Lapin metsien terveydentila ja siihen vaikuttavat tekijät

Lapin metsiin ja metsämaihin kohdistunut rikki- ja typpilaskeuma oli 1990-luvun lopussa alhainen verrattuna muun Suomen tai Euroopan laskeumatilanteeseen. Sevettijärven seuranta-alalla mitattu rikkilaskeuma ei ollut suurempi kuin Lapin yleinen laskeumataso huolimatta Kuolan alueen päästöistä. Tiedot käyvät ilmi yleiseurooppalaisen metsien terveydentilan seurantaohjelman tuloksista vuosilta 1996-1999.

Metsämaasta kerättävän maaveden koostumusta käytetään maaperän kemiallisen tilan indikaattorina. Happamoitumista kuvaavat tunnukset vuosilta 1998 ja 1999 osoittivat, ettei maaveden koostumuksella ollut haitallisia vaikutuksia puiden juuristolle ja ravinteiden otolle Lapin seuranta-aloilla. Esimerkiksi veden alumiinipitoisuudet metsämaassa pysyivät selvästi alempina kuin haitallisina pidetyt pitoisuudet. Metsämaan kyky vastustaa happamuutta oli myös hyvä seuranta-aloilla.

Männyn neulasten kuparipitoisuus oli lievästi korkeampi Sevettijärven seuranta-alalla verrattuna vastaaviin aloihin muualla Suomessa. Tämä johtuu mahdollisesti Kuolan niemimaalla sijaitsevan Nikelin raskasmetallipäästöistä. Pitoisuudet eivät kuitenkaan olleet haitallisella tasolla. Jäämeren vaikutus heijastui myös neulasten kemiallisessa koostumuksessa pohjoisimmilla seuranta-aloilla.

Pohjois-Suomen kuusikot olivat vuonna 1999 jonkin verran harsuuntuneempia kuin Etelä-Suomen kuusikot tai koko maan keskiarvo. Puuston ikä ja pohjoisen ankara ilmasto olivat tärkeimpiä harsuuntumiseen vaikuttavia tekijöitä. Männyn harsuuntumisessa ei vuonna 1999 ollut etelän ja pohjoisen välillä merkittäviä eroja.

Lisätietoja Antti-Jussi Lindroos, John Derome, Martti Lindgren, Hannu Raitio, Metla/Vantaan tutkimuskeskus puhelin (09) 857051