Metsäntutkimuslaitos

Tiedote 09.11.2004

Metsäsuunnitelma lisää ensiharvennus- ja uudistushakkuita

Metsäsuunnitelma lisää ensiharvennuksen tarpeessa olevien metsiköiden harvennusten todennäköisyyttä ja harvennusmääriä. Suunnitelmalla on myös merkittävä vaikutus päätehakkuuvaiheessa olevien metsiköiden uudistamiseen. Tulokset käyvät ilmi kahdesta Etelä-Savon metsäkeskuksen alueella tehdystä tutkimuksesta. Metsäsuunnittelua pidetään yhtenä keskeisimmistä metsäpolitiikan keinoista kannustaa metsänomistajia metsien hoitoon ja käyttöön.

Ensimmäisessä tutkimuksessa selvitettiin metsäsuunnitelman vaikutusta ensiharvennuspäätökseen tarkastelemalla metsänomistajien ensiharvennushakkuita vuosina 1990-2000. Suunnitelman vaikutus ilmeni sekä ensiharvennuksiin ryhtymisessä että tehtyjen ensiharvennusten määrissä. Metsäsuunnitelman omistavien joukossa oli enemmän niitä, jotka olivat tehneet ensiharvennuksia. Metsäsuunnitelman omistavat olivat myös tehneet ensiharvennuksia puolitoista kertaa enemmän kuin ne metsänomistajat, joilla suunnitelmaa ei ollut.

Metsäsuunnitelma ei sen sijaan lisännyt metsänomistajien tietämystä metsiensä ensiharvennustarpeista eikä se myöskään juuri vaikuttanut ensiharvennusten ajoitukseen.

Toisessa tutkimuksessa tarkasteltiin metsäsuunnitelman ja metsikön sijainnin vaikutusta uudistusikäisen metsikön hakkuupäätökseen vuosina 1990-2000. Metsäsuunnitelmalla osoittautui olevan keskeinen merkitys metsänomistajan valitessa hakkuukohdetta uudistusikäisten metsiköiden joukosta. Jos metsänomistajalla oli suunnitelma, jossa metsikkö oli ehdotettu hakattavaksi, metsikön hakkuun todennäköisyys oli 20 prosenttiyksikköä suurempi kuin suunnitelmaa omistamattomalla metsänomistajalla.

Vesistöjen - järvien ja jokien - lähistöllä sijaitsevia uudistamisikäisiä metsiköitä metsänomistajat hakkasivat epätodennäköisemmin kuin kauempana vesistöistä olevia metsiköitä. Myös yleisen tien varressa olevat metsiköt jätettiin hakkaamatta todennäköisemmin kuin syrjässä olevat metsiköt, vaikka korjuukustannukset olisivatkin olleet pienemmät tien varressa. Tulos kertoo osaltaan, että metsänomistajille maisema- ja ympäristötekijöiden huomioon ottaminen on yhtä lailla tärkeää kuin hakkuutulot.

Metsäsuunnitelman omistaa noin puolet yksityismetsänomistajista, ja ne kattavat noin 60 prosenttia yksityismetsistä. Kansallisen metsäohjelman tavoitteena on, että 75 prosenttia yksityismetsistä olisi tilakohtaisen metsäsuunnittelun piirissä. Vuosittain valtion tukemia suunnitelmia tehdään runsaalle 10 000 metsänomistajalle ja noin 700 000 hehtaarille.

Lisätietoja:

  • Harri Hänninen, Metla / Vantaan tutkimuskeskus, p. 010 211 2217, harri.hanninen @ metla.fi
  • Yrjö Niskanen, Metsäkeskus Etelä-Savo, p. 0400 653 863, yrjo.niskanen @ metsakeskus.fi

Julkaisut:

  • Niskanen, Y. 2004. Metsäsuunnitelman vaikutus ensiharvennuspäätökseen.
    Metsätieteen aikakauskirja 3/2004: 237-254.
  • Ylikoski, P., Niskanen, Y., Hänninen, H., Kurttila, M. & Pukkala, T. 2004. Sijainnin vaikutus uudistusikäisen metsikön hakkuuseen. Metsätieteen aikakauskirja 3/2004: 255-269.

Tilaukset: Metla, kirjasto, PL 18, 01301 Vantaa, puh. 010 211 2200, kirjasto @ metla.fi


Metsäntutkimuslaitoksen tiedotteet Internetissä: http://www.metla.fi/tiedotteet/    Metlan RSS-tiedotesyöte
Metla/Viestintä PL 18, 01301 VANTAA, puh. 010 211 2000, sähköposti: info @ metla.fi