[METLA Tiedote]
5.2.1996

Metsien suojelu vähentää pitkällä aikavälillä hakkuumahdollisuuksia huomattavasti, lyhyen aikavälin vaikutukset bruttokansantuotteeseen ja työllisyyteen eivät kuitenkaan ole suuria

Uudet metsänkäsittelyohjeet ja suojelualan kasvattaminen 10 prosenttiin kaikissa metsälautakunnissa saattaisi vähentää hakkuumahdollisuuksia 1990-luvulla 10 miljoonaa kuutiometriä vuodessa. Tämä ilmenee Metsäntutkimuslaitoksen (Metla) tänään julkistamasta, Metsänsuojelun ja työllisyyden rahoitustoimikunnan MESTRAn tilauksesta tekemästä selvityksestä.

Selvitys koostuu neljästä osasta. 1. Laadittiin puuntuotantoon käytettävissä olevien metsien hakkuumahdollisuusarviot vuoteen 2040 kolmelle erilaiselle metsien käyttövaihtoehdolle (Tutkija, MML Tuula Nuutinen ym.): Puuntuotantovaihtoehto. Ei jätetä lisää metsäalaa eikä puustoa puuntuotannon ulkopuolelle. Säästöpuuvaihtoehto. Jätetään uudistushakkuissa uudistusalalle säästöpuita 2,5 prosenttia puuston tilavuudesta. Suojeluvaihtoehto. Metsien suojeluala kasvatetaan jokaisessa metsälautakunnassa 10 prosenttiin metsä- ja kitumaan alasta eli suojellaan lisää kaikkiaan 1,2 miljoonaa hehtaaria keskimääräisiä metsiä. 2. Laadittiin puuntuotanto- ja suojeluvaihtoehdolle metsäteollisuuden tuotannon ja sitä vastaavan puunkäytön arviot vuosille 2000 ja 2010. (Tutkija, MMK Heikki Seppälä) 3. Laadittiin kaksi vaihtoehtoista arviota metsien suojelun talous- ja työlli-syysvaikutuksista vuonna 2000, kun metsäteollisuus sopeutuu väheneviin hakkuumahdollisuuksiin. (Tutkija, YTL Mikko Toropainen) 4. Arvioitiin suojelun hyötyjä ja kuvattiin niiden arvottamisen periaatteita. (Tutkija, MMT Ville Ovaskainen ym.)

Säästöpuuvaihtoehdossa säästöpuiden jättäminen uudistusaloille pienentää hakkuumahdollisuuksia laskelmien mukaan ensimmäisellä vuosikymmenellä 5,6 ja koko 50 vuoden tarkastelukauden aikana 3,2 miljoonaa kuutiometriä vuodessa puuntuotantovaihtoehtoon verrattuna. Laskelmissa puuntuotannon ulkopuolella ovat muun muassa kansallis- ja luonnonpuistot, aarnialueet, soidensuojelualueet ja luonnonsuojelulain nojalla rauhoitetut alueet sekä osa valtioneuvoston periaatepäätöksellä perustetuista ja perusteilla olevista suojeluohjelmista (Etelä- ja Pohjois-Suomen vanhat metsät). Säästöpuuvaihtoehdossa hakkuumahdollisuuksiksi arvioitiin 65 miljoonaa kuutiometriä vuodessa 1990-luvulla ja niiden odotetaan nousevan vajaaseen 75 miljoonaan kuutiometriin vuodessa kahden seuraavan vuosikymmenen kuluessa.

Suojeluvaihtoehto. Suojelualan lisäämisen vaikutuksesta hakkuumahdollisuudet pienenivät ensimmäisellä vuosikymmenellä 4,4 ja 50-vuotiskaudella 5,0 miljoonaa kuutiometriä vuodessa.

Suojelutoimien yhteisvaikutuksena (suojelualan lisäys + säästöpuiden jättö) hakkuumahdollisuudet pienenevät ensimmäisellä vuosikymmenellä 10,0 miljoonaa kuutiometriä vuodessa eli 14 prosenttia nyt puuntuotantoon käytettävissä olevan metsäalan hakkuumahdollisuuksista. Vastaavat keskimääräiset luvut koko tulevalle 50-vuotiskaudelle ovat 8,2 miljoonaa kuutiometriä vuodessa ja 11 prosenttia, koska säästöpuiden vaikutus painottuu laskelmien tuloksissa lähivuosikymmeniin. Hakkuumahdollisuuksien arvio suojelutoimien jälkeen on 61 miljoonaa kuutiometriä vuodessa 1990-luvulla ja vajaat 70 miljoonaa kuutiometriä vuodessa kahden vuosikymmenen kuluttua.

Uudistusaloille jätetyt säästöpuut aiheuttavat todennäköisesti suurempia puuntuotannon menetyksiä kuin mitä säästöpuiden viemän kasvutilan suuruisen metsäalan suojeleminen puustoineen yhtenäisinä metsikkökuvioina aiheuttaisi. Ylispuiksi jätetyt säästöpuut muun muassa hidastavat ympärillä kasvavien puiden kasvua. On myös todennäköistä, että säästöpuiden jättäminen johtaa aikaisempaa kalliimpaan puuntuotantoon. Niiden uudistamiskustannuksia lisäävän vaikutuksen takia saatetaan puuntuotannossa siirtyä entistä enemmän varttuneiden metsien harvennuksiin. Harvennuspainotteiseen metsien käsittelyyn siirtymisen vuoksi hakkuumahdollisuudet saattavat jäädä pysyvästi alemmalle tasolle.

Työllisten määrä vähenisi suojeluvaihtoehdossa 3551 henkilöä vuonna 2000 Suojeluvaihtoehdossa sahateollisuuden arvioidaan vuonna 2000 tuottavan 0,5 miljoonaa kuutiometriä vähemmän lopputuotteita kuin puuntuotantovaihtoehdossa. Paperiteollisuudessa vähennys on 0,3 miljoonaa tonnia. Vastaavat arvot vuoden 1994 vientihintojen perusteella laskettuina ovat 558 ja 1 030 miljoonaa markkaa. Jos säästöpuiksi kelpaavat teollisuudelle vähäarvoiset "jättöpuut" (kuten metsäteollisuuden puunkäyttöarvioissa on oletettu), vaikutukset metsäteollisuuden tuotantoon ovat vähäiset. Edellä kuvatun metsäteollisuuden tuotannon vähenemisen seurauksena vähenee arvonlisäys (osuus BKT:sta) välittömästi ja välillisesti yhteensä 1,3 miljardilla markalla. Työllisten määrä puolestaan vähenee 3 551 henkilöllä: metsätalouden osuus on 851, metsäteollisuuden 1 421 ja muiden toimialojen 1 278 henkilöä. Metsätaloudessa ja teollisuudessa työllisten määrä siis vähenee pari prosenttia. Lisäksi tehtiin esimerkkilaskelma, jossa oletettiin, että sahateollisuus voi korvata neljänneksen tuotannon vähennyksestä käyttäen tuontipuuta ja paperiteollisuus puolet käyttäen tuontipuusta valmistettua massaa. Tällöin arvonlisäyksen vähennykseksi jäisi 890 miljoonaa markkaa ja työllisyyden vähennykseksi 2 394 henkilöä (metsätalous 785, metsäteollisuus 842 ja muut toimialat 767).

Suojelun hyötyjä koskevassa selvityksen osassa tehtiin ajatuskoe, jossa oletettiin suomalaisten keskimääräisen maksuhalukkuuden jo päätetyistä suojeluohjelmista ja vanhojen metsien suojelusta olevan samaa suuruusluokkaa kuin vastaaville ohjelmille muissa Pohjoismaissa ja mm. Yhdysvalloissa on saatu. Kokonaismaksuhalukkuus olisi kotitalouksien lukumäärän mukaan 158-942 miljoonaa markkaa vuodessa (keskiarvo 440 miljoonaa markkaa) ja aikuisten henkilöiden määrän mukaan 281-1669 miljoonaa markkaa vuodessa (keskiarvo 780 miljoonaa markkaa). Tätä arviota verrattiin rahoitustarpeeseen (maanhankinta ja korvausmäärärahat), joka valtiolle ja edelleen veronmaksajille aiheutuu päätetyistä suojeluohjelmista ja vanhojen metsien suojelusta, jos rahoitus jakautuu 8 vuodelle. Tällöin vuotuinen rahoitustarve olisi kaikkiaan 313-356 miljoonaa markkaa ja keskimääräinen suojelulasku vastaavasti 80-91 markkaa aikuista asukasta kohti vuodessa ja 142-162 markkaa kotitaloutta kohti vuodessa. Edellä mainittu jo päätettyjen suojeluohjelmien rahoitustarve sisältää vain maanhankinnan (noin 2/3) ja korvausmäärärahat (noin 1/3) eli yksityismaiden suojelusta valtiolle aiheutuvat suorat menot. Suojelun kustannus-hyötyanalyysissä on otettava lisäksi huomioon nykyisin talouskäytössä olevien valtion maiden vaihtoehtoiskustannus. Näitä arvioita ei voi myöskään yleistää metsälautakunnittain 10 prosenttiin kasvatetun metsä- ja kitumaan lisäsuojelun rahoitustarpeen tai maksuhalukkuuden arviointiin.

Edellä kuvattujen hyötyjen lisäksi suojelualueisiin ja niiden käyttöön liittyy mahdollisia välillisiä hyötyvaikutuksia, kuten matkailun ja virkistyskäytön alueelliset tulovaikutukset ja metsäteollisuustuotteille koituva "imagolisä", mutta näitä hyötyjä ei tässä selvityksessä arvioitu. Aluetaloudellisia tarkasteluja varten kerrannaisvaikutuksineen laskettuja tulo- ja työllisyysvaikutuksia on käytettävä varoen arvioitaessa suojelun kustannuksia, koska arvottamistutkimusten tulokset ja vaikutuslaskelmat eivät ole yhteismitallisia. Lisäksi vaikutukset ovat ehdollisia lukuisten yhteiskunnan ja talouden kehityskulkujen suhteen. Suojelustrategioita valittaessa on myös tarkoituksenmukaista käyttää muita lähestymistapoja kuten varovaisuus- ja turvaminimiperiaatteita. Täsmällisten vaikutusten arvioimiseksi suojelukohteet on tietenkin yksilöitävä täsmällisesti.

Metsien suojelu voi pitkällä aikavälillä johtaa huomattavaan hakkuumahdollisuuksien alenemiseen. Vaikutukset koko bruttokansantuotteeseen ja työllisyyteen eivät kuitenkaan lyhyellä aikavälillä (10 vuotta) ole erityisen mittavia verrattuna hakkuumahdollisuuksien vähenemiseen, koska lähivuosikymmenellä riittää aikaisemmin kasvaneita metsiä hakattavaksi suurimmassa osassa maata ja kotimaisen raakapuun saatavuuden väheneminen voidaan kompensoida tuonnilla. Vain osa hakkuumahdollisuuksien vähenemisestä realisoituu välittömästi tuotannon vähenemisenä. Lyhyellä aikavälillä kyse on muutamasta tuhannesta työpaikasta, joiden korvaaminen ei ole helppoa: vaikutukset pienellä alueella, esimerkiksi kunnassa tai kylässä, saattavat olla suuret. Tuotannon vähennysten kansantaloudelliset vaikutukset saattavat ilmetä nopeamminkin, jos suojelupäätöksiä tehdään ja toimenpidekieltoja asetetaan nopeasti, koska tuotantovaikutukset seuraavat pikaisesti, mutta sopeutumistoimet toteutuvat viiveellä. Raakapuun tuontimahdollisuuksiinkin saattaa lisäksi liittyä epävarmuustekijöitä, joita ei näissä laskelmissa ole voitu ottaa huomioon. Metsäteollisuuden puuhuollon kannalta on olennaista, että olisi jatkuvasti sellaisia metsänomistajia, joilla on metsissään aina riittävästi metsäteollisuuden tarvitsemaa puuta ja jotka ovat valmiita myymään jatkuvasti metsäteollisuuden tarvitseman puumäärän. Mitä laajempaa ja nopeampaa metsien suojelua tavoitellaan, sitä useampi metsänomistaja on tällöin saatava hakkaamaan metsiään teollisuuden tarpeiden mukaisesti. Metsien suojelun todelliset vaikutukset riippuvat lopulta suojelun toteutustavasta eli siitä, kuinka taitavasti eri näkökohdat osataan sovittaa käytännössä yhteen suojelukohteita ja -keinoja valittaessa: millaisia metsiä suojellaan tai kuinka paljon ja miten kaavamaisesti säästöpuita jätetään.

Lisätietoja: Tutkija Tuula Nuutinen puh. 013-151 4043


METLA tiedotteet: http://www.metla.fi/tiedotteet/