Valtakunnan metsien 9. inventointi Pohjois-Pohjanmaalla:

Metsien puuvaranto ja puuston kasvu lisääntyneet tuntuvasti

Tulokset selviävät juuri ilmestyneestä Metsätieteen aikakauskirjasta 3B/2004. Siinä tarkastellaan Pohjois-Pohjanmaan metsävaroja ja niiden muutoksia 5. inventoinnista eli 1960-luvun lopulta lähtien. Puuvaranto oli 1960-luvun lopulla 119 milj.m3 ja puuston vuotuinen kasvu 4,20 milj.m3. Puuvaranto on noussut tasaisesti 1970-luvun puolivälistä lähtien, jolloin puuston kasvu lähti nousuun metsäojitusten ja vajaatuottoisten metsien uudistamisen vuoksi. Eniten on noussut männyn tilavuus. Se on likimain kaksinkertaistunut vajaassa 30 vuodessa. Männyn osuus varannosta on nyt 58 prosenttia. Lehtipuiden osuus on 22 prosenttia.

Valtakunnan metsien yhdeksäs inventointi (VMI9) tehtiin Pohjois-Pohjanmaalla vuosina 2001-02. Inventoinnin mittaukset ja arvioinnit tehtiin säännöllisin välimatkoin sijaitsevilla koealoilla ja metsikkökuvioilla, joilla koealat sijaitsivat. Koealoja oli yhteensä 9 314 kappaletta.

Pohjois-Pohjanmaan metsäkeskuksen maa-ala on 3,53 miljoonaa hehtaaria, josta metsätalousmaata on 89 prosenttia ja metsämaata 68 prosenttia. Metsätalousmaahan kuuluvat metsämaa (puuston vuotuinen kasvu vähintään 1 m3/ha), kitumaa, joutomaa ja muu metsätalousmaa. Metsämaan ala on suurentunut 1960-luvun lopulta vuoteen 2002 mennessä 350 000 hehtaarilla. Lisäys johtuu soiden ojituksista, jotka ovat muuttaneet kitu- ja joutomaan soita metsämaaksi.

Pohjois-Pohjanmaa on maamme suovaltaisin maakunta. Soiden kokonaisala metsäkeskuksen alueella on 1,66 miljoonaa hehtaaria, josta noin miljoona hehtaaria on ojitettu. Kaksi kolmasosaa ojitetuista soista on ns. muuttumavaiheessa, ja vajaat 30 prosenttia kivennäismaiden metsiin verrattavia turvekankaita. Yksityiset omistavat metsätalousmaasta 61 prosenttia ja valtio 27 prosenttia. Metsätalousmaasta on lakisääteisesti suojeltu 9 prosenttia ja metsämaasta 5,6 prosenttia.

Puuston kasvu poistumaa suurempi
Puuston kokonaispoistuma, joka muodostuu hakkuista sekä puuston luontaisesta kuolemisesta, oli 1960-luvun lopulla lähellä kasvua ja jopa ylitti kasvun joinakin vuosina. 1970-luvun alkupuolelta lähtien kasvu on ollut poistumaa suurempi. Keskimääräinen poistuma vuosina 1997-2001 oli 5,5 miljoonaa kuutiometriä vuodessa, mikä on 62 prosenttia vuotuisesta kokonaiskasvusta. Männiköiden ikärakenteen vuoksi männyn kasvu on selvästi poistumaa suurempi.

Mänty hallitsee maisemaa
Pohjois-Pohjanmaan metsämaan metsistä 75 prosenttia on mäntyvaltaisia. Ala on kasvanut 1960-luvun lopulta 460 000 hehtaarilla ja osuus metsämaan alasta on kasvanut 10 prosenttiyksikköä. Mäntyvaltaisten metsien osuus metsämaan alasta on suurempi soilla kuin kankailla. Kuusivaltaisten metsien alan pieneneminen on pysähtynyt 1990-luvulla. Koivuvaltaisten metsien ala oli suurimmillaan 1980-luvun alussa. Lähes kaikki koivuvaltaiset metsät ovat hieskoivikoita. Koivun tilavuus on edelleen nousussa, joten koivua esiintyy entistä enemmän sekapuuna. Puuttoman uudistusalan pinta-ala oli suurimmillaan 1970-luvun puolivälissä (5 prosenttia metsämaan alasta). Se on laskenut siitä lähtien ja on nyt 1,5 prosenttia metsämaan alasta.

Maakunnan metsät ovat nuoria
Metsien uudistamisen ja ojituksella aikaansaatujen uusien metsien vuoksi nuorten kasvatusmetsien osuus on nyt 46 prosenttia.. Kuitenkin vain mänty- ja lehtipuuvaltaiset metsät ovat nuoria. Vaikka yli 100-vuotiaiden metsien ala on laskenut 1960-luvun lopulta likimain koko ajan, yli 120-vuotiaita metsiä on edelleen 11 prosenttia metsämaan alasta.

Metsänhoidolliselta tilaltaan hyvien metsiköiden osuus metsämaan alasta on 23 prosenttia. Tällaisten metsien osuus on laskenut 1990-luvun alusta, mutta metsänhoidollisesti tyydyttävien metsien osuus on vastaavasti noussut likimain yhtä paljon. Puuntuotannossa olevista metsämaan metsistä vajaatuottoisiksi luokiteltiin 9 prosenttia (210 000 ha). Yleisin vajaatuottoisuuden syy oli puuston ikä. Muita usein esiintyviä syitä olivat puuston tekninen laatu ja tuhot.

Metsät harvennuksen tarpeessa
Inventointia edeltäneellä kymmenvuotiskaudella on tehty hakkuita, taimikonhoito mukaan lukien, 657 000 hehtaarilla eli yli neljänneksellä metsämaan alasta. Edellisessä inventoinnissa oli hakkuita todettu 670 000 hehtaarilla. Taimikonhoitoala on pienentynyt, mutta varsinaisten hakkuiden alat ovat kasvaneet. Tulevalla kymmenvuotiskaudella voitaisiin metsänhoidollisin perustein tehdä hakkuita 1,3 miljoonalla hehtaarilla. Puuntuotannon näkökulmasta hakkuut ovat jo myöhässä 360 000 hehtaarilla. Taimikonhoitoa on ehdotettu 320 000 ha, ensiharvennuksia 420 000 ha ja muita harvennuksia 210 000 ha. Metsänhoidollisin perustein voitaisiin tulevalla kymmenvuotiskaudella uudistaa metsää 310 000 hehtaaria, josta 95 000 hehtaarilla hakkuu on jo myöhässä. Ensiharvennuksia olisi seuraavalla kymmenvuotiskaudella tehtävä kolminkertainen määrä edellisellä kymmenvuotiskaudella tehtyyn määrään verrattuna.

Ojia olisi perattava entistä enemmän
Edellisellä kymmenvuotiskaudella oli tehty soiden kunnostusojituksia 130 000 ha ja uudisojituksia 32 000 ha. Ojien perkausta tai täydennystä tulisi jatkossa lisätä tuntuvasti. Varsinaisilla soilla tarve on 320 000 ha (31 prosenttia ojitetusta suoalasta) ja soistuneilla kankailla 19 000 ha. Puuntuotantoon sopivaa suota, jossa uudisojitus parantaisi puuntuotannon edellytyksiä, on 107 000 ha.

Erityisen tärkeitä elinympäristöjä 22 500 hehtaaria
Valtakunnan metsien inventoinnissa arvioitiin Pohjois-Pohjanmaalta olevan 22 500 hehtaaria alueita, jotka täyttävät metsälain erityisen tärkeiden elinympäristöjen kriteerit. Se on 0,7 prosenttia metsä-, kitu- ja joutomaiden yhteispinta-alasta. Yleisimpiä kohteita ovat ruohokorvet, nevat, karut rämeet sekä sarakorvet ja -rämeet.

Inventoinnissa selvitettiin myös lahopuuston määrää ja laatua, koska lahopuustolla katsotaan olevan merkitystä monien uhanalaisten eliölajien menestymisen kannalta. Metsäkeskuksen alueen metsissä on kuollutta runkopuuta yli 10 cm:n vahvuisissa rungonosissa metsä- ja kitumaalla keskimäärin 4,4 m3/ha, josta pystypuuta on 1,2 ja maapuuta 3,2 m3/ha. Lahopuuston keskitilavuus on jonkin verran alhaisempi kuin Kainuussa (6,2 m3/ha). Etelä-Suomessa lahopuuston keskitilavuus on vaihdellut metsäkeskusten alueilla välillä 1,2 -3,1 m3/ha lukuun ottamatta Pohjois-Karjalaa, jossa se oli 4,5 m3/ha.

Myös tulevat hakkuumahdollisuudet kasvua pienemmät
Metsien rakenteesta johtuen lähivuosikymmenten hakkuumahdollisuudet ovat huomattavasti pienemmät kuin puuston nykyinen kasvu. Ilman puuhuollon kestävyysvaatimuksia hakkuukypsää ja hakkuukypsäksi tulevaa puuta riittäisi inventointia seuraavalla kymmenvuotiskaudella hakattavaksi 6,0 miljoonaa kuutiometriä käyttöpuuta vuodessa. Kertymästä olisi mäntyä 53, kuusta 26 ja lehtipuuta 21 prosenttia. Jos puuhuollon kestävyydestä halutaan huolehtia, osa nyt hakattavissa olevasta puustosta on säästettävä tuleville vuosikymmenille. Suurin kestävä hakkuukertymä vuosina 2002-2011 on 5,2 miljoonaa kuutiometriä käyttöpuuta vuodessa, ja se lähestyy 6,2 miljoonan kuutiometrin tasoa 30 vuoden aikana. Koko kolmenkymmenen vuoden tarkastelujaksolla suurimman kestävän hakkuumäärän arviosta on mäntyä keskimäärin 60, kuusta 21 ja lehtipuuta 19 prosenttia.

Viime vuosien hakkuut kestäviä hakkuumahdollisuuksia pienemmät
Vuosina 1997-2001 keskimäärin toteutuneet hakkuut Pohjois-Pohjanmaan metsäkeskuksen alueella vastaavat puulajirakenteeltaan inventointia seuraavalle kymmenvuotiskaudelle laskettua suurimman kestävän hakkuukertymän arviota. Toteutunut hakkuukertymä on 0,3 miljoonaa kuutiometriä pienempi kuin Pohjois-Pohjanmaan alueellisen metsäohjelman ainespuun kertymätavoite, 1,1 miljoonaa kuutiometriä pienempi kuin suurimman kestävän hakkuukertymän arvio ja 1,9 miljoonaa kuutiometriä pienempi kuin ilman kestävyysvaatimuksia laskettu hakkuukertymäarvio.

Iso osa lähivuosikymmenten hakkuumahdollisuuksista turvemailla ja harvennuskohteilla
Harvennushakkuiden osuus kestävien hakkuumahdollisuuksien mukaisesta käyttöpuusta kivennäis- ja turvemailla nousee ensimmäisen kymmenvuotiskauden 30 prosentista 39 prosenttiin kolmenkymmenen vuoden tarkastelujakson aikana. Turvemaiden osuus kestävistä hakkuumahdollisuuksista on inventointia seuraavalla kymmenvuotiskaudella 31 prosenttia, kolmannella kymmenvuotiskaudella 44 prosenttia ja koko kolmenkymmenen vuoden aikana keskimäärin 40 prosenttia. Männyn hakkuumahdollisuuksista on vuosina 2002-2031 turvemailla keskimäärin 37 prosenttia. Kuusella, koivulla ja muilla lehtipuilla vastaavat osuudet ovat 31, 64 ja 26 prosenttia. Koska yhä suurempi osa hakkuumahdollisuuksista on harvennusmetsissä ja turvemailla, hakkuiden hehtaarikohtaisten kertymien ennakoidaan pienenevän ja keskimääräisten korjuukustannusten kasvavan tulevina vuosikymmeninä.

Takaisin tiedotteeseen

Pohjois-Pohjanmaan metsävaratietoja taulukkomuodossa