[METLA Tiedote]
19.11.98

Metlan metsien monimuotoisuuden tutkimusohjelman väliraportti:

Uudet metsänkäsittelyohjeet avuksi - kolmannes uhanalaisista lajeista saadaan runsastumaan

Metsien monimuotoisuus muodostuu pääasiassa aivan tavallisista kasvi- ja eläinlajeista. Esimerkiksi metsien kestävyydessä yleisillä lajeilla on metsien monimuotoisuuden kannalta suurempi merkitys kuin harvinaisilla, ilmenee Metsäntutkimuslaitoksen Metsäluonnon monimuotoisuuden tutkimusohjelman väliraportista. Metsälajeista noin neljä prosenttia on uhanalaisia metsätalouden vuoksi. Näistä yli puolet elää tavallisesta metsämaasta poikkeavilla kasvupaikoilla, avainbiotoopeilla. Uudet mets„nkäsittelyohjeet korostavat erikoisten kasvupaikkojen jättämistä metsätalouden ulkopuolelle, laho- ja kolopuiden säästämistä sekä elävien säästöpuiden jättämistä uudistushakkuiden yhteydessä. Nämä toimenpiteet ovat tutkimusten mukaan parhaita keinoja ylläpitää metsien monimuotoisuutta ja estää uusien lajien muuttumista uhanalaisiksi.

Uhanalaisista lajeista kolmannes saadaan runsastumaan

Uhanalaisten lajien kasvupaikoista eli avainbiotoopeista tärkein on lehto. Toinen tärkeä elinympäristö on lahopuu, jossa elää runsas kolmannes kaikista metsähoidon seurauksena uhanalaistuneista lajeista. Vaikka uusilla metsänkäsittelytavoilla voidaankin parantaa useimpien uhanalaisten lajien elinoloja näyttää siltä, että vain noin kolmannes niistä saadaan runsastumaan. Nämä ovat lajeja, joiden määrät ovat viime vuosikymmeninä selvästi pudonneet harjoitetun metsätalouden seurauksena. Lajeista kaksi kolmannesta on luonnostaankin niin harvinaisia tai tiedot niistä niin puutteellisia, että niitä on vaikea saada runsastumaan millään keinoilla. Sopivien elinpaikkojen varaaminen näille lajeille lisää kuitenkin myös niiden esiintymistodennäköisyyttä, toteaa tutkimusohjelman koordinaattori, professori Erkki Annila.

Ahomansikka yhä harvinaisempi herkku

Viimeisten 50 vuoden aikana on tapahtunut huomattavia muutoksia aivan tavallistenkin lajien runsaudessa. Tämä ilmenee verrattaessa valtakunnan metsien kolmannessa inventoinnissa 1950-luvulla kerättyä tietoa kahdeksannen inventoinnin (1985-86) tietoihin. Ahomansikka on vähentynyt kaikkialla sen levinneisyysalueilla. Syyt ahomansikan vähenemiseen eivät johdu niinkään metsänhoidosta vaan lähinnä siitä, että metsälaidunnus ja kaskeaminen ovat vähitellen loppuneet. Monet suokasvit kuten raate, tupasvilla ja suomuurain ovat vähentyneet soiden ojitusten seurauksena. Palleroporonjäkälä on vähentynyt, koska sitä kerätään myyntiin ja poroja on Pohjois-Suomessa aikaisempaa enemmän. Vastapainoksi maitohorsma ja kynsisammal ovat runsastuneet. Tarkempi lajikohtainen karttakirja muutoksista ilmestyy vuoden 2000 alussa.

 

HUOM! Kaikki Metlan puhelinnumerot ovat muuttuneet v. 2003.
Metlan valtakunnallisen vaihteen numero on 010 2111.

Lisätiedot: professori Erkki Annila, Metla / Vantaan tutkimuskeskus, puh. (09) 857 05 400

Julkaisu: Annila, Erkki (toim.) 1998. Monimuotoinen metsä. Metsäluonnon monimuotoisuuden tutkimusohjelman väliraportti. Metsäntutkimuslaitoksen tiedonantoja 705.

Metlan tiedotteet: http://www.metla.fi/tiedotteet/
Metla Tiedotus: (info@metla.fi)