Etelä-Suomen kuusten kasvu keskitason alapuolella

METLAn uusimmat kasvuindeksit kertovat:

ETELÄ- SUOMEN KUUSTEN KASVU KESKITASON ALAPUOLELLA

METLA selvittämässä kuusikoiden heikon kunnon syitä

Eteläisimmän Suomen kuusten viiden viime vuoden paksuuskasvu on ollut keskimäärin yhdeksän prosenttia alle keskitason, toteaa tutkija Mauri Timonen Metsäntutkimuslaitoksesta. Ainoastaan vuonna 1991 kasvu ylti keskitasoon. Edellisenä viisivuotisjaksona (1984-1988) kuusten kasvu oli Etelä-Suomessa kuusi prosenttia ja pohjoisessa 17 prosenttia keskitason yläpuolella. Mänty kasvoi 1980-luvun lopulla hyvin, mutta nyt senkin kasvu on parin viime vuoden ajan ollut 20 prosenttia keskitason alapuolella. Tulokset on saatu METLAssa juuri valmistuneista vuosilustoindekseistä, jotka kertovat, millainen puun kasvu on ollut 30 vuoden keskiarvoon verrattuna.

Indeksit perustuvat 1500 puun mittauksiin eri puolilla maata koealoilla, joilla ei ole tehty puuston kasvua parantavia metsänhoidollisia toimenpiteitä. Indeksit eivät kerro maamme metsien kokonaiskasvusta, joka on metsänhoidon ja puuston tihentymisen ansiosta nyt 25 miljoonaa kuutiometriä korkeampi kuin 1950-luvulla. Metsien kokonaiskasvu mitataan valtakunnan metsien inventoinneissa, joissa käydään systemaattisesti läpi maamme metsät sekä maastomittauksin että satelliitikuvin.

Pitkien kasvuaikasarjojen perusteella tiedetään, että puiden kasvussa on paitsi vuotuista vaihtelua myös pitkäaikaisia nousu- ja laskukausia. Muutaman vuoden tai edes vuosikymmenen kasvun perusteella ei vielä voida tehdä syvälle käyviä johtopäätöksiä metsien kasvun jatkokehityksestä, muistuttaa professori Kari Mielikäinen METLAsta.

Kasvun vaihtelun tunnettuja syitä ovat säätekijät

Alustavat syyanalyysit osoittavat sateisuuden ja kuusen paksuuskasvun vaihdelleen samassa tahdissa koko kuluneen vuosisadan ajan. Etelä-Suomessa 1980-luvun puolivälin jälkeen alkukesien sademäärät putosivat puoleen vuosikymmenen alkuun verrattuna. Kasvun vaihtelun nousuja ja laskuja saattaa erityisesti etelässä äärevöittää typpilaskeuma, joka täällä on 10-15 kiloa hehtaarille vuodessa. Tämä on todettu lannoituskokeissa, joissa typpi on sateisina kesinä lisännyt puuston kasvua selvästi enemmän kuin kuivina. Myös talvien 1985 ja 1987 kylmyys, talvien 1989 ja 1992 lämpimyys (tammi-maaliskuu lämpimimmät sataan vuoteen) ja käpyvuosi 1989 ovat rasittaneet viime vuosina Etelä-Suomen kuusikoita. Säätekijöiden lisäksi tutkittavana on erityisesti ilman saasteiden vaikutus kasvun vaihteluun, sillä päästölähteiden läheisyydessä on nähtävissä kasvun taantumista.

Kasvua ja kasvun vaihtelua tutkitaan monpuolisesti METLAssa

Vuosilustoindeksien laskeminen kuuluu osana laajaan METLAssa käynnissä olevaan puiden kasvun vaihtelua ja sen syitä selvittelevään tutkimukseen. Tutkimuslaitoksessa tutkitaan kasvua myös monessa muussa hankkeessa; muun muassa valtakunnan metsien inventoinnissa mitataan vuosittain 10 000 puun kasvu. Vuosisataista kasvutrendiä tutkitaan METLAn ja Freiburgin yliopiston yhteistyönä ja Euroopan Metsäinstituutin koordinoimana aloitetussa tutkimuksessa, jossa on mukana 50 tutkijaa 20 eri maasta. Tulokset saadaan Kansainvälisen Metsän- tutkimusjärjestöjen Liiton IUFROn maailmankongressissa vuonna 1995 Tampereella.

Uutena tutkimusmenetelmänä on otettu käyttöön puun rungon ympäri kiinnitettävät kasvupannat, jotka "rekisteröivät" puun kasvua päivittän. Pohjoisin panta on Sodankylässä ja eteläisin Jokioisissa. Ensimmäisen kesän kokemukset 50 pannasta osoittivat lämpösumman ja kuivuuden olennaisen vaikutuksen puun kasvuun. Tulosten mukaan pitempään jatkunut kuivuus saa puun paksuuskasvun pysähtymään.

Kasvunvaihtelututkimuksissa paksuuskasvua mitataan pituuskasvua yleisemmin siksi, että se on tarkempi ja käyttökelpoisempi tieto kuin pituuskasvu. Paksuuskasvua käytetään kaikkialla maailmassa kasvun vaihtelun mittarina. Se on myös helpommin ja alemmin kustannuksin mitattavissa, sillä pituuskasvun mittaamiseksi varttuneet puut on kaadettava. Tiedetään myös, että pituus- ja paksuuskasvun vaihtelu on pitemmän ajanjakson puitteissa samankaltaista, ja että puun kasvusta noin 75 prosenttia ilmenee paksuutena ja loput pituutena. Myös pituuskasvua mitataan METLAssa mahdollisuuksien mukaan paksuuskasvutietoja täydentämään. Uudet mittaukset tehdään Etelä-Suomessa ensi kesänä.

Etelä-Suomen kuusikoissa myös muita ongelmia

Ongelmakuusikoita kituvine, kuolleine ja hidaskasvuisine puineen esiintyy mosaiikkimaisesti alueilla, joissa valtaosa metsistä on normaalilla tavalla kasvavia, kertoo professori Timo Kurkela METLAsta. Siksi tämä ilmiö ei juurikaan näy valtakunnan metsien inventoinnin kokonaiskasvutiedoissa. Yksittäiselle metsänomistajalle vahinko voi kuitenkin olla tuntuva, Kurkela huomauttaa.

Tutkijoiden tietoon on 2-3 viime vuoden aikana tullut useita huonokasvuisia kuusikoita Porista poikki maan vedettävän linjan eteläpuolella, muun muassa Perttelissä, Karkkilassa, Tammelassa, Hollolassa, Nastolassa ja Vihdissä. Kasvun heikkeneminen on kuitenkin vain yksi oire, eikä ongelman perussyytä vielä varmasti tunneta. Puihin iskeytyneet kaarnakuoriaisetkin ovat useimmissa tapauksissa seuraus, ei kunnon heikkenemisen syy. Maaperän kosteuden vaihteluiden tiedetään vaikuttavan voimakkaasti juuristojen kuntoon ja sitä kautta puiden ravinteiden saantiin ja eri mineraaliravinteiden suhteisiin. Samanlaisia ongelmia todettiin kuusikoissa myös 1970-luvulla sekä 1930-luvulla muutamien kuivien kasvukausien jälkeen. Lisätekijänä voivat olla entistä laaja-alaisemmat ympäristönmuutokset. Tohtori Sirkka Sutinen on METLAssa jo aiemmin tutkinut neulasten solurakennetta, ja havainnut niissä esimerkiksi Itä-Uudellamaalla muun muassa otsonivaurioiden kaltaisia muutoksia. Näitä tutkimuksia on kuitenkin vielä toistaiseksi melko vähän.

Maaperän mahdollisen muuttumisen sekä ilmaston lämpenemisen ja saastelaskeumien vaikutuksesta tällaisiin kuusikoihin tarvitaan järjestelmällistä koe- ja mittaustoimintaa, joka keväällä pyritään käynnistämään Itä-Hämeen metsälautakunnan alueella. Laajempia tutkimuksia varten tarvitaan lisärahoitusta METLAn oman rahoituksen lisäksi.

 
HUOM! Kaikki Metlan puhelinnumerot ovat muuttuneet v. 2003.
Metlan valtakunnallisen vaihteen numero on 010 2111.

Lisätietoja saa:

 
 
Prof. Kari Mielikäinen
puh. 90-85705 350 (METLA) tai
990-49-761-2033735
Prof. Timo Kurkela
puh. 90-85705 410
Tutkija Mauri Timonen
puh. 960-336 411 (Rovaniemen tutkimusasema)