[METLA Tiedote]
14.4.1997

HIESKOIVUSTAKIN SAA VANERITUKKIA

Metsäntutkimuslaitoksen Joensuun tutkimusasemalla on valmistunut MMM Erkki Verkasalon (s. 14.11.1959 Vihannissa) puuteknologian alan väitöskirja Hieskoivun laatu vaneripuuna. Työssä käsitellään puun laadun kannalta hieskoivun kasvatus- ja käyttömahdollisuuksia turve- ja kivennäismailla vaneriteollisuuden tarpeisiin. Tämä tuotekehityksen ja uuden teknologian käyttöönoton ansiosta edelleen varsin kannattava ja hyvät markkinanäkymät omaava teollisuuden ala on kärsinyt ajoittain vakavastakin koivutukkipulasta. Lisää tarvittaisiin laadukkaita, oksatonta tai vähäoksaista pintaviilua tuottavia tukkeja.

Hieskoivu on pääpulajeistamme vähiten arvostettu hyötypuuna. Kuitenkin hieskoivua on Suomen eteläosan koivutukkivaroista paljon yleisesti tiedettyä enemmän, noin 40 %. Hieskoivun metsätaloudellinen merkitys on suurin Länsi-Suomessa, erityisesti soisella Pohjanmaalla. Merkitys on kuitenkin kasvava myös muualla eteläisessä Suomessa. Hieskoivu on varteenotettava vaihtoehto sellaisilla kasvupaikoilla ja metsänhoidollisissa oloissa, jotka ovat vaikeita arvokkaammille puulajeille, männylle, kuuselle ja rauduskoivulle. Näitä ovat turvemaiden lisäksi soistuneet ja hienojakoiset kivennäismaat ja metsiköt, joiden hoito on ollut puutteellista metsää uudistettaessa tai taimikoita hoidettaessa. Hieskoivu sopii myös sekapuuksi havupuutaimikkoihin. Lisäksi se lisää metsien monimuotoisuutta, parantaa metsämaan laatua ja monipuolistaa maisemaa.

Väitöskirjatutkimus on tehty laajan, 2306 hieskoivun aineiston perusteella, josta saatuja tuloksia on vertailtu 340 rauduskoivun tuloksiin. Lisäksi tuloksia on vertailtu erityisesti Veijo Heiskasen 1950-luvun laajaan hies- ja rauduskoivun laatututkimukseen vanerikoivun perinteisellä päätuotantoalueella Etelä- ja Itä-Suomessa. Koko aineisto on Keski- ja Pohjois-Pohjanmaalta. Hieskoivun tuloksia voidaan kuitenkin soveltaa varsin hyvin myös muualla Etelä-Suomessa, ainakin maan länsiosassa.

Hieskoivu sopii vaneripuukasvatukseen keskiviljavilla kivennäismailla tähänastisia käsityksiä selvästi paremmin mutta toki rauduskoivua heikommin. Hieskoivu on rauduskoivua heikompi vaneripuu pienemmän koon ja vaneripuuosuuden sekä huonomman runkomuodon suhteen. Hieskoivulla on sen sijaan etunsa mm. eräiden oksikkuuteen liittyvien ominaisuuksien suhteen. Myös lahoista puuainetta oli hieskoivuissa täysin oletusten vastaisesti rauduskoivuja harvemmin, joskin lahoviat olivat esiintyessään hieskoivussa rauduskoivua vakavampia. Pääasiallisella kasvupaikallaan, keskiviljavilla ja viljavilla ojitetuilla turvemailla, hieskoivun soveltuvuus vaneripuuksi on yleensä vähäinen. Hieskoivikoista voidaan odottaa vaneripuita päätehakkuussa tuoreilla kankailla keskimäärin 380 kpl/ha, viljavilla ja keskiviljavilla turvemailla 80-120 kpl/ha mutta karuilla turvemailla vain 35 kpl/ha. Virheettömän tyvitukin puita voidaan vastaavasti odottaa tuoreilta kankailta keskimäärin 160 kpl/ha mutta viljavilta turvemailta vain 35 kpl/ha ja muilta kasvupaikoilta alle 10 kpl/ha.

Päätöksentekoon vaneripuun kasvatuksesta hieskoivikossa kuuluu olennaisena kysymyksenä syntytapa. Siemensyntyisten hieskoivujen useimmat ominaisuudet, mm. järeys, puutavaralajien määrät ja runkomuoto, olivat ikä huomioon ottaen vesasyntyisiä edullisemmat, mutta syntytavan vaikutukset olivat aiempia käsityksiä pienemmät. Vesasyntyiset hieskoivut jopa erosivat edukseen mm. oksattoman tyviosan pituuden ja - mikä yllättävintä - myös puuaineen tyvilahoisuuden suhteen. Olennaista on kuitenkin vesasyntyisten hieskoivujen yleensä heikko runkomuoto ja varhaisessa iässä taantuva järeyskehitys. Tämän tutkimuksen perusteella ei vielä voida suositella vaneripuukasvatusta hieskoivuvesakoissa, vaikka eräistä ominaisuuksista saatiinkin varsin myönteisiä tuloksia.

Päätös vaneripuun kasvatuksesta on tehtävä joka metsikössä erikseen ottaen huomioon ensisijaisesti olemassa olevien koivujen runkomuoto, lahoisuus ja tyvitukkiosan oksikkuus. Koivutukin kantohinta on noin 2,5-kertainen kuitupuuhun nähden, joten pienikin vaneripuun kertymä lisää huomattavasti kantorahatuloja koivikon päätehakkuussa. Tuoreilla kankailla ero oli keskimäärin 15 000 mk/ha, karuilla turvemailla 1500 mk/ha ja muilla kasvupaikoilla 4200-4900 mk/ha verrattuna kaiken puutavaran hinnoitteluun kuitupuuna.

Vaneripuun hankkijan ei ole siis syytä unohtaa jatkossakaan varsinkaan kivennäismaiden hieskoivutukkileimikoita. Hyvälaatuista pintaviilua tuottavia sorvipölkkyjä saadaan myös tällaisista leimikoista kohtuullisesti.

Lisätietoja: Erkki Verkasalo, Metsäntutkimuslaitos, Joensuun tutkimusasema PL 68, 80101 Joensuu, puh: (013) 251 4000, fax: (013) 251 4111

Julkaisu:Verkasalo, Erkki. 1997. Hieskoivun laatu vaneripuuna. Metsäntutkimuslaitoksen tiedonantoja 632. 483 s. + liitteet 59 s. ISBN 951-40-1555X. ISSN 0358-4283


METLA tiedotteet: http://www.metla.fi/tiedotteet/