[METLA Tiedote]
11.12.1996

LUONNONPUISTOISTA LUONNONSÄÄSTIÖIKSI -

Luonnonpuistojen "tiedon pikkujätti" ilmestynyt

Millaisille alueille luonnonpuistoja on perustettu, entä löytyykö vanhoja metsiä luonnonpuistoista? Kuinka paljon vastaavia alueita on muualla Euroopassa? Näkyykö suojelustatus säädöstössä? Muun muassa näihin kysymyksiin vastaa Metsäntutkimuslaitoksessa juuri ilmestynyt julkaisu "Luonnonpuistoista luonnonsäästiöiksi". Julkaisu valottaa luonnonpuistojen ja tulevien luonnonsäästiöiden sallittuja toimintoja, vertaa puistojen nykytilaa kansainvälisen luonnonsuojeluliiton (IUCN) luokitusten vaatimuksiin sekä tarkastelee vireillä olevaa luonnonsuojelulakiesitystä. Havainnollisessa liiteosassa tarkastellaan puistokohtaisesti asioita, jotka jokamiehenkin on hyvä tietää.

Suomen ensimmäiset luonnonpuistot perustettiin vuonna 1938. Tällä hetkellä puistoja on 19 ja niiden kokonaispinta-ala on 152 000 hehtaaria. Alueellinen painopiste on Pohjois-Suomessa. Maa-alasta noin neljännes on metsämaata, josta yli 100-vuotiaan puuston osuus on yli 90 prosenttia. Luonnonpuistojen kokonaispinta-alasta vesistön osuus on pari prosenttia.

Suomen luonnonsuojelulain (71/23) tavoite on säilyttää luonnonpuistojen luonto koskemattomana. Monet maankäyttömuodot kuten maanviljely, metsänhakkuu ja laiduntaminen ovat lain mukaan kiellettyjä. Liikkuminen luonnonpuistoissa on ollut mahdollista kieltää järjestyssäännöillä. Luonnonsuojelulain eri maankäyttömuodoille asettamiin rajoituksiin on kuitenkin voitu asetuksella säätää poikkeuksia. Näin esimerkiksi porotalous ja aiemmin myös metsästys on ollut monissa luonnonpuistoissamme sallittua.

Maamme luonnonpuistot kuuluvat Kansainvälisen luonnonsuojeluliiton luokituksessa ankarimman rauhoituksen vaativien ns. tieteellisten säästiöiden kategoriaan. Näiden alueiden päätarkoitus on suojelun ohella palvella tieteellistä tutkimusta. Tavoitteena on, että tieteelliset säästiöt kehittyvät ja niiden ekologiset prosessit tapahtuvat mahdollisimman luonnonvaraisina. Pääsääntöisesti edellytetään, että yleisön pääsy alueille kielletään.

Uudessa luonnonsuojelulakiesityksessä (HE 79/1996) nykyisiä luonnonpuistoja nimitetään luonnonsäästiöiksi. Alueilla on oltava merkitystä luonnonmukaisen kehityksen turvaamiselle, tieteelliselle tutkimukselle tai opetukselle. Myös uuden lain tavoitteena olisi säilyttää alueet koskemattomana, ja liikkuminen ilman haltijaviranomaisen lupaa on kiellettyä, joskin lakiesitys sallii luonnon hyödyntämisen (muun muassa porotalouden harjoittaminen).

Nykyisistä luonnonpuistoistamme yksikään ei täysin täytä joko säädösten perusteella tai pienen kokonsa vuoksi Kansainvälisen luonnonsuojeluliiton tieteelliselle säästiölle tai luonnonsäästiölle asetettuja vaatimuksia. Alueellisesti luonnonpuistoverkkoamme pitäisi täydentää vesialueilla ja Etelä-Suomessa rehevillä kasvupaikoilla. Näitä suojelualueita voitaisiin perustaa myös muiden suojelualueidemme rajojen sisäpuolelle. Kaikilla alueilla suojelutavoitteiden toteuttaminen ei edellyttäne tieteellisen säästiön tai luonnonsäästiön suojeluastetta.

Luonnonpuistoista luonnonsäästiöiksi -julkaisun ovat laatineet tutkija Eero Kakkuri ja metsänhoitaja Eino Piri Metsäntutkimuslaitoksesta. Julkaisu on lajissaan ensimmäinen ja laajuudessaan erittäin sopiva asiasta kiinnostuneiden käsikirjastoon.

 

HUOM! Kaikki Metlan puhelinnumerot ovat muuttuneet v. 2003.
Metlan valtakunnallisen vaihteen numero on 010 2111.

Lisätietoja: Eero Kakkuri/Metsäntutkimuslaitos, puh. 09-857 05 759 ja Eino Piri/Metla 09-857 05 265.
Tilaukset: Metsäntutkimuslaitos, Kaija Westin, Unioninkatu 40 A, 00170 Helsinki. Puhelin 09-857 05721, faksi 09-8570 5717. Julkaisun hinta 50 mk.

METLA tiedotteet: http://www.metla.fi/tiedotteet/