Luonnonsuojelussa tarvitaan julkisvallan ohjausta

Metsät tuottavat runsaasti erilaisia julkishyödykkeitä. Koska julkishyödykkeet, kuten biologisen monimuotoisuuden suojelu, hiiltä sitovat hiilinielut ja metsien virkistyskäyttö, poikkeavat luonteeltaan yksityishyödykkeistä, markkinat usein epäonnistuvat niiden tarjonnan ohjauksessa. Tarjonnan saamiseksi tehokkaalle tasolle tarvitaankin markkinatalouden ohella myös julkisvallan ohjausta. Tähän päätelmään päädyttiin Metlan tutkimuksessa, jossa metsien julkishyödykkeiden tarjonnan ohjauskeinoja tarkasteltiin oikeustaloustieteellisestä näkökulmasta.

Erilaisiin hyödykkeisiin on sovellettava erilaisia ohjauskeinoja, sillä ohjauksen vaikuttavuus, tehokkuus ja muut ominaisuudet riippuvat pitkälti kyseessä olevasta julkishyödykkeestä ja sen erityispiirteistä.

Biologinen monimuotoisuus eli biodiversiteetti käsittää lukemattomia lajeja, ekosysteemejä ja geneettisiä ominaisuuksia. Ollakseen kattavaa biodiversiteetin suojelun täytyy tapahtua niin paikallisella, alueellisella kuin globaalillakin tasolla. Biologiseen monimuotoisuuteen liittyy myös peruuttamattomien muutosten uhka. Koska hallinnollisia ohjauskeinoja pidetään vaikuttavampina kuin taloudellista ohjausta, niiden käyttö biologisen monimuotoisuuden suojelussa on perusteltua.

Uudistettu luonnonsuojelulainsäädäntömme nojautuu edelleen pitkälti hallinnolliseen ohjaukseen, mutta myös uusia, joustavampia ohjauskeinoja on nostettu esille. Moderni luonnonsuojeluajattelu heijastuu lainsäädäntöön siinä, että suojelu pyritään ulottamaan kaikkeen taloudelliseen toimintaan, ja ohjaus toteutetaan mieluummin käyttövapauden rajoitusten kautta kuin omistusoikeuden siirron kaltaisilla järeämmillä keinoilla.

Metsien hiilinielujen tarjonnan ohjaus liittyy ilmastonmuutoksen torjumiseen. Koska ilmastonmuutos on luonteeltaan maailmanlaajuinen ympäristöongelma, siihen on luontevaa soveltaa taloudellista ohjausta. Myös ilmastonmuutosta koskevat kansainväliset sopimukset mahdollistavat taloudellisten ohjauskeinojen käytön.

Virkistyskäyttö edustaa ihmislähtöisyydessään perinteisempiä julkishyödykkeitä. Sen säätelyn normipohja on vähäinen ja perustuu perinteisiin keinoihin: aluevarauksiin ja jokamiehen oikeuksiin. Vaikka jokamiehen oikeuksilla on pitkä historia, järjestelmänä se on varsin moderni ja joustava.

Lisätietoja:
Karoliina Anttonen, Suursuontie 12 A 11, 00630 Helsinki, puh. 050-5748 343, karoliina.anttonen@helsinki.fi
Paula Horne, Metla, Unioninkatu 40 A, 00170 Helsinki, puh. 09-857 051, paula.horne@metla.fi

Julkaisu: Anttonen, Karoliina. Metsän julkishyödykkeiden tarjonnan ohjauskeinot. Metsäntutkimuslaitoksen tiedonantoja 795, 2000.