[METLA Tiedote]
5.5.2000

PELLON METSITYS EPÄONNISTUU USEIN

Kuusen viljely onnistuu parhaiten

Yleisimpinä syinä pellonmetsitysten huonoon tilaan voidaan pitää kasvupaikalle sopimatonta puulajivalintaa, runsasta pintakasvillisuutta, maan epätasapainoista ravinnetaloutta sekä erityisesti männyllä ja osin myös koivulla pahoja myyrätuhoja. Puulajin valinta on yksi tärkeimmistä pellon metsitystulokseen vaikuttavista tekijöistä pintakasvillisuuden torjunnan lisäksi. Kuusi on varmin valinta eri oloissa. Lisäksi on tärkeää kiinnittää huomiota muihin metsityksen kannalta oleellisiin tekijöihin kuten maan vesitalouteen, maanpinnan käsittelyyn ja maan ravinnetalouteen. Tämä käy ilmi MML Tenho Hynösen 5.5. tarkastettavasta väitöskirjasta, joka ilmestyy Metsäntutkimuslaitoksen tiedonantona.

Pellonmetsitys on ollut yksi monista maatalouspoliittisista keinoista maataloustuotannon vähentämisessä viimeisen 30 vuoden aikana. Peltoja on metsitetty noin 230 000 hehtaaria ja metsitys on painottunut Itä- ja Pohjois-Suomeen eli alueelle, jossa peltojen suhteellinen osuus on vähäinen. Pellonmetsityksen vaikutus maataloustuotannon määrään on ollut kuitenkin vähäinen, koska metsitys on kohdistunut syrjäisiin ja usein heikosti tuottaviin peltoihin. Samaan aikaan on lisäksi raivattu runsaasti uutta peltoa. Metsityksillä ei ole ollut tavoiteltua vaikutusta myöskään puuntuotantoon, koska metsitykset ovat onnistuneet usein melko huonosti. Tähän mennessä toteutettujen pellonmetsitysten voidaan arvioida lisäävän puuston vuotuista kasvua noin 0,9 miljoonalla. kuutiometrillä. Peltojen perusmetsitykseen sekä täydennysviljelyyn on käytetty arviolta kaksi miljardia markkaa, josta pääosa valtion budjettivaroja.

Tutkimuksessa selvitettiin Pohjois-Savon ja Pohjois-Karjalan metsäkeskusten alueilta pellonmetsitysten onnistumista sekä onnistumiseen vaikuttaneita tekijöitä. Kivennäismaapeltojen metsitys oli onnistunut paremmin kuin turvemaapeltojen; myös puiden laatu oli kivennäismaapelloilla selvästi parempi kuin turvemaapelloilla. Kuusenviljely oli onnistunut sekä männyn- että koivunviljelyä paremmin. Luontaiset koivut paransivat metsitystulosta lähinnä heikosti onnistuneilla turvemaapeltojen männyn viljelyaloilla. Istutetuista hieskoivuista kuoli ensimmäisten 6-7 vuoden aikana kolmannes ja kasvatuskelpoisten taimien osuus laski puoleen (840 kappaleeseen hehtaarilla) viljelytiheydestä.

Kahdessa kolmesta turvemaapeltomänniköstä ja joka kolmannessa vastaavasta kuusikosta viljelyn voidaan katsoa epäonnistuneen. Vastaavasti joka kolmannen kivennäismaapeltomännikön ja joka kymmenennen kivennäismaapeltokuusikon viljely oli epäonnistunut. Joka kolmannen rauduskoivulla istutetun pellon viljely oli onnistunut erittäin huonosti. Kaksikymmenvuotiaiden kuusikoiden, männiköiden ja rauduskoivikoiden kuutiomäärä kivennäismaapelloilla oli 60 - 85 kuutiometriä hehtaarilla. Havupuiden tilavuus oli turvemaapelloilla kivennäismaapeltoja pienempi, mikä johtui männiköiden alhaisesta runkoluvusta sekä kuusikoiden hitaasta alkukehityksestä.

Suurimmassa osassa viljelytaimista oli puun laatua heikentäviä vikoja. Kuusikoissa viallisten runkojen osuus (30 - 50 %) oli pienempi kuin männiköissä ja koivikoissa (60 - 80 % ja 60 %). Turvemaapelloille istutetuissa puissa vikoja oli enemmän kuin kivennäismaapelloille istutetuissa puissa. Monilatvaisuus, runkomutkat ja poikaoksat olivat yleisimpiä vikoja. Tekniseltä laadultaan viljelymännyt olivat huonoja; kasvatuskelpoisista männyistä vain alle 20 % arvioitiin normaaleiksi.

Turvemaapelloilla ravinteiden kokonaismäärät ja pitoisuudet pienenivät siirryttäessä muokkauskerroksesta syvempiin maakerroksiin sekä maan tiheyden laskiessa. Maan ravinnemäärät korreloivat taimien pituuskasvun kanssa positiivisesti. Pituuskasvu parani N/Cu- ja P/Cu-suhteiden pienetessä. Kasvuhäiriöisten taimien osuus lisääntyi P/Cu-suhteen kasvaessa.

Lisätiedot: MML Tenho Hynönen, puh. 0500-671 268
Julkaisu: Hynönen, T. 2000.Pellonmetsitysten onnistuminen Itä-Suomessa. Metsäntutkimuslaitoksen tiedonantoja 765.


Metla Tiedotteet: http://www.metla.fi/tiedotteet/