[METLA Tiedote]
26.8.98

Metlan metsien terveydentilan tutkimusohjelman loppuraportti:

SUOMEN METSIEN KUNTO TYYDYTTÄVÄ - PÄÄSTÖJEN VÄHENTÄMINEN EDELLEEN TARPEEN

Suomen metsien kunto on juuri valmistuneen Metlan laajan tutkimusraportin mukaan tyydyttävä, eikä välitöntä riskiä metsien kunnon heikkenemiseksi ilman epäpuhtauksien vuoksi näyttäisi olevan. Toimenpiteet päästöjen vähentämiseksi ovat silti välttämättömiä. " Ilmansaasteiden metsävaikutukset voivat kuitenkin ilmetä hyvin pitkällä aikaviiveellä, koska ne kytkeytyvät esimerkiksi sääoloihin, paikallisiin kasvupaikkatekijöihin sekä metsien hoitoon ja käyttöön", kertoo Metlan metsien terveydentilan tutkimusohjelman loppuraportista vastannut professori Eino Mälkönen.

Päästöt pääasiallisesti vähentyneet tutkimusjakson aikana

Rikkipäästöt ovat vähentyneet Suomessa viidennekseen vuoden 1980 tasosta. Typpipäästöjen rajoittaminen on ollut minimaalista, eikä sadeveden happamuus ole olennaisesti laskenut. Typpilaskeuman vaikutus metsien kuntoon on kaksijakoinen: Typpilaskeuma on osana happamoittavassa laskeumassa, mutta toisaalta kasveille käyttökelpoisen typen niukkuus rajoittaa metsien kasvua viljavimpia kasvupaikkoja lukuunottamatta. Typpikuormitus voi pitkällä aikavälillä aiheuttaa ravinne-epätasapainoa ja lisätä nitraatin huuhtoutumista.

Epifyyttijäkälät, jotka kasvavat puiden rungoilla, kuvaavat herkästi metsiin kohdistuvaa epäpuhtauskuormitusta. Rikkilaskeuman väheneminen näkyy näiden jäkälien lajimäärän kasvussa ja rikille herkimpien jäkälien yleistymisenä ennen kaikkea maan keskiosassa. Toisaalta hyvin typpilaskeumaa kestävät lajit ovat runsastuneet.

Raskasmetallikuormitus, jota on valtakunnanlaajuisesti kartoitettu metsäsammalten avulla, on vähentynyt olennaisesti verrattaessa 1980-luvun puoliväliä 1990-luvun puolivälin tilanteeseen. Esimerkiksi kadmiumin, vanadiinin ja lyijyn pitoisuudet ovat pienentyneet metsäsammaleissa keskimäärin 50-60 prosenttia vuoden 1985 tasosta. Myös kuparin ja nikkelin keskimääräiset pitoisuudet ovat pienentyneet selvästi (12-13 prosenttia). Kromin ja sinkin pitoisuudet ovat sensijaan pysyneet lähes muuttumattomina lukuunottamatta joitain teollisuuspaikkakuntia, joilla pitoisuudet ovat pienentyneet.

Happamoituminen lisää ravinteiden huuhtoutumista

Sekä luontainen että ihmisen aiheuttama happamoituminen lisää ravinteiden huuhtoutumista maaperästä. Ravinnemuutoksen uhkasta johtuen happamoitumisen vähentäminen on erittäin perusteltua, vaikka happaman laskeuman suoranaisia haittavaikutuksia ei ole havaittu. Hyvä metsänhoito, kuten esimerkiksi lehtipuiden suosiminen havumetsissä, ylitiheiden metsien harventaminen ja yli-ikäisten metsien uudistaminen lieventää metsämaan luontaista happamoitumista ja ylläpitää metsien kasvukuntoa. Maanhoidon merkitys tulisikin aina ottaa huomioon metsien hoidossa ja käytössä.

Harsuuntumisen ja saastepäästöjen välillä ei selvää yhteyttä

Kymmenen vuoden tutkimusjaksolla (1986-1995) männyn keskimääräinen harsuuntuminen oli 10 prosenttia, kuusen 22 prosenttia ja lehtipuiden 10 prosenttia.

Puiden harsuuntuminen oli voimakkainata 1980-lopussa. Tilanne on jonkinverran parantunut ja vakiintunut tällä vuosikymmenellä. Vuotuiset muutokset ovat olleet vähäisiä.

Rikki-, typpi-, ja raskasmetallilaskeuman ja harsuuntumisen välillä ei ole havaittu merkitsevää yhteyttä. Sen sijaan kuusen neulasten värivikaisuuden alueellisuudessa sekä rikki- ja typpilaskeumien alueellisuudessa oli samankaltaisuutta. Maaperän happamuutta kuvaavat tunnukset eivät myöskään selittäneet puiden latvusten kuntoa. Maaperätunnuksista ainoastaan korkea hiili/typpi -suhde selitti jonkin verran kuusikoiden harsuuntumista: kuuset olivat harsuuntuneempia karuilla kasvupaikoilla.

Tilapäisenä ilmiönä harsuuntuminen on luonnollista, sillä se liittyy puun energiataseen säätelyyn. Useimmista tilapäisistä säätilan aiheuttamista häiriöistä puut selviytyvät pudottamalla neulasiaan ja käyttämällä niiden sisältämiä ravinteita puun sisäisessä ravinnekierrossa. Jos taas neulaskato aiheutuu jatkuvasta stressistä, kuten esimerkiksi teollisuusalueilla ilman epäpuhtauksista, neulasmassa voi vähentyä pysyvästi.

Harsuuntuneissa metsiköissä neulasten typpipitoisuudet olivat alhaisia. Ilman epäpuhtauksilla ei todettu olevan varsinaisia haittavaikutuksia puiden ravinnetilaan valtakunnallisella tasolla. Kuusen neulasten rikkipitoisuudet ovat laskeneet tutkimusjakson aikana, mikä heijastanee rikkilaskeuman vähenemistä. Männyllä neulasten rikkipitoisuuden laskeminen ei kuitenkaan ole ollut yhtä selvä.

Metlan metsien terveydentilan tutkimusohjelman loppuraportissa on analysoitu yli viidenkymmenen tutkijan voimin maamme metsien terveyden tilaa. Vaikka viisivuotinen tutkimusohjelma on näin saatu päätökseen, metsien terveydentilan seuranta Metlassa jatkuu. Metla muun muassa vastaa Suomen tiedoista vuosittain yleiseurooppalaisessa metsien terveydentilan seurantajärjestelmässä.

 

HUOM! Kaikki Metlan puhelinnumerot ovat muuttuneet v. 2003.
Metlan valtakunnallisen vaihteen numero on 010 2111.

Lisätiedot: Eino Mälkönen pj. puh. 09-8570 5460, Heljä-Sisko Helmisaari puh. 09-8570 5558, Martti Lindgren puh. 09-8570 5563 ja Hannu Raitio puh.03-443 5241

Mälkönen, E.(toim.). 1998. Ympäristömuutos ja metsien kunto - Metsien terveydentilan tutkimusohjelman loppuraportti. Metsäntutkimuslaitoksen tiedonantoja 691. 278 s. Hinta 150 mk.


Metlan tiedotteet: http://www.metla.fi/tiedotteet/
Metla Tiedotus: (info@metla.fi)