Ympäristö- ja luonnonvarataloustieteen kollokvio
Suomen maatalouden ympäristötukijärjestelmän taloustieteellisestä arvioinnista
Jussi Lankoski, Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus
Aika: Keskiviikko 12.3. 2003 klo 15.15-
Paikka: Helsingin yliopisto, Viikki, Latokartanonkaari 9,
Taloustieteiden talo (vanha A-talo), ls B5
Tiivistelmä
Käsitteellä ympäristöllinen monivaikutteisuus viitataan maataloustuotteiden ja ympäristöhyödykkeiden yhteistuotantoon. Määritelmällisesti monivaikutteisuustuotosten tulisi syntyä yhteistuotosprosessissa varsinaisen tuotannon yhteydessä ja olla luonteeltaan selvästi ulkoisvaikutuksia ja julkishyödykkeitä. Tämän tutkimuksen tavoitteena on lisätä tietoa ympäristöllisen monivaikutteisuuden merkityksestä maatalouden ympäristöpolitiikan suunnittelussa. Keskeisenä tutkimusongelmana on erilaisten politiikkatoimenpiteiden kyky saavuttaa yhteiskunnallisesti optimaalinen monivaikutteisuustuotosten kokonaisuus heterogeenisissä olosuhteissa. Tutkimuksessa analysoidaan kahden viljelykasvin ja kolmen ympäristöhyödykkeen yhteistuotosprosessia peltoekosysteemissä. Analysoitavat ympäristöhyödykkeet ovat agrobiodiversiteetti, maaseutumaiseman monimuotoisuus ja ravinnepäästöt.
Tutkimuksen aluksi johdetaan edustavan viljelijän yksityinen optimi ja verrataan sitä yhteiskunnalliseen optimiin, jossa ympäristöhyödykkeitä arvostetaan niiden yhteiskunnallisten rajahaittojen ja rajahyötyjen mukaisesti. Seuraavaksi analysoidaan kolmentyyppisiä politiikkatoimenpiteitä: (i) first-best eli lohko- ja kasvikohtaisesti erilaistetut lannoitevero ja suojakaistatuki, (ii) second-best eli osittain (vain kasvikohtaisesti) erilaistetut tai kokonaan erilaistamattomat politiikkatoimenpiteet ja (iii) käytännön politiikkatoimenpiteet kuten nykyinen maatalouden ympäristötukijärjestelmä ja perinteiset maatalouspolitiikan tulotukimuodot kuten hehtaarituki sekä tulotuet, joihin on liitetty ympäristökriteerejä tulotuen saannin ehdoiksi. Empiiriset tulokset saadaan kalibroimalla analyyttinen malli suomalaiseen havaintoaineistoon.
Tutkimuksen tuloksena on, että heterogeeniset olosuhteet vaativat heterogeenisen sääntelyn. Kun viljelysmaan laatu vaihtelee siten, että se vaikuttaa sekä viljelykasvien että ympäristöhyödykkeiden tuotantoon, yhteiskunnan näkökulmasta optimaalinen monivaikutteisuuspolitiikka on erilaistaa politiikkatoimenpiteiden taso heijastamaan näitä heterogeenisiä olosuhteita. Käytännössä tämä merkitsee lohko- ja kasvikohtaisesti erilaistettuja toimenpiteitä. Mikäli politiikkatoimenpiteet on erilaistettu vain osittain tai ei lainkaan, yhteiskunnallisesti optimaalista monivaikutteisuustuotosten määrää ei saavuteta. Tutkimuksen empiirisessä aineistossa tämä yhteiskunnan hyvinvointitappio epätarkempien ohjauskeinojen käyttämisestä oli 64 mk/ha (10,76 €/ha) kasvikohtaisesti erilaistetuilla toimenpiteillä ja 116 mk/ha (19,51 €/ha) kokonaan erilaistamattomilla toimenpiteillä. Epätarkemmista toimenpiteistä koituva hyvinvointitappio on kuitenkin suhteutettava erilaistettujen politiikkatoimien vaatimiin suuriin hallinnointikustannuksiin. Tutkimus osoittaa myös, että nykyistä maatalouden ympäristötukijärjestelmää voitaisiin tehostaa lisäämällä heterogeenistä sääntelyä.
Tervetuloa,
Anni Huhtala, Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus
Jari Kuuluvainen, Helsingin yliopisto, metsäekonomian laitos
Markku Ollikainen, Helsingin yliopisto, taloustieteen laitos (Viikki)
Olli Tahvonen, Metsäntutkimuslaitos, Vantaan tutkimuskeskus
Lauri Valsta, Helsingin yliopisto, metsäekonomian laitos
Esa-Jussi Viitala, Metsäntutkimuslaitos, sihteeri, (tiedustelut
/more information )
