Poro- ja metsätalous ovat kulttuurisesti merkittäviä Inarissa

Porotalous ja metsätalous ovat Inarin alueen peruselinkeinoja, mutta tulevaisuudessa matkailun merkitys kasvaa.”Tottakai porotalous ja metsätalous. Sehän antaa paikallisille sitä leipää. Se on yks mikä on varma. No matkailu tulee siinä matkassa, mutta kun matkailu keskittyy enemmän tuonne Saariselälle.” Lainaus kuvaa professori Seija Tuulentien mukaan hyvinkesällä 2004 haastateltujen näkemyksiä luontoon pohjautuvien elinkeinojen kulttuurisesta merkityksestä Inarissa. Erityisesti vanhana ja perinteisenä elinkeinona pidetty porotalous on tärkeä paikallisväestölle. Sen sijaan matkailu on vielä muiden elinkeinojen edustajille outo lintu, mutta haastateltavat pitävät sitä vääjäämättä tulevaisuuden kannalta olennaisena elinkeinona.

Haastateltujen inarilaisten mielestä kaikilla luontoon pohjautuvilla elinkeinoilla on periaatteessa mahdollisuus toimia kunnan alueella. Eniten varauksia esitettiin metsätalouden suhteen: sekä porotalouden että matkailuelinkeinon edustajat pitivät metsätaloutta ongelmallisena. Porotalouden edustajat toivat voimakkaimmin esiin poro- ja metsätalouden välisiä näkemyseroja. Matkailun näkökulmasta ristiriitaa on suhteessa porotalouteen, mutta näiden elinkeinojen välisen yhteistyön katsotaan lisääntyvän ja helpottuvan, kun porotaloudessa sukupolvi vaihtuu. Ristiriitoja ei pidetä ylitsepääsemättöminä: haasteltavista osa muistutti, että aiempiin kiistoihin verrattuna nykyinen kiistely on pientä.

Paineet kaikenlaiseen luonnon käyttöön ovat selvästi lisääntyneet Inarissa. Matkailurakentaminen ja –reitit kilpailevat uusimpina tulokkaina luonnon käytöstä perinteisempien elinkeinojen kanssa. Virkistyskäyttö ja siinä etenkin kylien lähialueet ovat paikallisille erittäin tärkeitä, ja niiden hakkuut koetaan häiritsevinä riippumatta siitä, minkä elinkeinon edustaja on kyseessä. Luonto on selkeästi paitsi matkailun vetovoimatekijä myös syy paikkakunnalla asumiseen ja pysymiseen.

Suurin osa haastateltavista piti paikallisen luonnon käyttöön liittyvän päätöksenteon lisäämistä tarpeellisena. Kysymys siitä, kuka on paikallinen ja kenen näin ollen pitäisi olla osallisena päätöksenteossa, oli jo vaikeampi. Yleisesti paikallisiksi katsottiin kaikki tällä hetkellä alueella vakinaisesti asuvat. Toisaalta ”todelliseksi paikalliseksi” tuleminen näytti vaativan yli kymmenen vuoden asumishistoriaa. Sen sijaan suvun pitkä asumishistoria paikkakunnalla ei antanut haastateltavien mielestä nykyisin muualla asuvalle paikallisen statusta.

Teemahaastattelut ovat osa Ylä-Lapin metsien kestävä käyttö –tutkimushanketta , jonka pilottivaihe aloitettiin vuoden 2004 alussa. Teemahaastattelut tehtiin kesällä 2004 ja niillä pyrittiin saamaan esiin eri luonnonkäyttäjäryhmien omia tulkintoja Inarin luonnon käyttöön liittyvistä kysymyksistä sekä määrittelyjä luontoon pohjautuvien elinkeinojan välisistä ristiriidoista. Haastateltavina oli 24 inarilaista, jotka edustivat tasapuolisesti metsätaloutta, porotaloutta, matkailua ja aktiivisesti luonnossa liikkuvia kuntalaisia. Haastateltavina oli 14 itseään etnisesti suomalaisena pitävää, viisi saamelaista sekä viisi, jotka määrittelivät itsensä sekä suomalaisiksi että saamelaisiksi.

Lisätietoja

Professori Seija Tuulentie, Metla
Puhelin 010 211 4438
Sähköposti seija.tuulentie @ metla.fi