Valtakunnallinen luonnonmarjojen ja kauppasienten satotutkimus:

Satonäkymien mukaan tänä vuonna syödään enemmän puolukkapuuroa kuin mustikkakeittoa

Puolukkaan kannattaa mennä

Kevään oikukkaat säät; huhtikuun lämpöaalto ja toukokuun kylmyys vaikuttivat nuppuvaiheessa kukintojen lukumääriin ja siten alentavasti puolukan satotasoon. Kukintavaiheessa 10.6.- 8.7. ei esiintynyt halloja ja yhtenäinen pitkä hellejakso suosi myös pölyttäjiä, joita olikin paikoin ennätysmäärä liikkeellä. Pitkästä kuivakaudesta puolukka selvisi melko hyvin, joskin kaikkein vähäsateisimmilla alueilla Länsi-Suomessa myös puolukan satotaso laski kuivuudesta johtuen. Puolukka kypsyy Etelä-Suomessa ensi viikolla Ensimmäiset puolukat ovat jo kypsiä aurinkoisilla etelärinteillä, mutta pääsato on poimittavissa 18.-25.8.1999 eli noin viikkoa aikaisemmin kuin viime vuonna. Keski-Suomessa ja Kainuussa sato kypsyy elokuun lopussa ja syyskuun ensimmäisellä viikolla.
Viime vuonna kaivattiin sateisen kesän jälkeen kuivia ja aurinkoisia päiviä, sillä kosteutta oli riittävästi puolukan raakilevaiheessa. Nyt kaivataan kosteutta, jotta kypsymässä olevat marjat vielä turpoisivat. Lämpimistä ja aurinkoisista kesäpäivistä johtuen marjojen laatu on hyvä, kertoo Kauko Salo. Mustikkasato jäi vuosikymmenen heikoimmaksi Mustikan sato jäi heikommaksi kuin kertaakaan 1990-luvulla. Paikoin keskinkertaiseksi sato muodostui vain Itä-Suomessa, Kainuussa ja Lapin läänin eteläosissa (kuva 1). Mustikan satotaso oli heikko tai melko heikko yli puolella tutkituista mustikkametsistä (155 kpl). Mustikan sadon heikkouteen oli pääsyynä kuivuus ja vähäinen kukkien määrä keväällä.

Suomuuraimen sato oli paikoin keskinkertaista parempi Pohjois-Karjalan itäisimmissä kunnissa, Kainuun itäosissa ja Länsi-Lapissa sekä Tunturi-Lapissa. Pohjanmaan ja Keski-Suomen soilla sadot olivat melko heikkoja.

Sienisato jää heikoksi

Toisin on nyt. Heinäkuussa tatteja ei kuusikoista löytynyt eikä ensimmäistäkään männynherkkutattia mäntykankailta. Heinäkuun lopulla tutkimusmetsistä raportoitiin muutamista yksittäisistä kelta- ja isohaperoista.

Elokuun alkupäivinä Lapin lääniin (mm. Ranua, Kemijärvi, Rovaniemen mlk) ja Itä-Suomeen oli nousemassa yksittäisiä koivun- ja männynpunikkitatteja, kangashaperoita ja - rouskuja. Myös muutamista viinihaperoista ja kangastateista on tullut havaintoja, mutta määrät ovat olleet vähäisiä.

Valtakunnallisesti tatti- ja haperosadot jäävät heikoiksi, sillä elokuun loppupuolella ja syyskuussa näitä sieniä ei nouse suuria määriä, vaikka sadettakin saataisiin. Heinäkuun lopun sadekuurot ja elokuun sateet voivat vielä jossain määrin auttaa rouskujen satoja sekä myöhäissyksyn sieniä, suppilovahveroa ja mustatorvisientä, jotka ovat yleisiä vain Etelä-Suomessa. Sienihyyfistön kasvu kuivuneessa kangashumuksessa ja aktivoituminen siten, että itiöemiä alkaisi muodostua kestää useita viikkoja. Siten sadetta kaivataan edelleen ja hallattomia öitä, jotka uhkaavat sienten itiöemien muodostumista usein jo syyskuun puolivälissä Pohjois-Karjalassa ja Kainuussa. Sadetta ja pitkää, hallatonta syksyä toivoo moni sienestäjä, minä niiden joukossa.

Satotiedotteet ja teemakartat ovat luettavissa internetissä osoitteessa: http://www.metla.fi/tiedotus/tiedotteet.html