<?xml version="1.0" encoding="ISO-8859-1"?>
<rss version="2.0" xmlns:dc="http://purl.org/dc/elements/1.1/">
  <channel>
    <title>Metsäntutkimuslaitos Metla - Julkaisut</title>
    <link>http://www.metla.fi/</link>
    <description>Metsäntutkimuslaitoksen julkaisuja</description>
    <pubDate>Wed, 16 May 2012 16:40:02 +0300</pubDate>
    <docs>http://blogs.law.harvard.edu/tech/rss</docs>
    <managingEditor>erkki.kauhanen@metla.fi (Erkki Kauhanen)</managingEditor>
    <webMaster>mika.galkin@metla.fi (Mika Galkin)</webMaster>
    <category>Publications</category>
    <ttl>3600</ttl>
    <generator>rss.pl</generator>
    <image>
        <url>http://www.metla.fi/img/metlav73x16.gif</url>
        <title>Metsäntutkimuslaitos Metla - Julkaisut</title>
        <link>http://www.metla.fi/julkaisut/</link>
    </image>
    <language>fi</language>
    <item>
      <title><![CDATA[ Selvitys matkailijoiden suhtautumisesta Mielmukkavaaran tuulipuistohankkeeseen ]]></title>
      <link>http://www.metla.fi/julkaisut/workingpapers/2012/mwp237.htm</link>
      <guid>http://www.metla.fi/julkaisut/workingpapers/2012/mwp237.htm</guid>
      <description><![CDATA[ Tutkimuksessa selvittiin Muonion Mielmukkavaaraan suunnitellun tuulipuiston vaikutusalueella vierailevien ulkomaalaisten ja kotimaisten matkailijoiden asennoitumista tuulipuiston rakentamiseen. Tavoitteena oli hahmottaa tuulipuiston mahdollisia vaikutuksia alueen matkailuelinkeinon toimintaedellytyksiin. Kysely- ja haastatteluaineistot kerättiin talvi- ja kevätsesonkien aikana vuosina 2010-2011. Raportti antaa kuvan Mielmukkavaaraan suunnitellun tuulipuiston vaikutuksista lumisen kauden matkailuun.

Matkailijakyselyyn kerättiin vastauksia Muonion Mielmukkavaaran lähialueen matkailijoilta. Vastaajilta tiedusteltiin matkaa koskevia taustatietoja, matkakohteen valintaan vaikuttaneita tekijöitä, harrastettavia ulkoiluaktiviteetteja sekä suhtautumista tuulivoimaan yleisellä tasolla ja Mielmukkavaaran tuulipuistohankkeeseen. Mielmukkavaaran tuulipuistohankkeeseen asennoitumista mittaavassa osassa havaintomateriaalina käytettiin kuvasovitteita Mielmukkavaarasta eri etäisyyksiltä ja ilmansuunnista kuvattuna ilman tuulivoimarakenteita ja niiden kanssa. Kyselyyn vastasi kaikkiaan 252 matkailijaa, joista 29 % oli kotimaisia. Tuulivoimahankkeen vaikutuksia matkailuun tutkittiin myös haastattelemalla koti- ja ulkomaisia matkailijoita Focus group -ryhmähaastattelumenetelmällä. 

Tuulivoima on matkailijoiden mielestä periaatteessa ympäristöystävällinen energiantuotantomuoto. Kriittisimmin tuulipuistohankkeeseen asennoituivat alueella vierailevat ulkomaalaiset matkailijat. Kotimaisten matkailijoiden suhtautuminen tuulipuistohankkeeseen oli selvästi myönteisempää. Ulkomaalaisista matkailijoista suuri osa arvioi tuulipuiston toteutuessaan vähentävän heidän halukkuuttaan vierailla uudelleen Muoniossa. Tuulipuisto vaikuttaisi kielteisesti erityisesti Muonion imagoon erämaisena luontomatkailukohteena. Lähes puolet vastaajista vastusti tuulipuiston rakentamista ja toinen puolisko ei ottanut asiaan kantaa tai kannatti puiston rakentamista. Tuulipuiston mahdollisen rakentamisen kielteiset matkailuvaikutukset kohdistuisivat ensisijaisesti kansainväliseen matkailuun, jonka merkitys on Muoniossa poikkeuksellisen suuri. Kaksi kolmasosaa Muoniossa rekisteröidyistä matkailijayöpymisistä on peräisin kansainvälisestä matkailusta. Mielmukkavaaran tuulipuiston haitat johtuvat suurelta osin visuaalisen luonnonmaiseman muutoksesta, jonka vuoksi on keskeistä se miten ohjelmapalveluja tarjoavien yritysten käyttämiltä reiteiltä näkyy alueelle.
 ]]></description>
      <dc:creator><![CDATA[ Tyrväinen, Liisa, Järviluoma, Jari, Nikkola, Kirsi, Silvennoinen, Harri ]]></dc:creator>
      <dc:subject><![CDATA[ tuulivoima, Lapin matkailu, luontomatkailu, maankäytön yhteensovittaminen ]]></dc:subject>
      <dc:date>2012-05-16T09:00:00+02:00</dc:date>
    </item>
    <item>
      <title><![CDATA[ Strategiset päätökset ja niiden taustatekijät pienissä puutuotealan yrityksissä  Länsi-Suomen suuraluepilotti - Satakunta ]]></title>
      <link>http://www.metla.fi/julkaisut/workingpapers/2012/mwp234.htm</link>
      <guid>http://www.metla.fi/julkaisut/workingpapers/2012/mwp234.htm</guid>
      <description><![CDATA[ Tässä tutkimuksessa analysoitiin pienten ja keskikokoisten (pk) puutuotealan yritysten strategisia ja niiden taustatekijöitä. Haastatteluaineisto kerättiin Satakunnasta kesällä 2011 puolistrukturoidulla haastatteluilla. Aineistoon koostuu seitsemästä yrityshaastattelusta ja toimialakehittäjän haastattelusta. Aineistoa käsiteltiin sekä kvantitatiivisin että kvalitatiivisin menetelmin. 
Strateginen kehittäminen painottui kaikissa haastatelluissa yrityksissä vahvasti käytännön parannuksiin, kuten tuotantotila- ja koneinvestointeihin. Tästä huolimatta asiakkaat sekä markkinat ja kilpailu vaikuttivat vahvasti strategisten päätösten taustalla. Yritysten asiakassuhteet olivat tyypillisesti pitkiä, mikä kertoo siitä, että yritykset osaavat huomioida asiakkaittensa tarpeet. Voidaankin todeta, että haastateltujen yritysten kohdalla markkinalähtöinen strategia vaikuttaa toimivalta ratkaisulta. 

Strategisten päätösten valmistelu ei juuri eronnut erilaisten päätösten välillä. Poikkeuksena olivat ne päätökset, joihin oli saatu ulkoista rahoitusta esimerkiksi Finnveralta. Näiden kohdalla päätöksen valmistelu oli laajempaa ja yksityiskohtaisempaa kuin niissä päätöksissä, joissa käytettiin vain omaa pääomaa. Ero näkyi selvimmin markkinoita, kilpailijoita ja asiakkaita käsittelevissä kohdissa. Aiemmissa puutuotealan pk-yrityksiä koskevissa tutkimuksissa raaka-ainelähteiden läheisyys, työvoiman saatavuus ja yrittämiselle myönteinen asenneilmasto ovat tulleet esiin kilpailukykyä lisäävinä tekijöinä. Tässä tutkimuksessa näiden merkitys ei kuitenkaan tullut esiin tai korostunut. Kiinnostavaa oli myös, että osaamisen kehittämiselle ei tunnuttu antavan kovin paljon arvoa. Haastatteluissa ei tullut esiin yhtään osaamisen kehittämiseen pyrkinyttä strategista päätöstä, eikä siitä juuri keskusteltu haastatteluissa. ]]></description>
      <dc:creator><![CDATA[ Ollonqvist, Pekka, Nummelin, Tuomas, Riala, Maria ]]></dc:creator>
      <dc:subject><![CDATA[ pk-yritykset, strategiset päätökset, strateginen kehittäminen, puutuoteala
 
 ]]></dc:subject>
      <dc:date>2012-05-03T09:00:00+02:00</dc:date>
    </item>
    <item>
      <title><![CDATA[ METSO-yhteistoimintaverkostojen seuranta 2011 ]]></title>
      <link>http://www.metla.fi/julkaisut/workingpapers/2012/mwp233.htm</link>
      <guid>http://www.metla.fi/julkaisut/workingpapers/2012/mwp233.htm</guid>
      <description><![CDATA[ Tammikuussa 2012 kerättiin seuranta-aineisto METSO-yhteistoimintaverkostoilta koskien niiden toimintaa
vuonna 2011. Kysely koostui neljästä osasta; ekologisesta, taloudellisesta ja sosiaalisesta ulottuvuudesta
sekä sidosryhmäyhteistyötä koskevasta kartoituksesta. Kestävyyden kunkin ulottuvuuden alla oli joukko mittareita, jotka kuvaavat verkostohankkeiden toimintaa. Tulokset osoittavat verkostojen
toiminnan päässeen hyvin käyntiin ja hankkeiden ekologisten tulosten kohentuneen vuodesta 2010.
Vuonna 2011 on solmittu runsaasti suojelusopimuksia sekä tehty luonnonhoitoa ja sen suunnittelua. Hankkeiden taloudelliset vaikutukset ovat jääneet edelleen vaatimattomiksi, ja verkostojen kytkökset
elinkeinoelämään ovat heikot. Verkostojen vaikutukset mm. luonnon virkistyskäyttöön ja aitoon metsänomistajien osallistumiseen vaativat vielä kehittämistä. Hankkeet ovat onnistuneet hyvin METSOn
markkinoinnissa, viestinnässä ja metsänomistajien ja -ammattilaisten koulutuksessa sekä luoneet uusia innovaatioita ja toimintamalleja. ]]></description>
      <dc:creator><![CDATA[ Rantala, Mirja, Hytönen, Marjatta, Koskela, Terhi ]]></dc:creator>
      <dc:subject><![CDATA[ METSO-ohjelma, monimuotoisuus, metsänomistajat, yhteistoimintaverkosto, seuranta ]]></dc:subject>
      <dc:date>2012-05-03T09:00:00+02:00</dc:date>
    </item>
    <item>
      <title><![CDATA[ Valuation of ecosystem services for assessment of cost of deforestation, and analysis of its drivers with implications for sustainable forest management in Ghana ]]></title>
      <link>http://www.metla.fi/dissertationes/df142.htm</link>
      <guid>http://www.metla.fi/dissertationes/df142.htm</guid>
      <description><![CDATA[ Ekosysteemipalveluiden taloudellinen arvottaminen metsäkadon kustannusten arvioimiseksi ja metsäkadon syiden analyysi metsien kestävän käytön edistämiseksi Ghanassa  

Tämän väitöskirjan tavoitteena oli arvioida metsäkadon kustannuksia ja tunnistaa sen syyt Ghanan ylänkömetsien vyöhykkeellä. Tavoitteena oli myös lisätä tietämystä metsäkadon aiheuttamien ongelmien vakavuudesta sekä tarjota ratkaisuja metsäkadon torjuntaan, mikä samalla hillitsisi ilmastonmuutosta. Väitöskirja koostuu yhteenveto-osasta ja neljästä artikkelista. Metsäkadon kustannukset laskettiin arvioimalla neljän ekosysteemipalvelun tuotantomenetyksen arvo vaihtoehtois- ja korvaamiskustannusmenetelmillä. Lisäksi arvioitiin metsäpaloista satomenetyksinä paikallisyhteisöille aiheutuneet kustannukset. Metsäkatoriskiin vaikuttavaa viljelijäkäyttäytymistä mallinnettiin kyselyjen perusteella. Työn teoreettisena perustana käytettiin taloudellisen kokonaisarvon käsitettä sekä von Thunenin ja Chajanovin malleja. Empiirisen aineiston tilastollisessa analyysissä käytettiin kuvailevia menetelmiä sekä multinomiaalista ja ordinaalista regressioanalyysiä. 

Artikkeli (I) osoittaa, että metsäkadosta aiheutuu Ghanassa vuosittain yli 133 miljoonan dollarin kustannukset pelkästään neljän ekosysteemipalvelun bruttotulojen menetyksinä. Artikkelin (II) mukaan tutkimusalueella metsäpaloista aiheutuvat vuotuiset, viljelijäkohtaiset satotappiot ovat keskimäärin noin 230 dollaria. Artikkeli (III) puolestaan osoittaa, että maan hankinta- ja hallintatapa vaikuttaa merkittävästi sen käyttöön ja metsäkatoriskiin. Vuokraoikeudella maata hankkineet viljelijät ottivat todennäköisemmin käyttöön metsäkatoriskiä lisääviä lyhytkiertoviljelymenetelmiä verrattuna viljelijöihin, joiden maanhallinta perustui lahjoituksiin, perintöihin tai tapaoikeuteen. Artikkelin (IV) tapaustutkimusalueella, Ankasan suojelualueella, kotitarvemaatalous ja ihmisten suuri tulomuutto alueelle olivat tärkeimpiä metsäkadon aiheuttajia. 

Tulosten perusteella voidaan päätellä, että metsäpalojen torjuntaan ja niihin sopeutumiseen liittyvän paikallisen tiedon parempi hyödyntäminen tehostaisi metsäpalojen torjuntaa. Jotta metsien hyödyt jakautuisivat nykyistä tasaisemmin, paikallistason politiikat olisi uudistettava kiinnittäen huomiota erityisesti vuokraoikeuteen perustuviin viljelysmaan hallintajärjestelmiin. Vuokraoikeudella maata hankkineet viljelijät tulisi sisällyttää myös metsätulojen jakojärjestelmiin (mukaan lukien metsäkadosta ja metsien heikkenemisestä aiheutuvien päästöjen vähentämiseen tähtäävän REDD-ohjelman mahdolliset korvaukset). Ankasan suojelualueen hoidossa tulisi asettaa etusijalle paikallisväestön toimeentulomahdollisuuksien parantaminen sekä ekosysteemipalvelujen tuotannon turvaaminen, jotta alueen merkitys ilmastonmuutoksen hillitsemisessä kasvaisi. ]]></description>
      <dc:creator><![CDATA[ Damnyag, Lawrence ]]></dc:creator>
      <dc:subject><![CDATA[ metsän taloudellinen kokonaisarvo, metsäpalojen torjuntastrategiat, ilmastonmuutoksen hillitseminen, Ankasan suojelualue, maan hallintajärjestelmä, maanvuokraus ]]></dc:subject>
      <dc:date>2012-04-25T09:00:00+02:00</dc:date>
    </item>
    <item>
      <title><![CDATA[ Energiapuumarkkinat - käytännön kokemukset ja tilastointimahdollisuudet ]]></title>
      <link>http://www.metla.fi/julkaisut/workingpapers/2012/mwp228.htm</link>
      <guid>http://www.metla.fi/julkaisut/workingpapers/2012/mwp228.htm</guid>
      <description><![CDATA[ Energiapuun kauppamäärät ovat viime vuosina kasvaneet nopeasti metsähakkeen käytön lisäyksen myötä. Tilastotietoa energiapuukaupoista on kuitenkin niukasti tarjolla. Toimitusketjun lopusta, laitospäästä, on jo saatavilla metsähakkeen hinta- ja määrätietoja, mutta ketjun alusta eli metsäpään energiapuukaupoista
ei ole olemassa kattavaa, julkista tilastoa. Energiapuumarkkinoiden tehokkaan toiminnan ja kehittymisen kannalta luotettava markkinainformaatio erityisesti energiapuun hinnoista on kuitenkin
ensisijaisen tärkeää. Metsäntutkimuslaitos (Metla) toteutti maa- ja metsätalousministeriön rahoituksella esiselvityksen energiapuumarkkinoiden käytännöistä, toimijoiden tietotarpeista ja energiapuukaupan tilastoinnin toteutusmahdollisuuksista. Tulosten mukaan energiapuukaupan tilastoinnille on tarvetta ja
toimijat suhtautuvat tietojen luovuttamiseen myönteisesti. Haasteina ovat kuitenkin energiapuumarkkinoiden hajanaisuus ja käytössä olevat lukuisat mittayksiköt sekä maksuperusteet.

Due to expanding use of forest chips in energy production, the trade in energy wood has increased considerably in Finland during the recent years. Currently, public information on forest chips prices and
volumes at the power plant gate exists, whereas official statistics on energy wood trade taking place in the forest end of the value chain are not available. However, as far as the efficient functioning and development of energy wood markets are concerned, reliable market information especially on the prices of energy wood is of critical importance. The Finnish Forest Research Institute (Metla) carried out a pre-feasibility study of practices prevailing in the energy wood markets, the information needs of market parties and the possibilities to start compiling trade statistics. The work was funded by the Ministry of Agriculture and Forestry. According to the results, there is an actual need for statistics on energy wood trade and market parties have a positive attitude towards giving trade information for compilation of the statistics. However, the heterogeneity of the markets and the diversity of measures and terms of payments bring about extra challenges.
 ]]></description>
      <dc:creator><![CDATA[ Kurki, Piia, Mutanen, Antti, Anttila, Perttu ]]></dc:creator>
      <dc:subject><![CDATA[ uusiutuva energia, energiapuumarkkinat, metsätilastot ]]></dc:subject>
      <dc:date>2012-04-19T09:00:00+02:00</dc:date>
    </item>
    <item>
      <title><![CDATA[ Kustannustehokkuutta suometsien hoitoon - erilaiset toimintamallit ja kustannusanalyysi ]]></title>
      <link>http://www.metla.fi/julkaisut/workingpapers/2012/mwp232.htm</link>
      <guid>http://www.metla.fi/julkaisut/workingpapers/2012/mwp232.htm</guid>
      <description><![CDATA[ Tutkimuksen tavoitteena oli etsiä uusia kustannustehokkaita toimintamalleja suometsänhoitohankkeiden hoitamiseen. Tutkimustavoitteen saavuttamiseksi kehitettiin myös menetelmiä, joilla suometsänhoitohankkeen toimintokohtainen kustannuslaskenta tulisi toteuttaa. Tutkimusraportissa esitetään myös esimerkkilaskelmia, joilla pyritään selventämään, miten erilaisten toimintamallien ja hankkeiden kustannustehokkuutta voidaan verrata. Tutkimuksessa testattiin ja seurattiin kolmea uudenlaista toimintamallia, jotka olivat kilpailutusmalli, valtakirjamalli sekä koneyrittäjämalli.

Tutkimushankkeessa saadun kokemuksen mukaan kilpailutus voitaisiin periaatteessa toteuttaa, mutta se vaatisi uuden organisaatiorakenteen kehittämisen metsäkeskus-organisaatioon. Kilpailutusprosessi lisää hankkeen työmäärää ja kustannuksia. Kilpailutusmallia - ainakaan tässä esitetyssä muodossa - ei kannata lähteä kehittämään käytännön toimintamalliksi.  Saatujen kokemusten perusteella näyttää myös siltä, että koneyrittäjillä ei ole halukkuutta lähteä toteuttamaan suometsänhoitohankkeita.

Valtakirjamalli on kokeilluista malleista lupaavin suometsien hoidon kustannustehokkuuden lisäämiseksi. Puukaupan toteuttaminen yhteismyyntinä tuo tehokkuutta leimikon suunnitteluprosessiin, todennäköisesti vähentää puukaupan osapuolten puukauppaneuvotteluun käytettyä työaikaa, tekee leimikosta houkuttelevampia puunhankintaorganisaatioiden näkökulmasta, pienentää korjuukustannuksia sekä todennäköisesti vähentää sitä riskiä, että oja-aukkojen puusto on hakkaamatta ojankaivuun toteutuessa.
           
Valitettavasti vain noin puolella metsänomistajista on halukkuutta puukaupan toteuttamiseen yhteismyyntinä. On kuitenkin hyvin todennäköistä, että metsänomistajista enemmän kuin puolet voi sitoutua yhteismyyntiin ja suometsänhoitohankkeen kokonaisvaltaiseen toteuttamiseen, jos toimijat pystyvät kehittämään uudentyyppisiä metsänomistajan näkökulmasta houkuttelevia toimintamalleja.
 ]]></description>
      <dc:creator><![CDATA[ Kittamaa, Sanna, Kannisto, Kari, Uusitalo, Jori ]]></dc:creator>
      <dc:subject><![CDATA[ suometsät, kunnostusojitus, suometsien hoito, toimintamallit ]]></dc:subject>
      <dc:date>2012-04-05T09:00:00+02:00</dc:date>
    </item>
    <item>
      <title><![CDATA[ Kuusen kasvullinen joukkomonistus - Pistokasaineistojen kasvu Etelä-Suomen kloonikokeissa ]]></title>
      <link>http://www.metla.fi/julkaisut/workingpapers/2012/mwp229.htm</link>
      <guid>http://www.metla.fi/julkaisut/workingpapers/2012/mwp229.htm</guid>
      <description><![CDATA[ Kuusen kasvullisessa pistokalisäyksessä siirryttiin 1980-luvulla käyttämään kloonimonistuksen ja testauksen sijasta joukkomonistusmenetelmää eli bulk-lisäystä. Metsänjalostussäätiön Haapastensyrjän taimitarhalle kylvetyissä lähtöaineistoissa tehtiin taimivalintoja menetelmän kehittämiseksi sekä pistokastaimien laadun parantamiseksi. Erityisesti pyrittiin parantamaan pistokastaimierien hallankestävyyttä valitsemalla lähtöaineistoksi keväällä myöhään kasvuun lähteviä kantataimia. 

Taimivalintamenetelmien vaikutusta pistokkaiden kasvuun testattiin vuosina 1993-95 perustetuissa kloonikokeissa. Raporttiin on dokumentoitu maassamme tehdyn kuusen joukkomonistuksen aineistot ja menetelmät sekä maastokokeiden päätulokset, joita on verrattu muualla saatuihin vastaaviin tuloksiin. Haapastensyrjän joukkomonistuksen nuorissa kylvötaimierissä tehty fenologinen valinta osoitti, että myöhään silmunsa aukaisevat pistokaslisätyt taimiaineistot ovat jonkinverran nopeakasvuisempia kuin valikoimattomat vastaavat taimiaineistot. Eteläsuomalaisten pluspuiden jälkeläistöjen myöhään kasvuun lähtevät pistokaserät olivat 14 vuoden ikäisissä kokeissa keskimäärin 6 % valikomattomia pluspuueriä ja 12 % jalostamattomia vertailueriä pidempiä. Fenologinen valinta osoittautui tehokkaaksi vain silloin, kun joukkomonistusaineistoja viljellään hallaisilla kasvupaikoilla. Pituusvalinta lähtöaineistoissa ei sen sijaan tuottanut selkeää pituuskasvuetua kasvullisesti lisätyissä bulk-pistokaserissä. Pisimpien taimiyksilöiden kloonaus on todettu tehottomaksi sekä aiemmissa suomalaisissa kloonikokeissa että myös muualla Pohjoismaissa. Tästä syystä sekä pisimpien että lyhimpien taimien harvennus joukkomonistuksen lähtöaineistosta on suositeltavaa. Koska joukkomonistuksessa lisätään siemenalkuperiä ilman kloonitestausta, olisi erien oltava jälkeläiskokeissa testattuja, nopeakasvuisia ja kaikin puolin hyvälaatuisia. Ulkomaisten kuusien pistokaslisäystä, virolaisia alkuperiä lukuun ottamatta, tulisi välttää tässä tutkimuksessa ilmenneen runkovaurio- ja sienituhoherkkyyden vuoksi. Kuusen jalostuksessa koostettujen jalostuspopulaatioiden pluspuiden siemenerät ovat suositeltavinta kasvullisen lisäyksen perusaineisto ]]></description>
      <dc:creator><![CDATA[ Napola, Marja-Leena ]]></dc:creator>
      <dc:subject><![CDATA[ Kuusi, kasvullinen lisäys,kloonaus,pistokas, joukkomonistus,bulk-lisäys,kloonikoe ]]></dc:subject>
      <dc:date>2012-04-02T09:00:00+02:00</dc:date>
    </item>
    <item>
      <title><![CDATA[ Developing decision support in participatory strategic forest planning in Metsähallitus ]]></title>
      <link>http://www.metla.fi/dissertationes/df141.htm</link>
      <guid>http://www.metla.fi/dissertationes/df141.htm</guid>
      <description><![CDATA[ Päätöstuen kehittäminen Metsähallituksen osallistavassa strategisessa metsäsuunnittelussa

Strateginen metsäsuunnittelu toteutetaan Metsähallituksessa alueellisina hankkeina. Sidosryhmien edustajista koostuva yhteistyöryhmä on mukana työssä koko hankkeen ajan. Ryhmä ottaa kantaa kaikkiin keskeisiin asioihin ja esittää työn loppuvaiheissa Metsähallitukselle suosituksensa alueen luonnonvarojen käytön strategiaksi. Ryhmän työskentely tapahtuu lähinnä asioiden esittelyn, keskustelujen ja neuvottelujen muodossa. Myös numeerisia päätöstukimenetelmiä, kuten analyyttistä hierarkiaprosessia (AHP) ja vuorovaikutteista päätösanalyysiä (IDA) on käytetty ryhmätyön tukena. 

Tämän väitöskirjatyön tavoitteena oli kehittää luonnonvarasuunnittelun päätöstukea, erityisesti yhteistyöryhmän työskentelyn tueksi. Väitöskirjassa tutkittiin suoran kokonaisvaltaisen arvottamisen ja äänestysmenetelmien käyttöä suunnitelmavaihtoehtojen arvottamisessa. Lisäksi tutkittiin äänestysmenetelmien ja vuorovaikutteisen päätösanalyysin yhteiskäyttöä sekä MESTA päätöstukityökalun käyttöä vaihtojen arvioimisessa. Nämä osatutkimukset kytkettiin käynnissä oleviin luonnonvarasuunnittelun hankkeisiin. Edellä mainittujen ohella arvioitiin mitä vaikutuksia ylhäältä-alas suunnittelun lähestymistavalla olisi metsien käytön tehokkuuteen koko Metsähallituksen tasolla verrattuna nykyiseen alhaalta-ylös lähestymistapaan, ja ylhäältä-alas tulosten hyväksyttävyyttä aluetasolla. Tässä osatutkimuksessa hyödynnettiin olemassa olevia suunnitelma-aineistoja.  

Väitöskirjatyön tulokset osoittavat, että ryhmätyön päätöstukea tulisi käyttää joustavasti. Metsähallituksen osallistavan suunnittelun ympäristössä korostuvat sovellettavien menetelmien ymmärrettävyys, helppokäyttöisyys ja tulosten jäljitettävyys. Ratkaisu voidaan usein löytää äänestysmenetelmien avulla. Ne ovat helppoja ymmärtää ja käyttää, ja niissä riittää esim. järjestysasteikollinen preferenssitieto. Approval voting (AV) osoittautui käyttökelpoiseksi kriteereiden valinnassa, Borda count- menetelmä tavoitekartoituksessa ja multicriteria approval (MA) vaihtoehtojen arvioinnissa. Tarvittaessa analyysejä voidaan syventää esim. IDAn kaltaisilla suhdeasteikollisilla menetelmillä. Kun IDAta käytettiin äänestysmenetelmien jälkeen, myös se osoittautui melko helpoksi ymmärtää ja käyttää. Myös MESTAn käyttö tuki ryhmän päätöksentekoa. Sen sijaan vaihtoehtojen suora kokonaisvaltainen arvottaminen ei edistänyt ryhmän päätöksentekoa. Hierarkkiset analyysit osoittivat, että nykyinen alueellisiin ratkaisuihin perustuva metsävarojen käyttö ei ole tehokkainta koko Metsähallituksen tasolla. Jos vuorovaikutusta Metsähallitus tason ja alueiden välillä halutaan lisätä, strategista suunnitteluprosessia pitää kehittää. 
 ]]></description>
      <dc:creator><![CDATA[ Hiltunen,Veikko ]]></dc:creator>
      <dc:subject><![CDATA[ metsäsuunnittelu, osallistaminen, päätöstuki, äänestysmenetelmät ]]></dc:subject>
      <dc:date>2012-03-30T09:00:00+02:00</dc:date>
    </item>
    <item>
      <title><![CDATA[ Heterotrophic soil respiration in drained peatlands: Abiotic drivers, and changes after clearfelling and afforestation ]]></title>
      <link>http://www.metla.fi/dissertationes/df140.htm</link>
      <guid>http://www.metla.fi/dissertationes/df140.htm</guid>
      <description><![CDATA[ Mitä tapahtuu ojitettujen soiden turvevarastoille —  muuttuvien ympäristötekijöiden sekä metsityksen ja avohakkuiden vaikutukset

Pohjoiset suot ja erityisesti niiden turvekerrokset toimivat merkittävinä hiilivarastoina. Näiden hiilivarastojen säilyminen voi olla vaarassa, kun ilmaston tai maankäytön muutos muokkaa suon olosuhteita. Tämän väitöskirjatyön tarkoituksena on ollut kerätä tietoa turpeen hajoamisesta metsäisillä ojitetuilla turvemailla. Tutkimuksessa määritettiin vanhan turpeen hajoamisnopeutta mittaamalla maasta turpeen hajotuksen seurauksena vapautuvaa hiilidioksidia. Mittauksilla selvitettiin turpeen hajotuksen riippuvuutta vallitsevista ympäristöolosuhteista; lämpötilasta ja pohjaveden syvyydestä. Lisäksi tutkittiin sitä, millaisia muutoksia ojitusalueiden hakkuut ja toisaalta suopeltojen metsitys aiheuttavat turpeen hajoamisnopeuteen. 

Väitöskirjan tulokset osoittavat, että turpeen hajotusnopeuden vaihtelu ojitetuilla metsäisillä turvemailla riippuu lähinnä vain turpeen lämpötilaolosuhteista. Lämpötilan tärkeys johtuu alueiden hyvästä kuivatuksesta ja siitä, että maan hiilidioksidia tuottavat prosessit ovat keskittyneet pintaturpeeseen, jolloin vaihtelut pohjavedenpinnan syvyydessä syvemmissä turvekerroksissa eivät olennaisesti vaikuta vapautuvan hiilidioksidin määrään. Tulokset osoittavat myös, että tehokkaasti kuivatuilla alueilla pintaturpeen kuivuminen voi rajoittaa turpeen hajotusta. Tällaisissa olosuhteissa myös lämpötilan nousun aiheuttama turpeen hajotuksen lisääntyminen on vähäisempää. Tulosten perusteella voidaan arvioida tulevan ilmastonmuutoksen ja sitä seuraavan lämpötilan nousun kasvattavan ojitettujen turvemaiden maan hiilidioksidipäästöjä. Jos lämpenemisen yhteydessä kuitenkin esiintyy pitkiä pintaturvetta kuivattavia jaksoja, päästöjen lisäys voi jäädä vähäisemmäksi. 

Väitöskirjan tulokset hakkuiden vaikutuksista osoittavat, että hakkuiden jälkeen metsäojitetuilla soilta vapautuu huomattava määrä hiilidioksidia ilmakehään. Elpyvän pintakasvillisuuden kyky sitoa hiilidioksidia on rajallinen ja vasta uuden puusukupolven tehokas uudistuminen voi muuttaa alueen uudelleen hiilinieluksi. Toisin kuin arveltiin, hakkuiden aiheuttamat muutokset maan lämpö- ja kosteusolosuhteissa eivät kuitenkaan näytä kiihdyttävän vanhan turpeen hajotusta. Turpeen hajotusta hakkuun jälkeen rajoittaa puiden poiston aiheuttama pohjaveden pinnan nousu sekä toisaalta pintaturpeen kuivuminen suorassa auringon paisteessa. 

Turpeen hajotus voi hakkuiden jälkeen kuitenkin kiihtyä voimakkaasti, jos hakkuutähdekasat jäävät avohakkuualalle. Tämä johtuu mitä ilmeisimmin siitä, että hakkuutähdekasat tarjoavat suojaa, joka estää pintaturpeen kuivumisen ja siten mahdollistaa korkeamman hajotusaktiivisuuden. Tulosten perusteella hakkuutähteiden keräys turvemailta olisi suositeltavaa ilmastonmuutoksen torjunnan kannalta; keräämällä hakkuutähteet turpeesta tulevat hiilidioksidin lisäpäästöt voidaan välttää ja samalla saadaan fossiilisia polttoaineita korvaavaa energiaa.

Väitöskirjan tulokset osoittavat lisäksi, että suopeltojen turpeen voimakas hajoaminen hidastuu metsityksen jälkeen. Maatalouskäytön vaikutukset ovat kuitenkin havaittavissa vielä vuosikymmenienkin kuluttua ja ne näkyivät metsitysalueiden turpeen laadussa sekä hajotusnopeudessa. Turpeen hajotusnopeus olikin  tutkituilla alueilla edelleen niin voimakasta, että ne metsityksestä huolimatta toimivat hiilen lähteinä. 
 ]]></description>
      <dc:creator><![CDATA[ Mäkiranta, Päivi ]]></dc:creator>
      <dc:subject><![CDATA[ turve, ilmastonmuutos,maankäytön muutos, pohjavesi, hakkuutähteen korjuu ]]></dc:subject>
      <dc:date>2012-03-21T09:00:00+02:00</dc:date>
    </item>
    <item>
      <title><![CDATA[ Esitys maa- ja metsätalousministeriölle metsätalouden vesistökuormituksen seurannan järjestämisestä ]]></title>
      <link>http://www.metla.fi/julkaisut/workingpapers/2012/mwp226.htm</link>
      <guid>http://www.metla.fi/julkaisut/workingpapers/2012/mwp226.htm</guid>
      <description><![CDATA[ Tämä esitys on valmisteltu osana Maa- ja metsätalousministeriön rahoittamaa Metsätalouden vesistökuormituksen seurantatarpeiden ja -kustannusten selvitys -hanketta (720/322/2011).

Työssä esitetään, että Suomessa metsätalouden vesistökuormituksen seurantaverkko tulee muodostaa kahdesta toisiaan täydentävästä ja tukevasta metsäisistä latvavaluma-alueista koostuvasta verkosta. 
Perusseurantaverkon muodostavat luonnon taustakuormituksen ja normaalin metsätaloustoiminnan aiheuttaman kuormituksen seurantaan perustetut valuma-alueet. Sen avulla tuotetaan valtakunnalliset sekä vesienhoitoalue- ja jokivaluma-aluekohtaiset arviot metsätalouden aiheuttamasta kuormituksesta. Yksittäisten metsätalouden toimenpiteiden aiheuttaman kuormituksen suuruutta arvioidaan perustamalla erillinen toimenpideseurantaverkko. Se tuottaa kuormitusarviot kunnostusojitukselle, uudistamishakkuille ja maanmuokkaukselle, hakkuutähteiden ja kantojen nostolle ja lannoituksille. Toimenpideseurantaverkon koostumus ja valuma-alueiden määrä vaihtelee ajan suhteen, sillä vaikutuksia seurataan vain niiden keston ajan.
 
Metsätalouden vesistökuormituksen seurantaverkon kustannukset koostuvat perustamiskustannuksista, ylläpidosta ja seurannan koordinoinnista. Esitetyn seurantaverkon arvioidut perustamiskustannukset ovat 2 522 000€ ja ylläpitokustannukset 2 910 000€/vuosi. Koordinoinnin kulut ovat noin 250 000€/vuosi. Seurantaverkko voidaan perustaa käyttämällä hyväksi jo seurannan piirissä olevia alueita, joten lisäkustannukset jäävät edellä arvioitua pienemmiksi. Kuluja voi myös jaksottaa useille vuosille. 
Perusseurantaverkon toiminta ja koordinointi pitäisi turvata valtion varoista. Toimenpideseurantaverkon perustamis- ja ylläpitokustannuksiin tulisi myös käytännön toimijoiden osallistua. Vaikka seurannan järjestäminen vaatii lisäresursseja, se myös tehostaa valtion seurantaan käyttämien resurssien käyttöä, parantaa merkittävästi tulosten luotettavuutta ja edustavuutta sekä tehostaa raportointia ja vesiensuojelun kehittämistä.
 ]]></description>
      <dc:creator><![CDATA[ Finér,Leena, Mattsson, Tuija, Tattari, Sirkka, Joensuu, Samuli, Penttinen, Jouni ]]></dc:creator>
      <dc:subject><![CDATA[ valuma-alue, vesiensuojelu, vesistövaikutukset ]]></dc:subject>
      <dc:date>2012-03-19T09:00:00+02:00</dc:date>
    </item>
  </channel>
</rss>

