[METLA Tiedote]

 

 

7.11.2001

 

Hakkuut ratkaisevat metsätien yksityistaloudellisen kannattavuuden

Metsätien vaikutuspiirissä tehtävät hakkuut ja metsäkuljetusmatkan lyheneminen ratkaisevat metsätien yksityistaloudellisen kannattavuuden. Metsänhoito- ja perusparannustöiden merkitys tieinvestoinnin kannattavuuteen on vähäinen. Useimmissa tiehankkeissa julkinen tuki eli lähinnä metsänparannusrahoitus on ollut perusedellytys sille, että tiehankkeesta on tullut metsänomistajalle kannattava. Yksittäisten tiehankkeiden kannattavuudessa on kuitenkin suuria eroja. Ne selittyvät ennen muuta tien vaikutuspiirissä tehtävien hakkuiden määrällä ja ajoituksella sekä metsäkuljetusmatkan lyhenemisellä. Metsäntutkimuslaitoksessa julkaistun tutkimuksen tulokset osoittavat, että metsätiehankkeen taloudellista kannattavuutta ei voida pitää itsestäänselvyytenä. Tästä syystä investointilaskelmat tulisi ottaa osaksi metsätiesuunnittelua.

Viimeisten 50 vuoden aikana on yksityismetsiin rakennettu metsäteitä noin 75 000 kilometriä ja niihin on investoitu vajaat 5 miljardia markkaa. Julkista tukea on käytetty noin 90 prosentissa yksityismetsien metsäteistä. Yksityismetsänomistajilla on tienteon taloudellisena kannustimena ollut puunkorjuun ja metsien hoidon kustannussäästöillä aikaansaatava tulojen lisäys eli lähinnä paremmat kantohinnat.

Tutkimuksessa selvitettiin 21:n Etelä-Suomeen 1980-luvun puolivälissä rakennetun metsätien yksityistaloudellinen kannattavuus. Tutkittujen teiden rakentamiskustannukset olivat nykyrahassa keskimäärin 57 000 mk kilometriltä. Tieinvestoinnin kannattavuus laskettiin sekä ilman julkista tukea (metsänomistajan omarahoituksella) että julkisen tuen kanssa. Julkinen tuki sisälsi tien suunnittelun ja rakentamisen aikaisen työnjohdon kustannukset, osan rakentamiskustannuksista sekä edullisten metsänparannuslainojen ja verotuksen kautta saadun tuen. Teiden pitoajaksi oletettiin 30 vuotta. Siitä oli vuoteen 1998 mennessä ehtinyt toteutua 11-15 vuotta.

Toteutuneen 11-15 vuoden jälkeen kannattavia tiehankkeita oli julkisen tuen kanssa 6 kappaletta. Sen sijaan ilman julkista tukea ei yksikään hanke ollut kannattava. Kun tien käyttö ennustettiin pitoajan (30 v.) loppuun saakka, nousi kannattavien tiehankkeiden määrä julkisella tuella nousisi 14:ään ja pelkällä omarahoituksella kahteen. Metsätiehanke oli siis kannattava 3 prosentin tuottovaatimuksella pääsääntöisesti vain silloin kun siihen saatiin metsänparannusrahoitusta.

Tutkituissa tiehankkeissa saatiin puunkorjuussa sekä metsänhoito- ja perusparannustöissä keskimäärin 13 markan nimellissäästö hakattua puukuutiometriä kohti. Parhaimmassa tapauksessa se oli 27 mk mutta huonoimmassa ainoastaan 1 mk kuutiometriä kohti. Kustannussäästöistä valtaosa eli 94 prosenttia kertyi välittömästi tai välillisesti puunhankinnasta ja loput 6 prosenttia metsänhoito- ja perusparannustöistä.

Tieinvestoinnista saatavat kustannussäästöt laskettiin hakkuiden sekä metsänhoito- ja perusparannustöiden mukaan. Tien vaikutuspiirissä tehdyt hakkuut sekä metsänhoito- ja perusparannustyöt selvitettiin maastoarviointien ja alueellisten metsäsuunnitelmatietojen perusteella. Teiden käyttö vuoden 1998 jälkeen arvioitiin laskennallisista hakkuumahdollisuuksista. Laskelmissa otettiin huomioon myös tien kunnossapidosta aiheutuvat kustannukset, mutta ei tien muita mahdollisia hyötyjä tai haittoja esimerkiksi metsien virkistyskäytölle.

 

HUOM! Kaikki Metlan puhelinnumerot ovat muuttuneet v. 2003.
Metlan valtakunnallisen vaihteen numero on 010 2111.

Lisätietoja:
Veli-Matti Saarinen, sähköposti veli-matti.saarinen@metla.fi, puhelin (09) 85705242
Jukka Aarnio, sähköposti jukka.aarnio@metla.fi, puhelin (09) 85705757

Julkaisu: Saarinen, V-M., Aarnio, J., Uotila, E. & Viitala, E-J. 2001. Metsätiehankkeen yksityistaloudellinen kannattavuus Etelä-Suomessa. Metsätieteen aikakauskirja 3/2001:433-451.


Metlan tiedotteet Internetissä: http://www.metla.fi/tiedotteet/
Metla/Tiedotus Unioninkatu 40 A, 00170 HELSINKI, puh. (09) 857 051 sähköposti: info@metla.fi