[ 1. Johdanto | 2. Kantapuut | 3. Koeviljelykset | 4. Geenivarat  ]

2. Kantapuut

Osa kantapuukortista

Vuosikymmenien mittaan valittujen kantapuiden sijainti- ja mittaustiedot, valintaperusteet ja tieto mahdollisista vartteista säilytetään rekisterissä nykyisten ja tulevien tutkijoiden tarpeita varten. Kantapuille annetaan valittaessa numero, joka on muotoa E1234. Numeron edessä oleva kirjain kertoo puun sijainnin seuraavasti: E-puu sijaitsee 62. leveyspiirin eteläpuolella, K-puu 62. ja 64. leveyspiirin välissä ja P-puu 64. leveyspiirin pohjoispuolella. Jalostustyössä ja – tutkimuksessa tuotettuilla puilla tunnuskirjaimena on V.

Taulukko 1. Kantapuut puutyypeittäin

Puut on luokiteltu viiteen luokkaan käyttötarkoituksen mukaan. Pluspuut muodostavat varsinaisen metsänjalostuksen peruspopulaation. Erikoispuilla on jokin poikkeama ulkoasussaan; poikkeava kevätväri, erikoinen kasvutapa tms. Näillä erikoisuuksilla on oma kuriositeettiarvonsa, ja joitakin niistä on lisätty koristekäyttöön. Risteytyspuut on valittu käytettäväksi pölyttäjinä tai emopuina risteytyksissä. Tutkimuspuut on valittu vaihteleviin tutkimustarkoituksiin. Muut puut sisältävät aineistoa, jota ei ole voitu luokitella edellä mainittuihin ryhmiin, esimerkiksi taimivaiheessa valittuja kantapuita.

Pluspuut

	Kuva: Erkki Oksanen

Pluspuiden valinta aloitettiin vuonna 1947. Puiden valintaperusteita ovat kasvunopeus ja tekniset ominaisuudet, kuten rungon suoruus, karsiutuminen, oksien paksuus ja latvusmuoto sekä tuhonkestävyys. Valittavan puun lisäksi arvioidaan sen ympäristöä, jotta valintaa ei tehtäisi normaalista poikkeavan kasvupaikan tai metsikkörakenteen muokkaaman fenotyypin perusteella.

Valittaessa pluspuita esim. jälkeläiskokeista tunnetaan valitun puun vanhemmista vähintään emopuu. Näiden toistuvan valinnan kantapuiden tunnus on V-alkuinen. Valintaperusteina voidaan käyttää kasvun ja laadun lisäksi mm. kuituominaisuuksia, tuho- ja ilmastonkestävyyttä ja näiden erilaisia yhdistelmiä vaihtelevasti eri tarkoituksiin. Toistuva valinta on jo metsänjalostuksen käytäntö männyn, rauduskoivun ja kuusen jalostuksessa. Jalostuspopulaation puut voidaan yhä useammin valita jälkeläiskokeista. Tällöin valinta perustuu toistuviin mittauksiin ja samalla kasvupaikalla kasvavien jälkeläistöjen vertailuun, mikä parantaa valinnan tarkkuutta ja lisää valintahyötyä.

Kartoilla 1-3 (mänty, kuusi, rauduskoivu) esitetään valittujen pluspuiden sijainti.

Muut kantapuut

Karttaan 4 on merkitty muiden havupuiden kuin kotimaisen männyn ja kuusen kantapuiden sijainti suvun tarkkuudella eriteltyinä. Valintoja on tehty lähinnä Metsäntutkimuslaitoksen ulkomaisten puulajien viljelyksillä Punkaharjulla, Tammisaaressa ja Tuusulassa, Elimäellä Mustilan arboretumissa ja Metsänjalostussäätiön perustamilla viljelyksillä. Tärkeimmät lajit ovat siperianlehtikuusi ja kontortamänty. Suurin osa näistä kantapuista on valittu ennen vuotta 1976.

Karttaan 5 on merkitty jalojen lehtipuiden (Acer, Fraxinus, Quercus, Tilia ja Ulmus) kantapuut. Suurin osa valinnoista on tehty ennen vuotta 1976, mutta viime vuosina jalojen lehtipuiden kantapuita on jälleen valittu runsaammin.

Karttaan 6 on merkitty eräiden muiden lehtipuusukujen kantapuiden sijainti. Pajut herättivät 1970-luvun loppupuolella kiinnostusta bioenergian lähteenä.