[METLA Tiedote]

 

 

10.4.2001

Yritysten kustannuslaskennan periaatteet yksityismetsätalouden käyttöön

Metsäntutkimuslaitoksen juuri ilmestyneessä julkaisussa pureudutaan yksityismetsätalouden kustannuslaskennan perusteisiin. Päätuloksena esitetään ehdotus, jolla järjestetään metsien käyttöön liittyvät kustannukset järkeviksi kokonaisuuksiksi. Ehdotuksella pyritään tyydyttämään metsänomistajan, verottajan sekä myös laajemmissa yhteenvedoissa tarvittavan tiedon tarve. Ehdotus perustuu Suomessa ja Keski-Euroopassa tehtyihin yksityismetsätalouden kannattavuustutkimuksiin sekä kustannuslaskennan yleisiin periaatteisiin.

Suomessa järjestelmällinen kustannusten seuranta yksityismetsätaloudessa ei ole ollut tavallista. Keskiarvoihin perustuva pinta-alaverotus ei edellyttänyt metsänomistajalta kustannustietojen keräämistä eikä yksioikoinen metsänhoito kannustanut vaihtoehtojen vertailuun ja kustannusseurantaan. Nyt tilanne on ratkaisevasti muuttunut. Puun myyntitulo- ja arvonlisäverotus edellyttävät kustannustietojen tallentamista ja vaihtoehdot metsien käsittelyssä ovat lisääntyneet. Kun mukaan otetaan ATK:n tuoma tietojenkäsittelyn helppous ja metsänomistajakunnan rakenteen muutos, ovat ainekset kustannuslaskentatiedon lisääntyvälle kysynnälle ja käytölle olemassa.

Pelkkä verottajaa varten tehty kustannusten ynnääminen ei riitä, mikäli metsänomistaja haluaa käyttää keräämiään tietoja oman metsätaloutensa suunnittelussa ja seurannassa. Oleellista on kustannusten erillään pito. Ensimmäisessä vaiheessa on otettava huomioon, että metsässä syntyy kustannuksia tehtäviltään erilaisissa tulosyksiköissä. Suurimmalle osalle metsänomistajista tärkein tulosyksikkö on edelleen perinteinen puunmyyntitulojen saamiseen tähtäävä Metsätalous. Muita metsässä toimivia yksiköitä ovat esimerkiksi Monikäyttö ja kotitarvepuun hankintaan liittyvä Yksityistalous.

Kustannuslaskennan keskeisiä tehtäviä on luokitella kustannukset toiminnan kannalta järkeviksi kokonaisuuksiksi. Samanlaiset kustannukset muodostavat kustannuslajin (esim. matkat), joka tarpeen mukaan jaetaan useammaksi alalajiksi (esim. omat matkakulut ja matkakorvaukset ulkopuolisille). Sen perusteella, mitä tehdessä kustannukset syntyvät, ne luokitellaan kustannuspaikkoihin (esim. puuntuotanto, hallinto ja puunkorjuu), jotka myös jaetaan tarpeen mukaan pienempiin kokonaisuuksiin (esim. uudistaminen, nuoren metsän hoito ja perusparannus).

Tilakohtaisella kustannuslaskennalla tuotetaan tietoa metsänomistajan päätöksenteon tueksi, mutta saadakseen selville mikä on tilanne verrattuna muihin tiloihin, tulisi tietojen olla vertailukelpoisia. Yksityismetsätaloudessa metsänomistajan tekemä "ilmainen" työ vääristää kustannuksista saatavaa kuvaa. Tästä syystä pelkkä rahaliikenteen seuraaminen ei riitä, vaan myös oma työ pitää ottaa kustannuksena huomioon. Oman työn arvottamiseen ei löytynyt yksiselitteistä oikeaa vaihtoa, sillä pelkästään jo laskentatilanne vaikuttaa ratkaisuihin. Julkaisussa esitetään erilaisia vaihtoehtoja ongelman ratkaisemiseksi.

 

HUOM! Kaikki Metlan puhelinnumerot ovat muuttuneet v. 2003.
Metlan valtakunnallisen vaihteen numero on 010 2111.

Lisätietoja: Markku Penttinen, p. (09) 85705767, markku.penttinen@metla.fi
Julkaisu: Penttinen, M, Aarnio, J ja Uotila, E. Kustannuslaskenta yksityismetsätaloudessa - perusteet ja suoritus. Metsäntutkimuslaitoksen tiedonantoja 798. 64 s.


Metlan tiedotteet Internetissä: http://www.metla.fi/tiedotteet/
Metla/Tiedotus Unioninkatu 40 A, 00170 HELSINKI, puh. (09) 857 051 sähköposti: info@metla.fi