[METLA Tiedote]

 

 

15.5.2001
 

Metsänrajametsien uudistuminen

Männyn ja kuusen uudistumisprosessi on pitkä ja useita vaiheita kestävä, jossa kussakin vaiheessa tiettyjen ympäristöolosuhteiden tulee toteutua. Siemensadon määrää kontrolloi metsänraja-alueella ensisijaisesti kesälämpötilat silmujen muodostumisen ja siemenen tuleentumisen kautta. Metsänrajan on katsottu yleisesti olevan uudistumisraja, jonka yläpuolella siemen ei ehdi tuleentua kylmästä ja lyhyestä kesästä johtuen. Uudistumista on katsottu tapahtuvan ainoastaan poikkeuksellisen lämpiminä kesinä, jollaisia esiintyy metsänraja-alueilla 2-5 kertaa vuosisadassa. Ilmaston lämpenemisen on ennustettu kasvattavan uudistumisvuosien esiintymistiheyttä ja siten mahdollistavan metsänrajan nopean etenemisen.

"Metsänrajan seurantatutkimus" on perustettu vuonna 1983 Metsäntutkimuslaitoksen ja Helsingin, Turun ja Oulun yliopistojen yliopistojen yhteishankkeena seuraamaan metsänrajaekosysteemissä tapahtuvia muutoksia. Seuranta-alueita on kaikkiaan 16 eri puolilla Lappia. Viimeisin koealainventointi on suoritettu vuonna 1999, joten seuranta-ajanjakso kattaa nykyisellään 16 vuotta ja on nykyisellään pisin yhtäjäksoinen metsänrajan muutoksia havainnoiva seurantakoe Skandianaviassa.

Seurantatutkimuksen mukaan kuusen taimet ovat menestyneet metsänrajalla männyn taimia paremmin. Kuusen taimimäärät ovat pysyneet suhteellisen vakiona metsä- ja metsänrajavyöhykkeellä (-14 % ja + 4 %). Puurajavyöhykkeellä taimimäärät ovat yli kaksinkertaistuneet (+ 140 %). Vastaavasti männyn taimimäärät ovat vähentyneet kaikilla vyöhykkeillä (-23 %, -28 % ja -3 % metsässä, metsänrajalla ja puurajalla). Männyllä taimien menestyminen on ollut alueellisesti jakaantunutta: pohjoisilla alueilla taimimäärät ovat lisääntyneet, mutta eteläisillä seuranta-aloilla vähentyneet. Yksiselitteistä syytä kuusen puurajavyöhykkeen taimettumiselle tai männyn alueelliselle eroavaisuuksille ei ole löydetty eikä trendiä voida yleistää koko metsänrajavyöhykkeelle.

Useimmilla seuranta-alueilla taimimäärät ovat pysyneet suhteellisen vakiona seuranta-ajanjakson ajan. Taimikuolleisuus on kuitenkin suhteellisen korkea myös näillä alueilla. Männyllä vuoden 1983 taimista on kuollut vuoteen 1999 mennessä vyöhykkeestä riippuen 57 % - 70 % ja kuusella 41 % - 61 %. Suuren taimikuolleisuuden vastapainoksi uusia taimia on syntynyt suhteellisen runsaasti.

Metsänrajan seurantatutkimus osoittaa, että taimimäärät ovat lisääntyneet männyllä noin 35 %:lla ja kuusella noin 70 %:lla koealoista, vaikka ajanjaksoon ei sisälly ainuttakaan poikkeuksellisen lämmintä kesää. Tämä osoittaa, että uudistumista tapahtuu jossakin määrin metsänrajallakin myös ns. keskivertovuosina ja antaa viitteitä ettei metsänrajan muutosdynamiikkaa kontrolloisikaan kesäiset lämpötilatekijät siemenvuosien esiintymisen kautta, vaan talviset/keväiset tekijät taimikuolleisuuden kautta. Suuren taimikuolleisuuden voidaankin katsoa olevan merkittävin metsänrajan etenemistä hidastava tekijä. Mahdollisen ilmastonmuutoksen vaikutuksia taimikuolleisuuteen on vaikea arvioida.

Lisätietoja Vesa Juntunen, Metla/Kolarin tutkimusasema puhelin (016) 561 401


Metlan tiedotteet Internetissä: http://www.metla.fi/tiedotteet/
Metla/Tiedotus Unioninkatu 40 A, 00170 HELSINKI, puh. (09) 857 051 sähköposti: info@metla.fi