ÄMETLA TiedoteÅ
17.7.1996

PUUN RAVINTEET TUHKANA TAKAISIN METSÄÄN

Puun tuhkan palauttaminen takaisin metsiin on hyvä vaihtoehto. Erityisen sopivina tuhkalannoituskohteina pidetään runsastyppisiä ojitettuja suometsiä sekä mahdollisesti myös metsitettäviä suopeltoja ja käytöstä poistettuja polttoturvekenttiä. Kangasmailla puuston kasvu ei sen sijaan tuhkalannoituksella lisäänny, mutta se voi hidastaa luontaista ja ihmisen aiheuttamaa metsämaan happamoitumista. Tämä käy ilmi Leena Finérin, Arja Leinosen ja Jyrki Jauhiaisen toimittamasta julkaisusta "Puun ravinteet tuhkana takaisin metsään?" (Metsäntutkimuslaitoksen tiedonantoja 599). Julkaisu perustuu Jyväskylässä Ympäristökeskus Kammissa keväällä pidetyn seminaarin alustuksiin.

Puun tuhkaa arvioidaan syntyvän maassamme 250 000 - 300 000 tonnia vuodessa. Tuotettu tuhka sijoitetaan yleensä jätteenä kaatopaikoille. Tuhka on kuitenkin arvokasta metsien lannoitetta - se sisältää typpeä ja rikkiä lukuunottamatta ravinteita samoissa suhteissa kuin niitä on sitoutunut puustoon. Tuhkan hyötykäyttö helpottaisi samalla sen hävittämisestä koituvia ongelmia. Muutama vuosi sitten metsäteollisuudessa syntyneestä tuhkasta 60 000 tonnia oli lannoitukseen soveltuvaa, mutta vain 5 000 tonnia hyödynnettiin.

Tuhka-annosten tulisi olla riittävän pieniä mikrobien häiriintymättömän toiminnan takaamiseksi. Tuhkalannoituksesta voi myös seurata pintakasvillisuuden lajistomuutoksia sekä kohonneita rauta-, alumiini- ja kadmiumpitoisuuksia marjoissa. Asiasta on kuitenkin vain yksittäisiä havaintoja. Tuhkalannoituksen vesistövaikutuksia ei ole tutkittu Suomessa. Myös irtotuhkan levittämisessä metsiin on monenlaisia ongelmia. Tuhkan rakeistamiseen on olemassa valmiit ratkaisut, joita ei kuitenkaan ole kokeiltu käytännön mittakaavassa. Maasto- olosuhteissa ei rakeistetun tuhkan vaikutuksia ole tutkittu, mutta alustavien kasvihuonekokeiden perusteella rakeistettu tuhka lisää puuston kasvua hitaammin kuin irtotuhka. Tekniset ratkaisut tuhkan levittämiseen ovat olemassa, mutta kehitystyö on jäänyt jälkeen yleisestä teknisestä kehityksestä käytännön lannoitustoiminnan vähäisyyden vuoksi. Suurimpina esteinä tuhkalannoitukselle ovat kuitenkin tuhkan käyttöön liittyvät ympäristöongelmat ja metsänomistajien vähäinen innostus lannoitustoimintaa kohtaan.

Puun tuhkan palauttaminen metsiin laajemmassa mittakaavassa edellyttää vielä rakeistukseen ja levitykseen liittyvää teknistä kehitystyötä, ympäristövaikutusten selvittämistä ja markkinointiponnisteluja. Vireillä on useita hankkeita näiden kysymysten selvittämiseksi.

Lisätietoja: MMT Leena Finér Metsäntutkimuslaitos / Joensuun tutkimusasema PL 68, 80101 JOENSUU
puh. (013) 151 4040, Fax: (013) 151 4567
e-mail: Leena.Finer@metla.fi
tai FM Arja Leinonen Keski-Suomen ympäristökeskus PL 110, 40101 JYVÄSKYLÄ
puh. (014) 697 211, fax (014) 614 273 e-mail: Arja.Leinonen@vyh.fi


METLA tiedotteet: http://www.metla.fi/tiedotteet/