[METLA Tiedote]

Metla tutki Länsi-Suomessa:

KUUSI JA KOIVU MENESTYVÄT PELLONMETSITYKSESSÄ, MÄNTY EPÄVARMEMPI

Kuusella ja rauduskoivulla metsitetyt peltoalat ovat menestyneet melko hyvin, mutta männyllä metsittäminen ei ole johtanut yhtä onnistuneisiin tuloksiin. Tämä käy ilmi Metsäntutkimuslaitoksen Parkanon tutkimusasemalla tehdystä tutkimuksesta, jossa selvitettiin Länsi-Suomessa 1970-luvun vaihteessa toteutettujen pellonmetsitysten nykytilaa.

Hyvälaatuisia puita kasvoi tutkimuksen perusteella lukumääräisesti eniten kuusikoissa, vähiten taas hieskoivu- ja haapavaltaisilla metsitysaloilla. Rauduskoivuista löytyi vähiten ja männyistä eniten teknisiä vikoja. Havupuilla tavallisia vikoja olivat oksikkuus ja latvan epämuodostumat, lehtipuilla puolestaan mutkaisuus ja lehtikato. Puiden lopullinen laatu voidaan arvioida vasta puuston kasvettua tukkikokoon, mutta puuston pääsato näyttää suurimmalla osalla aloista olevan tekniseltä laadultaan tyydyttävä.

Tutkijat Kaarlo Kinnunen ja Lasse Aro toteavat, että Länsi-Suomessa on melko hyvät mahdollisuudet kasvattaa metsää maatalouskäytöstä vapautuvilla pelloilla. Tosin peltojen puuntuotos vaihteli suuresti eikä nyt saaduista metsitysalojen inventointituloksista voi suoraan päätellä, miten tällä hetkellä tehtävät pellonmetsitykset onnistuvat. Peltojen menestyksellinen metsittäminen vaatii alkuvaiheessa huomattavasti enemmän huolenpitoa kuin keskimääräinen uudistaminen metsämaalla. Tähän on syynä peltojen usein rehevä pintakasvillisuus, joka muodostaa pahimman uhkan pellonmetsityksen alkuvaiheessa.

Tuhot aiheutuivat yleisimmin säätekijöistä ja puiden keskinäisestä kasvutilakilpailusta. Lumi ja halla vaurioittivat pääasiassa kuusia. Kilpailu kasvutilasta aiheutti tuhoja sekä kuusissa että männyissä. Muita tuhonaiheuttajia olivat muun muassa hirvet ja surmakkasieni, jotka olivat vaurioittaneet erityisesti mäntyjä. Rauduskoivualoilla tuhot aiheutuivat yleisimmin säätekijöistä tai liian märästä kasvualustasta.

Mänty oli säilynyt vallitsevana puulajina 62 prosentissa männyn viljelyaloista ja loput olivat muuttuneet hieskoivikoiksi. Kuusen ja rauduskoivun viljelyaloilla vallitsevan puulajin muutosta ei ollut tapahtunut. Männiköiden kuutiomäärä kivennäismaan pelloilla oli yli kaksinkertainen turvepeltoihin verrattuna.

Tutkimus on julkaistu kokonaisuudessaan tuoreessa Metsätieteen aikakauskirja Folia Forestaliassa. Tietoa pellonmetsityksestä tarvitaan arvioitaessa pellonmetsityksen kannattavuutta sijoituskohteena. Metsänkasvatus on maatalouskäytöstä poistettavien peltojen yleisin käyttötapa. Tällä hetkellä Suomen metsien pinta-alasta metsitettyjen peltojen osuus on alle yksi prosentti, mutta se lisääntyy koko ajan.

Lisätietoja: MMT, vanh. tutkija Kaarlo Kinnunen, METLA/Parkanon tutkimusasema, puh. 03-443 5239.