[METLA Tiedote]

 

 

7.9.2001

 

Puolukkasato on keskinkertainen ja kauppasienisato melko heikko

Tutkittujen puolukkametsien marjasato jää viime vuotista heikommaksi. Sato ei kuitenkaan ole yhtä huono kuin vuonna 1999, selvittää valtakunnallisesta marja- ja sienisatotutkimuksesta vastaava vanhempi tutkija Kauko Salo Metsäntutkimuslaitoksesta. Puolukkasadoissa on maan eri osien välillä suuria eroja. Eniten puolukkaa on kasvupaikoilla, joilla on kosteutta riittänyt raakile- ja kypsymisvaiheessa. Tällä hetkellä kypsää puolukkaa saadaan jo Peräpohjolassa ja Metsä-Lapissa. Myös kauppasienisato jää pieneksi, koska satokausi pääsi alkamaan vasta elokuun alkupuolella.

Ensimmäiset puolukat kypsyivät valoisimmilla kasvupaikoilla eteläisimmässä Suomessa elokuun toiseksi viimeisellä viikolla (kartta). Viime viikolla puolukan kypsyminen eteni lähes Oulun korkeudelle asti.
Keski-Suomessa ja Pohjois-Karjalan metsissä on kuitenkin myös sellaisia puustoisia metsäalueita, joissa puolukka ei ole vielä täysin kypsää. Tämän viikon lopulla puolukka kypsyy Peräpohjolassa ja Metsä-Lapissa ja viikonvaihteen jälkeen myös Kilpisjärvellä ja käsivarren Lapissa. Puolukan poimintakausi jatkuu syyskuun loppupuolelle asti, eikä pieni pakkanenkaan heikennä marjan makua.

Puolukkasadot vaihtelevat alueittain
Parhaimmat puolukkasadot löytyvät Etelä-Savosta, Hämeestä ja Keski-Suomesta kasvupaikoilta, joilla on kosteutta riittänyt raakile- ja kypsymisvaiheessa. Kainuussa, Pohjois-Karjalassa, Kymenlaaksossa ja Länsi-Suomessa puolukkasato on keskinkertainen, tai paikoin melko heikko. Syy tähän on kesä-heinäkuun lämmin ja keskimäärin vähäsateinen kausi. Puolukka tarvitsee kosteutta juuri kypsymisvaiheessa. Tutkimusmetsissä olikin havaittavissa kuivimmilla kasvupaikoilla raakileitten ja kypsyvien marjojen varisemista.

Puolukan kukinta onnistui tänä vuonna hyvin koko valtakunnassa, koska halloja ei esiintynyt ja pölyttäviä hyönteisiä oli kukinta-aikana runsaasti liikkeellä. Paikoin kova kuivuus raakile- ja kypsymisvaiheessa alensi satotasoa kuivilla mäntykankailla.

Kauppasienisato jää heikohkoksi
Kauppasienisadon pienuuteen on syynä se, että satokausi pääsi alkamaan vasta elokuun alkupuolella, jolloin herkkutatit, punikkitatit ja haperot nousivat rantametsien kosteimmille kasvupaikoille. Haperotkin ilmestyivät metsiin vasta elokuun alkupuolella. Huippuvuosina, kuten vuonna 1998, herkkutatit ilmestyivät metsiin jo heinäkuun alussa, ja satokautta jatkui aina syyskuun puoliväliin asti.

Huhtikuussa oli paikoin erittäin lämmintä. Lumi suli nopeasti, eikä sienirihmasto saanut hyvää alkusysäystä kasvuunsa lumien sulamisvesistä. Kylmä toukokuu ja kesä-heinäkuun kuiva ja lämmin sääjakso eivät myöskään edistäneet sienirihmastojen kasvua humuksessa.

Tutkimusmetsien selvästi yleisin kauppasienilaji on ollut kangasrousku, toiseksi yleisin kangashapero ja kolmantena isohapero. Seuraavaksi yleisimpiä ovat kangastatti ja kehnäsieni. Herkkutatteja on esiintynyt paikoin kosteissa istutuskuusikoissa ja kuusi-koivusekametsissä. Erittäin vähän havaintoja on tehty runsaasti kosteutta vaativasta männynherkkutatista, joka oli varsin yleinen mäntykankaitten sieni viime vuonna.

Kantarellia eli keltavahveroa löytää vielä sopivista koivikoista
Keltavahverosato on ollut tänä vuonna keskinkertainen. Elokuun puolivälissä määrät olivat kohtalaisia, mutta sen jälkeen sato on hiipunut. Uusia keltavahveroita nousee vielä myöhäiseen syksyyn asti, elleivät kovat yöpakkaset yllätä.

Haperoitten satokausi on ohitse, ja myös tatteja on vähän. Haapa- ja kalvashaaparouskuja sekä jo aikaisemmin nousseita kangasrouskuja voi vielä poimia talven varalle.

Suppilovahvero odottaa poimijaansa
Myöhäissyksyn herkku, suppilovahvero on noussut viime päivinä kuusimetsien sammalikosta. Tämä yhä halutumpi kauppasienilaji esiintyy tiheinä kasvustoina sammaliin piiloutuneena. Sitä on usein vaikea huomata pudonneitten lehtien joukosta. Nimensä mukaan lakki on suppilomainen, ohutmaltoinen ja päältä kellan- tai harmaanruskea. Myös noin 5-7 cm pitkä jalka on kellertävän ruskea. Etelä- ja Keski-Suomessa tämä sieni on yleinen, mutta harvinaistuu jo Joensuun pohjoispuolella.

Valkokärpässieni on tappavan myrkyllinen sienilaji
Tänä vuonna on sattunut muutamia valkokärpässienen aiheuttamia myrkytyksiä. Tämä solumyrkkyjä sisältävä sieni on ollut melko yleinen Etelä-Suomessa ja paikoin myös Keski-Suomen paksusammalkuusikoissa. Valkokärpässienen solumyrkyt tuhoavat ensisijaisesti maksasoluja. Myrkyt eivät häviä sienistä paistamalla tai keittämällä.

Valkokärpässieniä on useimmin luultu herkkusieneksi, jolla kuitenkin itiöt ja heltat ovat vanhoina tumman ruskeat tai mustat. Valkokärpässienellä on pysyvästi valkoiset heltat. Valkokärpässienellä on jalan alaosassa tuppi, jota herkkusienellä ei ole.

 

HUOM! Kaikki Metlan puhelinnumerot ovat muuttuneet v. 2003.
Metlan valtakunnallisen vaihteen numero on 010 2111.

Lisätietoja: Kauko Salo, Metla, Joensuun tutkimuskeskus, puh. 040-7216070, kauko.salo@metla.fi

Kartta puolukan marjojen kypsymisestä vuonna 2001


Metlan tiedotteet Internetissä: http://www.metla.fi/tiedotteet/
Metla/Tiedotus Unioninkatu 40 A, 00170 HELSINKI, puh. (09) 857 051 sähköposti: info@metla.fi