[ 1. Johdanto |
2. Kantapuut |
3. Koeviljelykset |
4. Geenivarat ]
4. Metsäpuiden geenivarat
Maa- ja metsätalousministeriö on antanut Metlan tehtäväksi huolehtia Suomen metsäpuiden geenivarojen suojelusta. Tehtävään kuuluu kansallisen geenivarojen hoidon ja suojelun lisäksi yhteydet ja yhteistyö alan kansainvälisten toimijoiden kanssa.
| |
 |
| |
Kuva: Metla/Erkki Oksanen |
Geenireservimetsien tarkoitus on varmistaa metsäpuiden laajan perinnöllisen vaihtelun säilyminen kauas tulevaisuuteen. Vaikka sekä luontaisten että viljeltyjen metsien perinnöllinen vaihtelu on nykyisellään suuri, metsien käsittely ja ympäristön muutokset saattavat vähitellen kaventaa vaihtelua. Geenireservimetsissä hoitotoimenpiteet ja hakkuut ovat sallittuja, mutta uudistaminen tapahtuu joko luontaisesti tai kylvämällä samasta metsästä kerättyjä siemeniä tai istuttamalla niistä kasvatettuja taimia.
Geenivarojen säilyttäminen geenireservimetsissä sopii parhaiten männylle, koivulle ja kuuselle, joilla on katkeamaton ja laaja levinneisyysalue Suomessa. Lajeilla, joiden levinneisyysalue on pieni ja esiintymät ovat kaukana toisistaan sattuma voi hävittää esiintymän kokonaan tai esiintymässä saattaa olla niin vähän lisääntyviä yksilöitä, että elinvoimaisuus on vaarassa alentua. Suomessa näitä lajeja ovat jalot lehtipuut: vuori- ja kynäjalava, metsälehmus, saarni, tammi ja vaahtera. Näillä lajeilla geenivarojen säilyttäminen perustuu useista lajin metsiköistä kerättyyn aineistoon, joita kasvatetaan tarkoitusta varten perustetuissa säilytyskokoelmissa. Kokoelmat, geenireservimetsät ja luonnonsuojelualueet, joilla näitä lajeja esiintyy, muodostavat yhdessä kokonaisuuden, jolla taataan geenivarojen säilyminen.
Taulukot:
