19.6.2002

Suomalainen metsänomistaja

Ikä, sukupuoli | Metsänomistajien ammattiasema | Asuinpaikka | Metsänomistuksen tavoitteet|
Metsänhoito ja puukauppa | Tiedonhankinta |

Kolmisenkymmentä vuotta sitten tyypillinen suomalainen metsänomistaja oli miespuolinen, vähän kouluja käynyt maanviljelijä, joka omisti perinteisen maatilan metsineen. Tällä hetkellä tyypillistä metsänomistajaa on vaikea määritellä. Selkeimmin metsänomistajakuntaa muuttaa nyt väestön ikääntyminen - metsänomistajien keski-ikä nousee muun väestön mukana. Metsänomistajat ovatkin poikkileikkaus keski-iän ylittäneestä väestöstä.

Ikä, sukupuoli
Metsänomistajien keski-ikä nousi 1990-luvulla 54 vuodesta 57 vuoteen. Miesten keski-ikä on 56 vuotta ja naisten 60 vuotta. Metsänomistajista vain 11 prosenttia on alle 40-vuotiaita, kun taas iäkkäitä, vähintään 60-vuotiaita on 44 prosenttia. Naisten osuus metsänomistajakunnasta kasvoi aina 1990-luvulle saakka, mutta nyt kehityssuunta näyttää taittuneen. Tällä hetkellä joka neljäs metsänomistaja on nainen. Naisten osuus metsänomistajista lienee kuitekin todellisuudessa suurempi, sillä valtaosalla sekä yhteisessä perheomistuksessa olevista tiloista että perikuntien ja yhtymien tiloista mies vastasi kyselyyn.

Metsänomistajien ammattiasema
Ikääntymiskehityksen seurauksena eläkeläiset ovat lukumäärältään suurin metsänomistajaryhmä, vaikkakin maatalousyrittäjät omistavat suunnilleen yhtä suuren osuuden metsäalasta. Toiseksi suurin ryhmä ovat palkansaajat. Yrittäjiä ja työelämän ulkopuolella olevia on metsänomistajista yhteensä kymmenesosa. Aktiivimaanviljelijöiden osuus on laskenut kymmenessä vuodessa kolmasosasta viidesosaan. Tämä osoittaa maatalouden ja metsätalouden eriytymisen jatkuneen 1990-luvulla.

Asuinpaikka
Puolet metsänomistajista asuu vakinaisesti tilallaan. Samassa kunnassa tilan ulkopuolella asuu 17 prosenttia metsänomistajista. Kolmasosa asuu jonkun muun kunnan alueella. Vajaa prosentti metsänomistajista asuu ulkomailla, heistä valtaosa Ruotsissa.

Yleisestä kaupungistumiskehityksestä huolimatta noin 60 prosenttia metsänomistajista asuu yhä maaseudun haja-asutusalueilla, ja vain 20 prosenttia yli 20 000 asukkaan kaupungeissa. Loput 20 prosenttia metsänomistajista asuu kyläkeskuksessa tai pikkukaupungissa. Tutkijoiden mukaan tämä johtuu ennen kaikkea siitä, että muuttoliike ei kohdistu metsänomistajiin samassa suhteessa kuin muuhun maalaisväestöön.

Metsänomistuksen tavoitteet muuttuvat
Metsänomistajien tavoitteet ovat muuttuneet monipuolisemmiksi. Valtaosalle metsänomistajista puuntuotanto näyttää edelleen olevan keskeinen tavoite, joskin yhä useammalle metsien muiden hyötyjen rinnalla.

Jo puolet metsäomistajista korostaa metsän tarjoamien taloudellisten hyötyjen ohella myös aineettomia hyötyjä. Viidesosa metsänomistajista pitää virkistyshyötyjä keskeisinä, ja lähes yhtä suuri osa korostaa metsän merkitystä työtilaisuuksien antajana. Metsän antamaa taloudellista turvaa ja säännöllisiä tuloja korostaa omistajista runsas kymmenesosa.

Metsänhoitotyöt ja puukauppa
Tutkijoiden mukaan 1990-luvun hakkuu- ja metsänhoitokäyttäytymisen perusteella ei voida päätellä, että metsänomistajakunnan rakennemuutos vähentäisi puun tarjontaa tai metsien hoitoa. Itse asiassa puuta myytiin vuosina 1994-98 merkittävästi enemmän kuin 1980-luvun jälkipuoliskolla. Vuotuinen myyntimäärä kasvoi yli kuutiometrillä metsähehtaaria kohden - keskimäärin 3,9 kuutiometriin hehtaarilla. Vuotuinen myyntimäärä kasvoi lähes 200 kuutiometrillä 480 kuutiometriin.

Metsänhoitotöitä tehtiin saman verran, ja enemmänkin, kuin 1990-luvulla. Yhä harvempi metsänomistaja kuitenkaan teki niitä itse.

Tiedonhankinta
Metsäneuvontaorganisaatiot tavoittivat henkilökohtaisen neuvonnan keinoin neljä viidesosaa metsänomistajista. Tutkimuksen mukaan metsänomistajat pitivätkin henkilökohtaista neuvontaa parhaimpana tapana hankkia tietoa metsänhoidosta ja metsien käsittelystä. Joukkoneuvontaan, kuten esitelmä- ja retkeilytilaisuuksiin osallistui runsas kolmasosa omistajista. Näiden neuvontamuotojen osalta tilanne on hyvä, eikä se ole muuttunut 1980-luvun jälkipuoliskosta.

Erilaisille metsäaiheisille kursseille osallistui sen sijaan vain viidesosa metsänomistajista aiemman neljäsosan sijaan. Metsäsuunnittelu kattaa 63 prosenttia yksityismetsien alasta, mikä on hieman enemmän kuin 1980-luvun lopulla.

Tutkijat arvioivat, että metsänomistuksen rakenteen muutos jatkuu varsin samankaltaisena vielä pari vuosikymmentä ilman. Tällä hetkellä ei ole viitteitä siitä, että rakennemuutos vähentäisi puun tarjontaa tai kiinnostusta metsien hoitoon. Tilanne voi kuitenkin muuttua, kun suurten ikäluokkien omaisuus parin vuosikymmenen päästä joutuu uusjakoon. Tämä muutos vaikuttaa varmasti enemmän metsien käyttöön, ja tarjoaa haasteita metsäalan palvelu- ja neuvontaorganisaatioille.

Lähde: Karppinen, H., Hänninen, H. & Ripatti, P. 2002. Suomalainen metsänomistaja 2000. Metsäntutkimuslaitoksen tiedonantoja 852.

Takaisin tiedotteeseen