointiryhmän kanssa ollut keräämässä. Tutkimusalue käsittää koko Suomen lukuunottamatta Lapin lääniä ja Koillis-Suomea, missä pysyvien koealojen verkko on liian harva.

Tutkimuksen päätuloksina voitiin todeta, että luonnontilaisina korpimetsät ovat kasvillisuudeltaan lajistollisesti ja rakenteellisesti monimuotoisimmillaan. Aluskasvillisuus koostuu pääasiassa mättäiden (metsä- ja suovarpuja ja metsäsammalia) ja välipintojen (enimmäkseen suosammalia ja -saroja ja ruohovartisia kasveja ns. korpilajeja), rehevimmissä paikossa joskus jopa vesipintojen (esim. saroja, heiniä ja luhta- ja lähdelajeja) mosaiikista. Soiden reunojen korpimetsille on tyypillistä, että puu- ja pensaskerroksessa eri latvuskerrosten määrä on monipuolinen. Näissä kuusen ja lehtipuiden vallitsemissa metsissä myös eri puulajien määrä on metsiemme runsaimpia.

Tutkimuksen tuloksina voitiin todeta myös, että ojituksen vaikutuksesta lajiston yhdenmukaistuminen kangasmaan (kivennäismaan) metsien kasvillisuuden kanssa on ollut voimakkainta pohjakerroksessa, missä suosammalten, erityisesti rahkasammalten, osuuden pienentyessä tavallisimmat metsäsammalet ovat vallanneet alaa. Myös kenttäkerroksessa ojituksen vaikutus näkyi tavallisimpien metsävarpujen, heinien ja ruohovartisten metsälajien osuuden lisääntymisenä ja sarojen osuuden vähenemisenä. Puu- ja pensaskerroksessa ojituksen vaikutuksesta puu- ja pensakerrosten lajien runsausuhteet muuttuivat siten, että ns. vallitsevan latvuskerroksen puulajin, yleensä kuusen, osuus ja hieskoivun osuus kaikissa latvuskerroksissa kasvoi selvästi. Voitiin myös todeta, että ojitettunakin yllä mainittuja ns. korpipiirteitä on vielä erotettavissa ja puuston turvemaille tyypillisen eri-ikäisrakenteen ja lehtipuuosuuden todettiin säilyvän pitkään. Nämä piirteet erottavat ensimmäisen puusukupolven ojitetut korpimetsät muista talousmetsistä.

Nykyään suuri osa ojitetuista korpimetsistä on ns. päätehakkuu- ja/tai uudistusvaiheessa ja luonnonsuojelualueilla ojitettuja korpimetsiä halutaan palauttaa jälleen korviksi. Turvemaiden metsien uudistamisessa on omat ongelmansa eivätkä samat uudistamisohjeet sovellu ojitettujen mäntyvaltaisten rämeiden ja ojitettujen kuusivaltaisten korpien metsien uudistamiseen. Luonnon monimuotoisuuden säilyttäminen tulee ottaa huomioon myös talousmetsiä uudistettaessa. Metsä- ja luonnonsuojelulaki ottavat jossain määrin huomioon korpimetsien erityispiirteitä.

Työssä korostetaan suojelubiologista näkökulmaa ja esitetään lisätutkimuksen tarpeena, kuinka nämä ns. korpipiirteet voitaisiin säilyttää vielä ojitettujen korpien uusia puusukupolvia kasvatettaessa. Korpien piirteet ja kasvillisuuden rakenne on tärkeää säilyttää myös kaikkien muiden niissä viihtyvien eliöiden kannalta. Korpien ennallistamista luonnonsuojelualueilla tulisi tarkemmin tutkia ja vielä luonnontilaisten tai ojittamattomien korpien rippeet tulisi säilyttää ojittamattomina, koska ne toimivat suomalaisten talousmetsien monimuotoisuuden säilyttäjinä sekä myös talousmetsien ja luonnontilaisten metsien vertailumetsinä.

Leila Korpelan väitöskirja "Ekologinen kasvitiede: Korpien kasvillisuuden merkitys talousmetsien monimuotoisuuden säilyttämisessä Suomessa" on julkaistu Metsäntutkimuslaitoksen tiedonantoja -sarjassa.

Julkaisu:

Lisätietoja:

  • tutkija Leila Korpela, p. 010 211 2629, sähköposti: leila.korpela @ metla.fi

 


Metsäntutkimuslaitoksen tiedotteet Internetissä: http://www.metla.fi/tiedotteet/    Metlan RSS-tiedotesyöte
Metla/Viestintä PL 18, 01301 VANTAA, puh. 010 211 2000, sähköposti: info @ metla.fi