TIEDOTE Julkaistavissa 31.3.1995 klo 10.00

Itä-Lapin metsävaurioprojektin loppuraportti ilmestynyt:

KUOLAN SAASTEET UHKAAVAT LÄHINNÄ INARIN LAPIN METSIÄ

Kuolan saastepäästöjen vaikutusta Lapin metsiin selvitelleen Itä-Lapin metsävaurioprojektin loppuraportti Kuolan saastepäästöt Lapin metsien rasitteena julkistettiin tänään. Raportissa esitetään viisi vuotta kestäneen tutkimusprojektin lopulliset tulokset.

Kuolan päästöistä ei ole odotettavissa olennaisia puustovaurioita Suomen puolella. Raportin mukaan Kuolan niemimaan saastepäästöt uhkaavat pientä aluetta Inarin Lapin itäosassa sinne tulevan suuremman saastekuormituksen ja pohjoisen sijainnin vuoksi. Itäisessä Inarissa mitataan korkeampia rikkidioksidipitoisuuksia kuin missään muualla Suomessa ja myös kupari- ja nikkelilaskeumat ovat Lapin suurimmat. Sen sijaan Lapissa 1980-luvun lopulla ilmenneiden puustovaurioiden suoraa yhteyttä Kuolan saastepäästöihin ei tutkimusprojektin johtajan, FL Eero Tikkasen, mukaan tässä tutkimuksessa voitu todeta. Kesän 1987 voimakkaan neulaskadon pääasiallinen syy oli edellistalvena syntyneiden juuristovaurioiden aiheuttama ravinnepuutos. Pohjois-Sallan metsätuho puolestaan johtui surmakkasienen aiheuttamasta versosurmasta. Surmakan esiintymisellä ja sen aiheuttamalla tuholla ei Itä-Lapin metsävaurioprojektin tutkimusten perusteella todettu olevan yhteyttä ilmansaasteisiin.

Rikkidioksidipitoisuudet hetkellisesti hyvin korkeita

Mittausten mukaan Lapin ilman saasteille tyypillisin piirre on rikkidioksidipitoisuuden kohoaminen hetkittäin varsin korkealle tuulen puhaltaessa koillisesta tai idästä Kuolan suurista teollisuuskeskuksista. Ajoittaisista pitoisuushuipuista huolimatta ilman keskimääräinen rikkidioksidipitoisuus on Suomen Lapissa pieni Inarin Lapin itäosia lukuunottamatta. Lapin vuotuinen hapan laskeuma on noin puolet Etelä-Suomen laskeumasta pohjoisen alhaisista sademääristä johtuen. Sateet tulevat yleensä eteläisillä tuulilla, joten Kuolan osuus rikin märkälaskeumasta on vähäinen. Sen sijaan jopa yli 60 prosenttia rikin kokonaislaskeumasta saadaan Inarin Lapissa kuivalaskeumana. On mahdollista, ettei rikkidioksidin kuivalaskeuma kuitenkaan happamoita maaperää.

Metsäkuolema-alueet näkyvät satelliittikuvissa

Satelliittikuvatulkinnan ja muiden tutkimusten perusteella voidaan Kuolan päästölähteistä Suomen puolelle tultaessa erottaa eri etäisyyksillä eri asteisia vaurio- ja vaikutusvyöhykkeitä (ks. kuva). Metsäkuolema-alueet ympäröivät päästölähteitä aina 10 - 20 kilometrin säteellä aiheuttajastaan. Tällä alueella puut ovat kuolleet. Siitä ulompana olevilla vauriovyöhykkeillä saastepäästöjen vaikutus näkyy puiden voimakkaana harsuuntumisena ja puiden rungoilla ja oksilla kasvavien epifyyttijäkälien puuttumisena kokonaan, tai edelleen kauemmas mentäessäkin vielä männyn neulasten silmin nähtävinä vaurio-oireina. Vaikutus ilmenee lisäksi muun muassa männyn neulasten pakkaskestävyyden heikkenemisenä ja puiden kasvun lievänä taantumisena. Tutkijoiden määrittelemä uloin vauriovyöhyke ulottuu hieman Suomen puolellekin, Inarin Lapin itäosiin asti. Siitä kauemmas länteen mentäessä havaitaan koko ajan vähenevässä määrin saasteista kertovia vaikutuksia.

Itä-Lapin metsävaurioprojektiin osallistui 50 suomalaista eturivin ympäristötutkijaa Helsingin, Kuopion, Oulun ja Turun yliopistoista sekä Arktisesta keskuksesta, Geologian tutkimuskeskuksesta, Ilmatieteen laitokselta, Lapin vesi- ja ympäristöpiiristä ja Metsäntutkimuslaitokselta. Projektin johtajana toimi FL Eero Tikkanen METLAn Rovaniemen tutkimusasemalta. Lisäksi yhteistyöhön osallistui venäläisiä tutkijoita Kuolan tiedekeskuksesta, Lapin luonnonpuistosta ja Montsegorskin metsäntutkimusasemalta. Tutkimusta on rahoittanut maa- ja metsätalousministeriö noin 17 miljoonalla markalla vuosina 199094. Yli 200-sivuisena kirjana julkaistua loppuraporttia voi tilata Metsäntutkimuslaitoksesta.

Kuolan saastepäästöjen aiheuttamat vaurio- ja vaikutusvyöhykkeet

Montsegorskin ja Nikelin ympäristön metsäkuolema-alueet sekä vaurio- ja vaikutusvyöhykkeet Kuolassa ja Suomen Lapissa. Projektin koealat on kuvattu kartalla pisteinä. Suuret pisteet ovat intesiivikoealoja.
Lähde: Itä-Lapin metsävaurioprojekti, METLA
Kuva: Aarre Jortikka
Projektin osahankkeet

 

HUOM! Kaikki Metlan puhelinnumerot ovat muuttuneet v. 2003.
Metlan valtakunnallisen vaihteen numero on 010 2111.

 

Lisätietoja: FL Eero Tikkanen, METLA, Rovaniemen tutkimusasema, puh. (960)336411 (31.3. Tikkasen tavoittaa Lapin yliopiston Arktisesta Keskuksesta, puh. (960)317840 ja fax (960) 317843
METLA, tiedotus , puh. (90)857051
(Tiedotuksesta saa pyydettäessä laajempaa tiedotetta aiheesta)

METLA
Unioninkatu 40 A 00170 Helsinki, puh. (90) 857 051, faksit (90) 625 308, 857 05 717
Jokiniemenkuja 1 PL 18 01301 Vantaa, puh. (90) 857 051, faksit (90) 857 05 569/361