METLAn työllisyystalkoot 4.1.1995

Ohjelma:
E. Pohtila:
AVAUSSANAT METLAN TYÖLLISYYSTALKOISSA
I.B. Voipio:
METSÄNTUTKIMUS JA TYÖLLISYYS
H. Vanhanen:
PUU-SUOMELLA LISÄARVOA MEKAANISEN PUUNJALOSTUKSEN KEHITTÄMISTYÖLLE
M. Toropainen:
METSÄTEOLLISUUDEN TUOTANNON LISÄYKSEN KERRANNAISVAIKUTUKSET
P. Elovirta:
METSÄSEKTORIN TYÖMARKKINOIDEN RAKENNEMUUTOS
J. Laitinen:
METSÄALAN TYÖTTÖMIEN YRITYSIDEAT
A. Selby & L. Petäjistö:
PELLON METSITYKSESTÄ YRITTÄJYYTEEN JA TYÖLLISTÄMISEEN?
P. Hakkila:
PUUN POLTON LISÄÄMISMAHDOLLISUUDET JA TYÖLLISYYS
E. Hellström & M. Palo:
METSÄNTUTKIMUKSEN LISÄRAHOITUKSELLA KASVUA JA TYÖLLISYYTTÄ

AVAUSSANAT METLAN TYÖLLISYYSTALKOISSA

Ylijohtaja Eljas Pohtila

Herra ministeri, hyvä talkooväki!

Metsäntutkimuslaitoksessa, paitsi tehdään ahkerasti työtä, myös tutkitaan työtä ja sen tekijöitä. Metsätyöntutkimuksessa METLAlla on pitkät perinteet. Haluan tässä yhteydessä mainita erityisesti professori Lauri Heikinheimon johtamat tutkimukset parinkymmenen vuoden ajalta. Lauri Heikinheimon ansioita metsätyöntutkimuksessa ei kiitellä nyt suinkaan ensimäistä kertaa. Hänen kirjoittamastaan kirjasta "Suomalainen metsätyömies", jonka muita toimittajia olivat Matti Heikinheimo, Martti Lehtinen ja Aarne Reunala, antoi kiitosta jopa Tasavallan Presidentti Urho Kekkonen. Viime aikoina laitoksemme on tuottanut monia koko metsätoimialan kattavia tutkimusraportteja ja tarkasteluja.

Tätä taustaa vasten on mielestäni paikallaan, että METLA osallistuu keskusteluun suurtyöttömyyden ratkaisuvaihtoehdoista, jota parhaillaan käydään Tasavallan Presidentin työllisyystyöryhmän esitysten pohjalta. Äskettäisen EU-ratkaisun ja sitä seuraavan kansainvälisen työnjaon syvenemisen myötä metsäsektorin merkitys työn ja toimeentulon antajana Suomessa todennäköisesti entisestään korostuu. Tuotannon lisäyksen työllisyysvaikutukset eivät ole metsäsektorilla niin suoria ja välittömiä kuin ennen, mikä johtuu koneellistamisesta, automaatiosta ja yleisesti ilmaistuna siitä, että työvoimaa on korvattu pääomalla, mutta kokonaan hävinneitä vaikutukset eivät tietenkään ole.

Yksi teollisuustyöpaikka heijastaa kokonaisketjussa yleensä neljästä seitsemään työpaikan syntymistä. Alkutuotanto mukaan lukien päädytään suurempiin jos kohta epävarmempiin kerrannaisvaikutuksiin, jotka vaihtelevat tuotannonaloittain.

Metsiemme puuvarat ovat suuremmat kuin koskaan aikaisemmin on todettu. Runkopuun kasvu on kaikkien metsälautakuntien alueella suurempi kuin vastaava poistuma. Metsiimme kasautuu nykyisellä käytöllä vuosittain lisää puuta vähintään 25 miljoonaa kuutiometriä, mikä jatkuessaan merkitsee, että metsiemme puuvarat kaksinkertaistuvat seuraavien 50 vuoden kuluessa. Noin puolet metsiemme puusadosta voitaisiin hakata puuntuotantoon tähtäävän perinteisen "hyvän metsänhoidon" vaatimusten puolesta välittömästi.

Metsien puuvarojen jatkuva kartuttaminen ei ole ekologisestikaan suotavaa, koska esimerkiksi maan happamuus on sitä suurempi, mitä suurempi on paikalla seisovan puuston määrä. Asialla on myös taloudellista merkitystä, sillä puustoon sidotun pääoman tuotto on sitä suurempi, mitä nuorempana puusto pidetään ja mitä tehokkaampaa on metsänhoito.

On monia hyviä syitä lisätä puun käyttöä. Kun puuta ja siitä tehtyjä hyödykkeitä käytetään korvaamaan muovia, betonia ja metalleja, pienennetään vastaavasti fossiilisten aineiden käyttöä sekä energiaksi että hyödykkeiden raaka-aineeksi ja samalla pienennetään hiilen nettopäästöjä ilmakehään. Puusta tehdyt rakennukset, huonekalut, kirjat ja muut pysyvät hyödykkeet sitovat hiiltä. Jos hyödykkeet poltetaan käytön jälkeen energiaksi, olisi sekin luonnon energian virtausta ja hiilen kiertoa, jotka pienentäisivät hiilen nettopäästöjä. Kaikki tuo olisi Rion ilmastosopimuksen mukaista eikä aiheuttaisi kovin suuria muutoksia nykyisiin metsänkäsittelyperiaatteisiin.

Tärkeätä olisi ymmärtää puunkäytön lisäyksen syvempi, ekologinen merkitys. Maapallolla on käynnissä taistelu eri raaka-aineiden, uusiutuvien metsien ja uusiutumattomien öljyn ja mineraalien välisistä markkinaosuuksista. Pitäisi olla selvää, mille puolelle rintamaa Suomessa asetumme.

Puun käytön lisääminen ei varmaankaan ole mahdollista, ellei oteta entistä tarkemmin huomioon ajan hengen mukaisia ympäristöarvoja. Puuntuotantoa ei hyväksytä suinkaan varauksetta enää metsien käytön päätarkoitukseksi. Uusimpien tutkimustulosten mukaan ensisijaisesti virkistykseen, asumiseen tai lomanviettoon suuntautuneiden metsänomistajien tilojen osuus on nykyisin 25 prosenttia yksityisten omistamasta metsäalasta.

Metsäpolitiikan päätavoite pitäisi siirtää metsien puuvarojen lisäyksestä niiden käytön lisäämiseeen. Sille voidaan hankkia yleinen hyväksyntä ottamalla metsien käsittelyssä entistä tarkemmin huomioon ympäristöarvot. Kysymys on tällöin lähinnä uhanalaisten lajien ja niille tärkeiden elinympäristöjen säilyttämisestä metsissämme ja maiseman suojelusta. Metsissämme pitäisi ilmeisesti olla nykyistä enemmän kuolevaa, lahoavaa puustoa ja myös luonnonkuloja jäljittelevää paloalaa monimuotoisuuden turvaamiseksi. Keskeisten metsälakiemme uudistaminen vastaamaan muuttuvia tarpeita onkin toteutumassa. Hyvät kuulijat!

Energia tarkoittaa pohjimmiltaan kykyä tehdä työtä. Siirrettäessä esinettä yhden newtonin voimalla yhden metrin matka tehdään yhden joulen verran työtä. Puute on järjestä ei energiasta tai raaka-aineista. Tutkimuksen tehtävä on tuoda järkiperusteita mielettömään maailmaan. Uskon, että nämä talkoot ovat tässä suhteessa hyödyksi.

Tervetuloa!


METSÄNTUTKIMUS JA TYÖLLISYYS

Neuvotteleva virkamies Iikko B Voipio

työministeriö

Pitkään jatkunut työttömyys on taittunut. Vuoden vaihteen työttömyysluvut saadaan julkisuuteen parin viikon kuluttua. Joulukuun lopussa on perinteisesti ollut jonkin verran korkeammat luvut kuin loka-marraskuussa, mutta nyt ei ylitettäne enää 500 000 työttömän tai lomautetun määrää.

Työttömyys on trendinomaisesti laskenut koko viime vuoden ajan. Näyttäisi siltä, että alkaneen vuoden aikana on mahdollista alittaa 400 000 työnhakijan määrä työministeriön määritelmin.

Työttömistä noin komannes ei työllistyne eikä haluakaan työllistyä. Vain aniharvat 53 vuotta täyttäneistä työttömistä ovat halukkaat työntekoon. Myös valtion ja kuntien kustannusjaosta johtuen ovat sosiaalitoimistot voineet kirjauttaa perinteisiä asiakkaitaan työttömiksi työnhakijoiksi, koska vaaraa työtarjouksesta ei ole. Näin ovat kunnat saaneet asiakkaansa valtion maksettaviksi. Työttömyysturvalainsäädännön ja työministeriön työttömän työnhakijan määritelmät muodostavat sulkeutuvan kehän, joka imaisee piiriinsä turhan herkästi kansalaisia, joilla olisi työhalujakin.

Edellä hahmotellulla tavalla meillä on noin 330­340 000 työhaluista asiakasta. Viime aikojen parantunut työllisyystilanne näkyy mm. siinä, että lyhytkestoisten työttömyysjaksojen päättyminen tapahtuu varsin samalla tavalla kuin normaalien työmarkkinoiden vallitessa.

Viime vuoden positiivisia yllätyksiä työhallinnon kannalta oli se, ettei pitkäaikaistyöttömien määrä noussut vielä keväällä pelättyyn 200 000:een. Työhallinnon toimenpitein kyettiin pitkäaikaistyöttömyys rajaamaan noin 130 000:een.

Tasavallan presidentin asettaman työllisyystyöryhmän ehdotukset merkitsisivät toteutuessaan piristystä työmarkkinoille. Epäilemättä pääpaino työllisyyden kohentumisesta johtuisi ripeästä taloudellisesta kasvusta. Tämä toteutuneekin lähivuosina. Ajatus taloudellisen toimeliaisuuden tukemisesta verokevennyksin vuosikymmenen lopulla odottaa toteuttajaansa.

Hallitus pyrki aktiivisesti myötävaikuttamaan siihen, että ne ehdotetuista toimenpiteistä, jotka eivät vielä ole toteutumassa, edistyisivät. Tähän ei riittävää konsensusta vaalien alla eri osatahoilla ole ollut. Vaatimukset lisätä työllistämisvaroja budjetissa ilman muiden ehdotettujen toimenpiteiden toteuttamista, oli selvästi epärealistinen. Kun hallitusohjelmatyötä vaalien jälkeen tehdään, saattaa suhdanne- ja finassipoliittinen tilanne olla kehittynyt pisteeseen, jossa lisäpanostus on väärin ajoitettu, voidaan joutua lisätalousarvioissa kiristämään politiikkaa.

Pekkasen työryhmän ehdotus omatoimisen työllistymisen tulemiseksi saa talousarviossa tukea. Kun tähän liitetään erilaisten verkostomallien toiminta, tullaan sille alueelle, jossa maaseutuelinkeinot, metsä ja työttömät kohtaavat toisensa.

Vertailut väestöltään samankokoiseen maahan osoittavat, että Suomesta puuttuu noin 100 000 pienyritystä. Näiden luominen ei tapahdu välittömästi. Mutta jos aloitteellisuutta riittää, on tälläisille yrityksille hyvät toimintaedellytykset luotavissa. Tämä lähtee siitä, että yritteliäisyyden perusajatus saataisiin iskostettua jo koulussa. Kun yritteliäs kansalainen katsoo ympärilleen, hän löytää runsaasti liikeideoita. Eräs pienyritysten toimikenttä voisi liittyä metsiimme.

Kuten tämän päivän seminaari osoittaa, metsäntutkimuksenkin alalla halutaan ottaa kantaa aikamme suureen haasteeseen, työttömyyteen. Metsäntutkimuksen välitön työllistävä vaikutus on muutamassa tuhannessa, mutta herättämällä nukkuvia ajatuksia aktiiviseksi työllistämiseksi, voidaan olla välillisesti tukemassa jopa kymmenen tuhannen työpaikan syntyä lyhyelläkin aikavälillä.

Tavallisena kansalaisena on voinut havaita metsähallituksen aktiivisuuden aihiosahauksen, pohjoisen hidaskasvuisen puun ja huonekaluvalmistuksen yhteensovittamisessa. Kiinan markkinoilla on rajattomat mahdollisuudt puutavaravientiin ja ennnen kaikkea tieto-taitopanoksen vientiin.

Vaikka varsin hyvin tiedämme suurteollisuuden työllisyyden pitkän ajan trendit, ei työajan lyhentämisillä massa- ja paperiteollisuudessa uusia työtilaisuuksia juurikaan synny lyhyitä poikkeusjaksoja lukuunottamatta. Tuottavuuden kasvu on alalla ollut tavattoman ripeää.

Talonrakennustoiminnan elpyminen vaikuttaisi työllisyyteen varsin voimakkaasti. Selvitysten mukaan hyvänä kolmosena tulee mekaaninen metsäteollisuus. Alaa on ehkä virheellisesti pidetty aliarvostettuna. Olettaisin vihreiden arvojen tullessa yhä tärkeämmiksi, sillä olevan vahvan tulevaisuuden edessä.

Keskustelu erilaisista hiilidioksidiveroista tuonee puun energiakäytölle uusia mahdollisuuksia. Joillakin alueilla saattaa peltomainen energiapuun tuotanto olla hyvä sivuelinkeino.

Vanha sanonta, että Suomi elää metsästä pitää tällä hetkellä paremmin paikkansa kuin aikoihin.


PUU-SUOMELLA LISÄARVOA MEKAANISEN PUUNJALOSTUKSEN KEHITTÄMISTYÖLLE

KTK Heidi Vanhanen

Motto: Mekaanisen puunjalostuksen pk-yritystoiminnan kehittäminen on suorassa yhteydessä muuhun puunkäyttöön, kuten kemialliseen puunjalostukseen ja puun energiakäyttöön. Puun käytön eri osapuolet ovat yhteydessä puukaupan toimivuuden, sivutuotteiden markkinnoinnin sekä puun korjuun ja kuljetusten taloudellisuuden kautta.

Puu-Suomi -projektin (1992­1994) lähtökohtana oli, että puuhun perustuvaa maaseudun elinkeinotoimintaa voidaan elvyttää verkostotalouden keinoin. Maaseutupolitiikan neuvottelukunta käynnisti Puu-Suomi- projektin pilottihankkeena, jossa yhdistyvät toimialakohtainen ja alueellinen kehittämistyö. Projektin valtakunnallisuus, toimialakohtaisuus ja samanaikaisesti toteutuva paikallisuus ja yrityslähtöisyys antoivat poikkeuksellisen haasteellisen lähtökohdan.

Puu-Suomi -ohjelman pitkän tähtäyksen päämäärä oli aktivoida yrittäjätoimintaa alueellisten ja valtakunnallisten tehokkaiden jalostusketjujen muodostumiseksi "kannolta maailmalle". Kehitysprosessin liikkeellesaamiseksi on Puu-Suomi avannut maan eri osissa näköaloja mekaanisen puunjalostuksen kansainvälisistä mahdollisuuksista, jalostusasteen nostamisen välttämättömyydestä ja verkostotoiminnan hyödyistä. Mekaanisen puunjalostuksen pk-sektorin lopputuotealueita ovat mm.

Sahatavara on vasta raaka-aine sitä jalostavalle yritykselle. Sahatavaran asiakaslähtöiseen jalostukseen erikoistuminen avaa pk- ja perheyritystoiminnalle uusia mahdollisuuksia. Verkostoituminen ja yhteistyö mahdollistaa pk- yrityksillekin mm. markkinalähtöisen tuotekehityksen ja viennin.

14-16 omaehtoista alueryhmää

Alueelliset Puu-Suomi -ryhmät ovat hahmottaneet toimialan kehitystavoitteiksi vuoteen 2000, että vientituloja lisätään 3­5 miljardilla ja luodaan 10 000 uutta työpaikkaa. Tämä on mahdollista saavuttaa pitkäjänteisellä ja määrätietoisella työllä. Kehittämisprosessi on nyt käynnissä. Jo kolmessa vuodessa on toimialan tuotantoa ja vientiä lisätty sekä perustettu uusia mikro- ja pk-yrityksiä ja uusia työpaikkoja.

Vuonna 1992 Puu-Suomi -projekti järjesti verkostotalouden teematilaisuuksia maaseutu-Suomen eri alueilla. Teematilaisuuksissa levitettiin tietoisuutta toimialan ja verkostoitumisen mahdollisuuksista potentiaalisille yrityksille ja sidosryhmille. Teematilaisuuksilla pyrittiin luomaan lähtöpiste alueryhmien muodostumiselle ja samalla sitoutettiin yhteisiin tavoitteisiin.

Vuosina 1993­94 keskityttiin alueellisten ryhmien toiminnan ja niiden välisen yhteistyön käynnistämiseen. Tämän lisäksi käynnistettiin projektin kärkiyritysosassa kärkiyritysten kautta yhteistyöverkostoja. Lopputuotepohjaisen raaka-ainehankinnan toteutumista pyrittiin vahvistamaan, samoin kuin valtakunnallinen osaamis- ja kehittämispalvelujen verkoston syntyä. Vuoden 1994 aikana Puu-Suomi -projektin ensisijaisena tavoitteena oli, että mahdollisimman moni 14-16 alueryhmästä jatkaa toimintaansa alueellisena mekaanisen puunjalostuksen toimialan kehittäjänä varsinaisen Puu-Suomi -projektin päätyttyä. Näin Puu-Suomi -toiminta kytkeytyy maakuntien kehittämistyöhön.

Alueryhmät ovat Puu-Suomi -ohjelman tavoitteiden toteuttajia. Ryhmät toimivat alueellaan asiantuntijoina, tiedon jakajina, kehityksen näkijöinä ja ­ ei vähiten ­ innostuksen ja kiinnostuksen herättäjinä. Alueryhmätoiminta on vauhdittanut sidosryhmien yhteistyötä. Pitkän tähtäyksen metsä- ja puualan kehittäminen edellyttää alueellisten strategisten suuntaviivojen luomista ja aloitteellista toimintaa alueen puuraaka-aineen hyödyntämisessä kannolta markkinoille. Alueryhmät toimivat täysin omaehtoisesti ja luovat omavastuisesti oman toimintansa painopisteet, tavoitteet ja sisällön.

Henkinen infrastruktuuri kuntoon

Olennaista laaja-alaisessa kehittämistyössä on päästä yli tiukoista hallinnon rajoista ja sektoriajattelusta. Toimialan aktiiviselle kehittymiselle ja yritysten yhteistyölle on ratkaisevaa rakentaa alueellinen ja paikallinen henkinen infrastruktuuri, jossa kehittymisen prosessille ja yritysten menestymiselle on tilaa. Verkostotalouden elinehto on alueellisen ja paikallisen yrityslähtöisyyden ja yhteisöllisyyden yhdistyminen, joka antaa uuden yrittämisen lähtökohdan.


METSÄTEOLLISUUDEN TUOTANNON LISÄYKSEN KERRANNAISVAIKUTUKSET

YTL Mikko Toropainen

Mitä tapahtuu kansantaloudessa, jos eri toimialojen tuottamien lopputuotteiden kysyntä nousee miljardilla markalla? Lopputuotteita ovat kulutukseen, investointeihin ja vientiin menevät hyödykkeet. Vertailtaviksi otetaan vientialoista mekaaninen ja kemiallinen metsäteollisuus, kemian, metalli-, sähkö- ja hienomekaaninen sekä kulkuneuvoteollisuus ja kotimarkkinatoimialoista talonrakennus sekä maa- ja vesirakennus. Laskelmissa ovat mukana tuotannon muutosten välittömät ja välilliset vaikutukset.

Suurimman tuotannonlisäyksen tuottaa kemiallisen metsäteollisuuden kasvu, miljardin markan lopputuotteet edellyttävät kahden miljardin kokonaistuotosta. Toiseksi parhaan tuotannonlisäyksen saa aikaan mekaaninen metsäteollisuus ja kolmanneksi parhaan talonrakennus. Metsäteollisuuden välilliset vaikutukset ovat suuret ja kasvusysäykset leviävät laajalle. Eniten hyötyvät luonnollisesti metsätalous sekä energiahuolto, kuljetus ja liike-elämän palvelut.

Metsäteollisuus ja rakentaminen tarvitsevat vähän tuontipanoksia. Kun metsäteollisuuden tuotteista pääosa menee vientiin, on vaikutus kauppataseeseen selvästi positiivinen. Kotimarkkinatoimialoilla välituotteiden tuonnin lisäys sen sijaan heikentää tasetta.

Vähennettäessä tuotannon arvosta välituotteet saadaan kansantalouteen jäävä nettopotti eli arvonlisäys. Eniten sitä nostattaa mekaanisen metsäteollisuuden kasvu, miljardin markan lopputuotteista jää välittömästi ja välillisesti arvonlisäystä 880 miljoonaa markkaa. Yli 800 miljoonan yltävät myös kemiallinen metsäteollisuus sekä molemmat rakentamisen toimialat.

Maa- ja vesirakentamisen kasvu tuottaa parhaan työllisyyden lisäyksen, 3 500 työllistä miljardia markkaa kohti. Lähes yhtä hyvä työllistäjä on talonrakennus, kolmantena seuraa mekaaninen metsäteollisuus. Kemiallinen metsäteollisuus on pääomavaltaista. Tosin sen, samoin kuin mekaanisenkin, välilliset työllisyysvaikutukset ovat suuret. Eniten metsäteollisuuden kasvusta hyötyvät metsätalouden ohella kauppa, liikepalvelut, kuljetus, energiahuolto ja metalliteollisuus.

Tuottavuuden kasvu voi kumota tuotannonlisäyksen tuottaman työllisyyden kohentumisen. Jos esimerkiksi kemiallisen metsäteollisuuden lopputuotteiden kysyntä lisääntyisi pitkän ajan ennusteiden mukaisesti 2,5 prosentilla vuodessa ja tuottavuus kohenisi 1980-luvun tahtiin 5,9 prosentilla vuodessa, vähenisi sen lopputuotteiden tuotannon edellyttämä välitön ja välillinen työllisyys viidessä vuodessa 10 prosenttia. Tarvitaan pitkään ripeänä ja tuottavuuden lisäyksen ylittävänä jatkuvaa tuotannon kasvua sekä aktiivista työllisyyspolitiikkaa. Aktiivisella työllisyyspolitiikalla voidaan päästä positiiviseen kierteeseen, jossa työllisyyden kasvu synnyttää lisätuotantoa, lisätuotanto työllisyyttä jne. Tuotantorakenteen muutoksella työvaltaisen pienen ja keskisuuren teollisuuden sekä palveluiden suuntaan voidaan saada paljonkin aikaan.

Kansantalouden kokonaisuuden kannalta näyttää mekaanisen metsäteollisuuden kehittäminen lähivuosina perustelluimmalta. Seuraavina ovat rakentamisen toimialat ja kemiallinen metsäteollisuus, jonka investoinnit tosin voinevat odottaa vähän aikaa. Mekaanisessa metsäteollisuudessa (joka ei ole vain sahaamista) etusijalla on pientuotanto. Sen suhteellinen työllistävä vaikutus on parempi kuin suurtuotannon, se pystyy toimimaan joustavasti ja oikein suunnitellun investoinnin pääomakustannukset ovat kevyemmät tuotosyksikköä kohti. Jos pieniä laitoksia sijoittuu eri puolille maata raaka-aineen vierelle, syntyy kasvua sinne, missä sitä eniten tarvitaan. Osa laitoksista voisi tuottaa läheisen taajaman tarvitseman lämmön, jotkut vähän sähköäkin. Kotimaisen kysynnän, erityisesti puurakentamisen, toivottava elpyminen ja ekologinen herääminen antavat osaltaan tilaa mekaaniselle metsäteollisuudelle. Kokonaisuutena metsäteollisuuden tuotannosta pääosa menee vientiin. Tuotannon jatkuva reipas kasvu edellyttää menestystä vientimarkkinoilla ja joko markkinaosuuksien tai markkina-alueiden valtausta.


METSÄSEKTORIN TYÖMARKKINOIDEN RAKENNEMUUTOS

VTK Pertti Elovirta

Metsäsektorin osuus työllisestä työvoimasta on vähentynyt viimeisten 50 vuoden ajan. Vuonna 1945 metsätalous ja metsäteollisuus työllistivät yhteensä noin 15 % koko työvoimasta. Vuoteen 1994 mennessä sektorin työllisyysosuus oli supistunut noin 4 %:iin samanaikaisesti kun raakapuun käyttö, tuotanto ja vienti lisääntyivät sekä määrältään että arvoltaan. Tuotantopanosten käytön tehostumisen takia eivät vientiin suuntautunut prosessiteollisuus ja sitä palveleva puunkorjuu työllistä tulevaisuudessakaan nykyistä enempää. Tasavallan Presidentin työllisyystyöryhmän raportissa todetaan metsäklusterin olevan jo nopeimman kasvuvaiheensa sivuuttanut ja huomiota kiinnitetään uusiin elinvoimaisiin klustereihin.

Pekkasen työryhmän raportissa todetaan yrittäjyyden ja pk-yritysten olevan voimavara uusien työpaikkojen syntymisessä. Metsäsektorin työllisyyskehitys on viime vuosina ollut sisäiseltä rakenteeltaan selvästi kaksijakoinen: vientiteollisuus on säilyttänyt vakaan työllisyyden ja kotimarkkinoihin nojaava puutavarateollisuuden osa on menettänyt 15 000­20 000 työpaikkaa. Metsätalouden puolella työpaikat ovat hävinneet puutavaran teosta koneellisen puunkorjuun yleistymisen seurauksena. Metsänhoitotöistä on työintensiivisenä tullut metsätalouden työllisyyttä ylläpitävä työlaji. Työttömyysaste on massa- ja paperiteollisuudessa 6 %, puutavarateollisuudessa 18 % ja metsätaloudessa 30 %.

Edellytys metsäsektorin pk-yritystoiminnan lisääntymiselle on kotimarkkinoiden kysynnän elpyminen. Yksi avainkohta tässä on Pekkasen ohjelmassa esitetty asuntotuotannon lisääminen. Samaan suuntaan auttaa kehitteillä oleva puurakenteiden käytön lisääminen rakennustoiminnassa yleensäkin. Tällä työvoimaintensiivisellä sektorilla on hyvin realistinen tavoite voittaa takaisin ne 15 000 työpaikkaa, jotka alalta viimeisen 5 vuoden aikana katosivat. Kun Puu-Suomi -projekti tähtää ohjelmassaan 10 000 uuden työpaikan luomiseen puualan pk-sektorin jatkojalostusta ja vientiä kehittämällä, voitaisiin puutavarateollisuuden pk-sektorilla siten saavuttaa yhteensä 25 000 työpaikan lisäys nykytilanteeseen verrattuna.

Metsätaloudessa on jäänyt 10 000 metsuria työttömäksi 1990-luvun aikana eikä työllistyminen entisissä tehtävissä teollisuuden puuhuollossa näytä mahdolliselta. Puutavarateollisuuden pk-sektorin elpyminen voi tarjota mahdollisuuksia itsensä työllistämiseen ja pienimuotoisen urakoinnin harjoittamiseen esim. erikoispuun poimintaluonteisessa korjuussa. Myös kevyellä kalustolla harjoitettava puunkorjuu-urakointi ja metsänhoitopalvelut voivat metsänomistajien kaupungistuessa tarjota työmahdollisuuksia, etenkin jos toiminta liittyy oman tilan metsäyrittäjyyteen. Pienimuotoinen metsätyöurakointi ja metsätilayrittäjyys voisivat yhdessä arvion mukaan tarjota noin 5 000 henkilötyövuotta vastaavan työllisyyden lisäyksen. Prof. Hakkilan tutkimuksen mukaan puun polttokäytön lisääminen voisi aiheuttaa 10 000 työpaikan potentiaalisen työllisyyden lisäyksen. Yhteen laskien puun tuotanto, korjuu, jalostus ja jatkojalostus ja vienti sekä energiakäyttö voivat lisätä työllisyyttä metsä- ja puualan pk-sektorilla noin 40 000 työpaikalla.

Metsän muut käyttömuodot ovat nykyisin puuntuotantoon verrattuna vajaasti hyödynnettyjä ja luonnollisista syistä kausiluonteisia. Luonnonsuojelijoiden houkutteleminen metsiin saattaa pitkällä tähtäyksellä olla tuottavampaa kuin heidän karkoittamisensa. Luonto- ja ekomatkailu teemalla "Euroopan viimeiset erämaat", metsästyssafarit, ekologinen kaskiviljely, eloonjäämiskurssit, shamanismi ja mystiikka ovat kaikki rahaksi muutettavia hyödykkeitä, joita jälkiteollinen urbanisoitunut Eurooppa kysyy. Metsien miehen tulisikin muuttua palveluyrittäjäksi "eko"- ja etno"-tuotemerkeillä. Toiminnan työllisyysvaikutus jää toistaiseksi arvailun varaan. Jos arvaus on suuruudeltaan 10 000 työpaikkaa, saadaan yhdessä puuraaka-ainetta hyödyntävien työllisyysmahdollisuuksien kanssa 50 000 työpaikan potentiaalinen lisäys. Tämä on Tasavallan Presidentin työllisyystyöryhmän 330 000 työpaikan tavoitteesta huomattava osuus.


METSÄALAN TYÖTTÖMIEN YRITYSIDEAT

MMK Jarmo Laitinen

Palkkatyön vähetessä yhä useampi metsäammattilainen joutuu työllistämään itsensä itsenäisenä yrittäjänä. Metsäntutkimuslaitos tutki metsäalan työttömien yritysideoita ja yrittäjäkoulutustarvetta kesällä 1993. Kyselyyn vastasi 169 työtöntä, joista kolmanneksella oli jonkinlainen yritysidea.

Suuri osa työttömien yritysideoista oli varsin tavanomaisia. Vastaajia kiinnosti eniten metsäalan perinteinen yritystoiminta. Toiseksi eniten työttömät harkitsivat erilaisten palveluyritysten perustamista. Kolmas selvästi erottuva ryhmä olivat erikoistujat.

Perinteistä yrittäjyyttä kannattavat metsäalan työttömät uskoivat hakkuukoneeseen, kuormatraktoriin ja kuormaautoon seka puukauppaan ja puunjalostukseen. He halusivat ryhtyä koneyrittäjiksi, perustaa piensahoja ja hirsitaloveistämöitä sekä välittää puuta Venäjältä maailmalle. Osalla perinteiseen yrittämiseen uskovista työttömistä oli ilmeisesti omaa metsää tukenaan. Heitä kiinnosti metsänhoidon lisäksi taimituotanto ja erikoispuiden kasvatus.

Palveluyrittämisestä kiinnostuneet työttömät halusivat ansaita leipänsä erilaisilla suunnittelu ja toimihenkilöpalveluilla. Osa heistä haaveili myös metsuri ja matkailupalveluiden järjestämisestä.

Erikoistujien yritysideat liittyivät yleensä tietotekniikkaan tai tuotekehittelyyn. Tyypillisiä yritysideoita heillä olivat esimerkiksi puutavarakuljetuksen paikkatietojärjestelmän tai sahateollisuuden tietojärjestelmien kehittäminen. Osa erikoistujista oli kiinnostunut myös ympäristökysymyksistä, kehitysyhteistyöstä tai muista ulkomaiden tarjoamista mahdollisuuksista.

Yritysidea ja työkokemus kulkivat käsi kädessä. Eniten yritysideoita oli 40­45 - vuotiailla.

Tutkimuksessa ilmeni, että metsäalan koulutus ei ole, viime vuosia lukuunottamatta, ottanut riittävästi huomioon yrittäjyyttä. Metsäalalle on tämän puutteen vuoksi perusteltua järjestää omaa yrittäjyyttä tukevaa lisäkoulutusta. Koulutuksen tehtävät voisivat olla:

  1. Yrittäjyyden tukeminen ja yritystoiminnan aakkosten opettaminen.
  2. Kannattavan yritysidean hiominen ja markkinointisuunnittelu
  3. Kontaktien luonti.
  4. Ammatillisten tietojen päivitys.
  5. Työttömyyden keskeyttäminen.
Yrittäjäksi ryhtyminen on oikea vaihtoehto työttömälle, jolla on uusi ja ennakkoluuloton yritysidea. Yritysidean menestyksekäs toteuttaminen vaatii työttömältä luovuutta, itsenäistä päätöksentekoa seka riskien ja ristiriitojen hallintaa.


PELLON METSITYKSESTÄ YRITTÄJYYTEEN JA TYÖLLISTÄMISEEN?

Ashley Selby, Ph.D.
Leena Petäjistö, Dipl.ing.d.Forstw.

Piensahoilla tuotetaan merkittävä osuus sahatavarasta. Sahaus piensahoilla on useimmiten sivutoimista ja hyvin kausiluonteista. Päätoimenaan sahanomistajilla on ollut yleensä maa- ja metsätalous.

Maaseudun kehittämisen kannalta piensahatutkimustuloksissa oli mielenkiintoista se, että sivuelinkeinoisista sahoista 13 %:lla näyttäisi olevan edellytyksiä kehittää toimintaa jopa pääelinkeinoksi.

Tutkimukset ovat osoittaneet, että yrittäjän kokemaan toimintaympäristöön vaikuttaa yrityksen toimintataso. Esimerkiksi vuokrasahoista vain 6 % :lla koetaan oma toimintaympäristö positiiviseksi, kun sen sijaan 93 %:lla myyntisahoista koettiin sahan toimintaympäristö hyväksi.

Yritystoimintaa koskevan informaation hankintaa ja sen hyväksikäyttöä tehostamalla kehittämisedellytykset paranisivat huomattavasti, sillä informaation lisääntyessä yrittäjä havaitsee aiempaa useampia toimintamahdollisuuksia ympäristössään.

Jos maaseutu sulkeutuu havaittavissa olevat mahdollisuudet vähenevät. Maaseudun elinvoimaisuuden säilyttämisen kannalta onkin huolestuttavaa, että peltoa on suunniteltu seuraavan viiden vuoden aikana metsitettävän jopa 90 000 hehtaaria EU:n tukien avulla.

EU:n pellonmetsitystä koskeva lainsäädäntö (ETY 2080/92) on laadittu Keski- Euroopan olosuhteisiin. Keski-Euroopassa vain vajaa kolmannes maapinta-alasta on metsää, kun vastaava osuus Suomessa on yli kolme neljännestä. Pellon metsitys Keski-Euroopassa, puhumattakaan Etelä-Euroopasta, on keino monipuolistaa maaseutua ja sen elinkeinoja. Suomessa tilanne on toinen. Peltoja metsittämällä Suomessa pikemminkin suljetaan maaseutu ja vähennetään elinvoimaisuutta.

Ennen kuin uusia laajoja pellon metsitysohjelmia aloitetaan, tulisi laatia kuitenkin strateginen toimintasuunnitelma, jossa on otettava huomioon muun muassa maiseman vyöhykkeisyys, peltojen laatu, suojelualuepolitiikka, sosioekonomiset tekijät, metsityksen kannattavuus, työttömyys sekä maatalouden rakenne ja intensiivisyys. Suunnitelmissa voitaisiin identifioida alueet, joilla peltojen metsittämistä ei ainakaan tulisi tukea. Puuntuotannollisten tavoitteiden lisäksi tulisi ottaa huomioon pellon metsitykselle tässä tilanteessa asetettavat muut tavoitteet kuten maatalousmaan vähentäminen, maisemalliset tavoitteet, työllisyys ja sosiaalipolittiset tavoitteet ja preferoida ne alueittain niin että maaseudun elinvoimaisuutta kyetään pitämään jatkossakin yllä.


PUUN POLTON LISÄÄMISMAHDOLLISUUDET JA TYÖLLISYYS

professori Pentti Hakkila

Puun energiakäyttö, jota menneinä vuosina pidettiin jopa kansantaloudellisena tuhlauksena, nousi vuoden 1992 aikana vilkkaan julkisen keskustelun kohteeksi. Kiinnostus ei virinnyt niinkään energiapoliittisista kuin yleisistä kansantaloudellisista syistä.

Talouselämän lama ja sen mukana puun korjuun huikea koneellistumiskehitys ovat kasvattaneet maaseudun työttömyyden ennennäkemättömiin mittasuhteisiin. Metsien kasvun lisääntyessä on samaan aikaan jouduttu puun vajaakäyttötilanteeseen, jossa pienikokoinen ja heikkolaatuinen puutavara jää vaille menekkiä ja nuorten metsien hoito suuresti vaikeutuu. Kun lisäksi on tiedostettu ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden kasvun aiheuttama ilmastonmuutos ja siihen liittyvät yleismaailmalliset ympäristöuhat, puhtaan ja uusiutuvan metsäbiomassan energiakäyttö fossiilipolttoaineitten vaihtoehtona on alkanut saada osakseen ymmärtämystä ja kannatusta.

Metsäntutkimuslaitoksen selvitykset osoittavat, että vaikka hakkuupoistuma metsistämme on teollisuuden laajennusten seurauksena kasvamassa lähivuosina 65 miljoonaan m3:iin vuodessa, olisi teollisuuden raaka-aineen saantia vaarantamatta vuosittain tarjolla myös ainakin 10 milj. m3 ylimääräistä polttopuuta. Siitä noin 7 milj. m3 koostuisi pääasiassa kokopuumenetelmin korjattavasta pienpuusta oksineen ja 3 milj. m3 päätehakkuualoille jäävästä latvusmassasta ja hukkarunkopuusta. Tarpeen vaatiessa määrää voitaisiin nostaa paljon suuremmaksikin. Tämän markkinakelvottoman puun talteenotto tuottaisi kansantaloudellemme muun muassa seuraavia hyötyjä:

Puun liiketaloudellinen kilpailukyky fossiilipolttoaineitten ja turpeen vaihtoehtona on korkeista korjuukustannuksista ja kalliista laite- ja laitosrakenteista johtuen kuitenkin heikko. Esimerkiksi Ruotsissa ja Tanskassa puupolttoaineitten kilpailuasema on harjoitetun energiapolitiikan ansiosta ratkaisevasti parempi, sillä lammöntuotantoon käytettäville fossiilipolttoaineille on siellä sälytetty tuntuvia energia-, hiilidioksidi- ja rikkiveroja teollisuuden verotaakkaa kuitenkaan kiristämättä. Suomessa kokopuuhakkeen kustannus on 75 mk/MWh ja hakkuutähdehakkeen 55 mk/ MWh lämpölaitoksella, mutta suuret lämpölaitokset kykenevät maksamaan polttohakkeesta vain 45 mk/MWh eli noin 90 mk kiintokuutiometriltä. Vastaavantyyppisten laitosten polttopuustamaksukyky on Ruotsissa hyvinkin kaksinkertainen.

Kun edellytykset ja kansantaloudelliset syyt metsäenergian käytön laajenemiselle ovat Suomessa poikkeuksellisen hyvät, puun energiakäyttöä tulee edistää talouspoliittisilla ratkaisuilla. Valtiovalta onkin lisännyt tuntuvasti metsäenergian käyttöönottoon tähtäävän tutkimus- ja kehitystyön rahoitusta. Mutta muutoin puuenergian käytön edistäminen on jäänyt juhlapuheitten tasolle.

Erityisen vakava isku kaupalliselle puuenergialle on alkutuotevähennyksen poistaminen ja arvonlisäveron käyttöönotto vuoden 1995 alusta. Puuenergialle luvattu kompensaatio on jäämässä vain murto-osaan korotuksesta, ja tarkoitukseen varatuista varoista osa onkin luisumassa polttoturpeelle, jonka kustannustaso on valtiovallan aikaisempien toimenpiteitten ansiosta Suomessa muutenkin poikkeuksellisen edullinen.


METSÄNTUTKIMUKSEN LISÄRAHOITUKSELLA KASVUA JA TYÖLLISYYTTÄ

MMK Eeva Hellström
professori Matti Palo

Johdanto

Tutkimus- ja kehittämistyön (T&K) työllisyysvaikutukset voidaan jakaa välittömään työllisyyteen sekä välillisiin työllisyysvaikutuksiin. Tutkimus- ja kehittämistoiminnalla on Suomessa merkittävä välitön työllistävä vaikutus tarjotessaan 30 000 työpaikkaa tutkijoille, tutkimusyksiköiden hallinnolle sekä niiden tukihenkilöstölle. Näin ollen tutkimus tarjoaa likimain yhtä monta työpaikkaa kuin metsätalous tai saha- ja puuteollisuus. T&K -toiminnan välilliset työllisyysvaikutukset, jotka aiheutuvat pääsosin innovaatioiden aikaansaamasta taloudellisesta kasvusta, ovat kuitenkin välittömiä työllisyysvaikutuksia mittavammat, joskin niiden tasoa on vaikea arvioida.

Seuraava tarkastelu perustuu kahteen viime vuonna valmistuneeseen tutkimukseemme, joista toisessa on tarkasteltu julkisen ja yksityisen rahoituksen roolia metsäntutkimuksessa Euroopassa, ja toisessa on tehty aihetta tarkentavat tapaustutkimukset Suomessa ja Norjassa.

Tutkimuspanostus

Metsäsektorin tutkimusmenot olivat vuosina 1991-93 noin 840 miljoonaa markkaa vuodessa. Tästä metsäntutkimuksen osuus oli noin 280 miljoonaa markkaa, saha- ja puuteollisuuden osuus noin 60 miljoonaa markkaa, sekä massa- ja paperiteollisuuden osuus noin 500 miljoonaa markkaa. Metsätaloudessa valtaosa (n. 90 %) tutkimuksesta tehdään tutkimuslaitoksissa, mutta metsäteollisuudessa pääosin yritysten omissa T&K -yksiköissä (saha- ja puuteollisuudessa 61 % ja massa- ja paperiteollisuudessa 77 %). Vain noin viisi prosenttia metsäsektorin tutkimuksesta tehdään yliopistoissa ja korkeakouluissa.

Tutkimusintensiteettiä voidaan mitata vertaamalla T&K -toiminnan menoja sektorin BKT-osuuteen. Näin tehden, tutkimusintensiteetti on massa- ja paperiteollisuudessa 4,9 %, metsätaloudessa 2,8 % ja saha- ja puuteollisuudessa vain 1,3 %. Suomessa koko metsäsektorin tutkimusintensiteetti on selvästi korkeampi (3,4 %) kuin koko maan vastaava luku (2,2 %). Vaikka Suomi on metsäsektorin tutkimuspanostuksensa kokonaismäärän suhteen Euroopan kärkimaita, tutkimusintensiteetti (yritysten sisällä tapahtuvaa tutkimusta lukuunottamatta) on Suomessa samaa tasoa kuin muissa metsätaloudeltaan merkittävimmissä Euroopan maissa (esim. Ruotsissa, Norjassa, Ranskassa, Saksassa, Itävallassa, Espanjassa ja Portugalissa). Mm. Suomen ja Norjan tutkimusintensiteetit ovat metsätaloudessa sekä saha- ja puuteollisuudessa aivan samalla tasolla.

Välitön työllisyys

Metsäsektorin T&K -toiminnasta aiheutuva välitön työllisyys Suomessa on arviolta 2600 työpaikkaa, josta runsas puolet (53 %) on metsätaloudessa, 40 % massa- ja paperiteollisuudessa ja 7 % saha- ja puuteollisuudessa. Tutkimustoiminnan osuus työllisyydestä on korkein metsätaloudessa (4,9%). Metsäntutkimus onkin työintensiivisempää kuin T&K -toiminta metsäteollisuudessa. Massa- ja paperiteollisuudessa tutkimustoiminnan työllisyysosuus on 2,3 % sekä saha- ja puuteollisuudessa vain 0,6%. Koko metsäsektorin T&K -toiminnan osuus työllisyydestä on selvästi korkeampi (2,5 %) kuin koko maan vastaava osuus (1,5 %). Tutkimusmenot yhtä tutkimuksessa työskentelevää henkilöä kohden vuodessa ovat työintensiivisessä metsäntutkimuksessa runsas 200 000 mk, saha- ja puuteollisuudessa runsas 300 000 mk sekä kalliita laitteita vaativassa massa- ja paperiteollisuudessa lähes 500 000 mk.

Välilliset työllisyysvaikutukset

Tutkimus- ja kehittämistoiminta edistää taloudellista kasvua ja johtaa siten välillisesti työllisyyden lisääntymiseen. Tähän on kansantaloustieteessä löydetty sekä vahvat teoreettiset että kokemusperäiset perustelut. Tutkimuksen ja taloudellisen kasvun välinen kytkentä aiheutuu pääosin innovaatioista, mutta niiden lisäksi taloudellista kasvua edistää myös tutkimus, joka tähtää vanhan teknologian ylläpitoon ja sen kustannustehokkuuden kohottamiseen sekä ympäristönsuojelun ja metsäpolitiikan kehittämiseen.

Jotta innovaatiot johtaisivat niiden laajamittaiseen käyttöönottoon ja taloudelliseen kasvuun, niiden täytyy ensin levitä potentiaalisten käyttäjien tietoon. Viime vuosina useissa teollisuusmaissa onkin tutkimuksen lisäämistä ja innovaatiojärjestelmän kehittämistä ruvettu pitämään yhtenä hallitusten tärkeimmistä työllisyyspolitiikan keinoista. Metsäsektorilla innovaatioita on luotu perinteisesti eniten massa- ja paperiteollisuudessa. Metsätaloudessa puolestaan tutkimus, koulutus ja neuvonta ovat toimineet liian erillään toisistaan.

Tasavallan Presidentin työllisyystyöryhmä, joka painotti raportissaan taloudellisen kasvun merkitystä työllisyyden edistämisessä, jätti tutkimuksen edistämisen vähemmälle huomiolle, vaikka ehdottikin tutkimusintensiteetin nostoa 2,7 prosenttiin vuoteen 1997 mennessä.

Päätelmät

Saha- ja puuteollisuudessa tutkimuspanostus on suhteellisen vähäistä, ja julkisen tutkimusrahoituksen lisääminen on toimialan pienyritysvaltaisuuden vuoksi talousteorian mukaisesti perusteltua. Saha- ja puuteollisuuden suhteellinen työllistävä vaikutus on myös suurempi kuin suurteollisuuden, ja tutkimusmenot työpaikkaa kohden ovat pienemmät.

Metsäntutkimuksen julkista rahoitusta on viime vuosina supistettu, vaikka tutkimushaasteet ja koko metsäsektorin strateginen asema ovat samanaikaisesti korostuneet. Esimerkiksi Metsäntutkimuslaitos on aloittanut jo kolmannen supistuvan rahoituksen vuoden. Tähän tilanteeseen on jo reagoitu strategialla lisätä tutkimustoiminnan tuloksellisuutta lisäämällä mm. toiminnan arviointia ja tulosohjausta. Yksityisen rahoituksen lisäämiseen ei metsäntutkimuksessa ole talousteorian eikä käytännön kokemusten näkökulmasta suuria mahdollisuuksia.

Kansantaloudellisten kerrannaisvaikutusten vuoksi metsätaloudessa sekä saha- ja puuteollisuudessa tuleekin toimia voimakkaasti julkisen rahoituksen leikkaamista vastaan ja sen lisäämisen puolesta sekä edistää innovaatiojärjestelmän toimivuutta. Alalla onkin useita rahoitusta odottavia valmiita tutkimusohjelmia. Tutkimuspanostuksen lisääminen on myös perusteltua laajenevien ympäristöongelmien vaatiman lisätutkimustarpeen vuoksi. Tutkimus voitaisiin myös nähdä kansantaloudellisesti ja työllisyysvaikutuksiltaan pellon metsitystä ja perinteistä metsänparannuksen tukemista vaikuttavampana metsäpolitiikan keinona.


[Paluu tekstin alkuun]

Tämän tekstin URL: http://www.metla.fi/tiedotus/tiedotteet/1995/tiedote-950105.htm

METLA Tiedotusyksikkö / webmaster@metla.fi
From johanna.rautala@metla.fi Thu Jan 5 15:19:38 1995
transformed to html by jarmo.saarikko@metla.fi