[METLA Tiedote]
14.4.2000

Joensuun tutkimusasema

SELOSTUS MMM TIMO KÄRJEN VÄITÖSKIRJASTA "GREY ALDER AS A RAW MATERIAL FOR MECHANICAL WOOD PROCESSING IN FINLAND"

Suomalaiselle harmaalepälle olisi kysyntää huonekalupuuksi Keski-Euroopassa ja kotimaassakin

Väitöskirjan tavoite

Lepän käyttö on ollut julkisen mielenkiinnon kohteena pk-sahateollisuudessa jo pidemmän aikaa. Yksi vaikutin tähän lienee se, että esim. Pohjois-Karjalan metsien kehitysvaihtoehtojen vertailussa todetaan, että 20-vuoden kehityskaudella 1999-2019 lehtipuiden hakkuumahdollisuudet (koivu ei arviossa mukana) tulevat kaksinkertaistumaan. Laskelmissa ei ole otettu huomioon suojelupäätöksiä eikä nykyistä metsien monimuotoisuutta suosivaa metsänhoitotapaa, jossa lehtipuiden kasvatusta suositaan huomattavasti aikaisempaa enemmän. Kuitenkin, vaikka asia on kiinnostanut monia tahoja, on asian tutkimiseen paneuduttu valitettavan vähän. Lepän käyttö on nähtävä luonnollisesti marginaalisempana vaihtoehtona kuin kolmen pääpuulajin (mänty, kuusi, koivu), mutta tuotannon monipuolistamisessa pienillä sahoilla on tästä merkittävää etua.

Väitöskirjan tavoitteena tavoitteena oli selvittää harmaalepän soveltuvuus mekaanisen puunjalotusteollisuuden raaka-aineeksi Suomessa. Päätavoite jakaantuu seuraaviksi osatavoitteiksi:
1) lepän markkinatilanne Suomen ja Saksan markkinoilla
2) kotimaisten leppämetsiköiden ja sahatukkien laatu käyttäjän näkökulmasta
3) tilavuustaulukot leppärungoille
4) laskelma harmaalepän jalostuksen kannattavuudesta sekä kantohinnasta markkinoilla

Menetelmät

Menetelminä väitöskirjassa on käytetty markkinatutkimusta, postikyselyä, puuston laadun selvittämiseksi tehtyjä maastomittauksia sekä koesahauksia.

Tulokset

Lepän markkinatilanne keski-eurooppalaisilla markkinoilla selvitettiin Etelä-Saksaan suuntautuneen markkinatutkimuksen avulla. Lepän käyttö huonekalujen raaka-aineena on kasvanut tasaisesti 1990-luvun aikana Keski-Euroopan markkinoilla. Leppä lasketaan Saksan markkinoilla "muotipuulajeihin", jonka käyttö on noussut rajusti etenkin huonekaluissa viimeisen viiden vuoden aikana. Saksassa on markkinoilla tarjolla hieman kotimaista leppäpuuta, mutta suurin osa tarvittavasta lepästä tuodaan Yhdysvalloista sekä Etelä- ja Itä-Euroopan maista. Tuonti etenkin Itä-Euroopasta on kasvanut merkittävästi viime aikoina. Markkinatutkimuksen tulosten perusteella huomattavin ero Suomen huonekalumarkkinoihin puulajien osalta on lepän suuri osuus raaka-aineena kaikissa kalusteryhmissä. Levyrakenteisissa kalusteissa lepän osuus on lähes 15 %, osamassiivisissa / levyrakenteisissa kalusteissa reilut 10 % ja massiivisissa kalusteissa vajaat 5 %. Luvut ovat suuria ajatellen suomalaisia huonekalumarkkinoita, joilla leppä on huonekalupuuna lähes tuntematon. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että leppä on neljänneksi suosituin huonekalupuulaji markkinoilla männyn, pyökin ja kuusen jälkeen. Huonekalujen markkinoinnissa Suomessa ja Saksassa on myös huomattavissa suuria eroja; siinä missä suomalaisille myydään huonekaluja edullisina, valikoimaltaan runsaina ja kotimaisina, korostetaan Saksassa huonekalujen designia, puulajia ja ympäristöystävällisyyttä. Mekaanisen puunjalostusteollisuuden pk-yrityksille suunnatun yrityskyselyn perusteella on suhtautuminen lepän käyttöön ja jalostamisen mahdollisuuksiin Savo-Karjalan alueella positiivisen kiinnostunutta.

Kotimaisen harmaalepän tekninen laatu näyttää väitöskirjan valossa selvästikin kaksijakoiselta; oksaisuus harmaaleppärungoissa ei ole jakautunut kuten esim. männyllä, vaan terveet ja kuivat oksat esiintyvät sekaisin rungon pituuden suhteen, joka aiheuttaa ongelmia rungon apteerauksen onnistumiseen. Toisaalta taas koesahausten perusteella päästiin kohtuullisen hyviin saantoihin ja laatuun laaduttamalla saheet aihiotuotantoa ajatellen. Merkittävä tulos harmaalepän käytettävyyden kannalta oli myös, että runkojen lahoisuus harmaalepällä ei ole yleisempää kuin esim. hieskoivulla, vaikka näin tavallisesti uskotaan.

Harmaaleppärungoille lasketut tilavuudet ovat pienempiä kuin vastaavan läpimittaisten koivujen tilavuudet, kun tarkastellaan läpimitaltaan suuria (lpm yli 15 cm), mutta pituudeltaan lyhyitä (pituus alle 10 m) puuluokkia. Tällöin harmaalepän taulukoidut runkotilavuudet suurimmissa läpimittaluokissa ovat enimmillään noin 10 prosenttia pienemmät kuin vastaavien läpimittaluokkien koivun runkotilavuudet. Kun tarkastelu kohdennetaan pituudeltaan suuriin mutta läpimitaltaan pieniin taulukoiden puuluokkiin, saadaan nyt esitetyllä harmaalepän tilavuustaulukolla suurempia runkotilavuuden ennusteita kuin koivun tilavuustaulukolla. Erot tilavuuksissa ovat tällöin enimmillään 11 prosenttia. Lisäksi väitöskirjassa esitetään kuoren osuuden malli ja dimensiovaatimusten mukaan lasketut tukkitilavuuden taulukot. Tukkitilavuudet vaihtelevat huomattavasti dimensiovaatimusten mukaan. Eri dimensiokriteerejä vertailtaessa on kuitenkin huomattava, että pienten latvaläpimittaluokkien käyttö sahauksessa edellyttää suoraa runkomuotoa, jotta pienten dimensioiden kannattava sahaus olisi mahdollista.

Väitöskirjassa laskettiin hyvälaatuiselle puusepänteollisuuteen soveltuvalle harmaalepälle kantohinnaksi 158 mk/m³. Tulos on laskennallinen hinta, joka perustuu keskimääräisiin hankinta- ja sahauskuluihin ja antaa näin ollen yleiskuvan hyvälaatuisten harmaaleppätukkien mahdollisesta hintatasosta Suomessa. Yksi mahdollisuus organisoida hyvälaatuisen leppätukin hankinta on suuremman puunhankkijan kautta, jolloin samasta raaka-ainevirrasta olisi kohtuullisella hinnan lisäyksellä kuitupuun hintaan katettavissa lepän hankintakustannukset pk-sahateollisuuden raaka-aineeksi. Pieniläpimittaisen lepän sahaaminen oikeilla menetelmillä on kannattavaa sahausprosessin hitaudesta ja pienestä saannosta huolimatta, sillä raaka-aine on edullista ja tuotteesta saatava hinta korkea.

Johtopäätökset

Kaiken kaikkiaan, väitöskirjan tulokset osoittavat, että leppäpuutavaralle on kysyntää Suomessa ja Keski-Euroopan markkinoilla. Lisäksi lepän kysynnässä ollaan menossa vaiheessa, jossa kysyntä markkinoilla on pikemminkin lisääntymässä kuin vähenemässä. Suomalaisesta näkökulmasta tilanteeseen liittyy mahdollisuuksia, sillä osa metsistämme saatavasta leppäraaka-aineesta on riittävän korkealaatuista jalostettavaksi. Tilanne ei suinkaan tarkoita sitä, että kaikkien sahojen kannattaa erikoistua lepän sahaukseen, vaan yksinkertaisesti sitä tosiasiaa, että lepän jalostuksessa on mahdollisuuksia raaka-aineen hankinnan ja jalostusprosessin hallitseville pk-yrityksille. Selvää on; leppä ei ole enää meillä eikä muualla roskapuulaji, joka kelpaa vain polttopuuksi.

Lisätietoja: Timo Kärki MMM, tutkija Metla, Joensuun tutkimusasema Puh. 013 - 251 3611 tai 050 - 329 5512 Fax. 013 - 251 4567 e-mail: timo.karki@metla.fi


Metla Tiedotteet: http://www.metla.fi/tiedotteet/