[ 1. Geenivarojen suojelu | 2. Geenireservimetsät | 3. Ex situ-suojelu | 4. Yhteistyö ]

4. Yhteistyö

Geenivarojen suojeluun ja kestävään käyttöön liittyvien kysymysten ratkaiseminen edellyttää monialaista tutkimusta ja organisaatioiden välistä yhteistyötä. Suomessa sekä geenivarojen hoito, että metsänjalostus on määrätty tehtäväksi Metsäntutkimuslaitoksessa, jonka toimenkuvaan kuuluu myös metsägeneettinen tutkimus. Puiden geneettiseen monimuotoisuuteen liittyvää tutkimusta tehdään myös yliopistoissa. Yhteistyö metsänviljelyaineiston kauppaa valvovan viranomaisen, Eviran, kanssa käsittää tutkimus- ja rekisteritiedon vaihtoa.

Koska puut eivät tunnista valtioiden rajoja, laaja kansainvälinen yhteistyö on tarpeen geenivarojen hoidossa ja suojelussa. Geenivarayhteistyötä tehdään koko maailman kattavissa yhteistyöelimissä, Euroopan tasolla ja Pohjoismaiden kesken. Useat kansainväliset sopimukset ja ohjelmat käsittelevät geenivarojen suojelua. Suomelle näistä merkittävimmät ovat:

	Siementen keräystä Kuva: Teijo Nikkanen

• Biologista monimuotoisuutta koskeva yleissopimus (Convention on Biological Diversity, CBD), joka neuvoteltiin YK:n Ympäristö ja kehitys konferenssissa (UNCED) Rio de Janeirossa vuonna 1992. Sopimuksen tarkoituksena on varmistaa biologisen monimuotoisuuden säilyminen ja niiden kestävä käyttö. Suomi ratifioi sopimuksen vuonna 1994.

• EUFORGEN ohjelma edistää ja koordinoi metsäpuiden geenivarojen hoitoa ja suojelua Euroopan tasolla. EUFORGEN toimii osallistujamaiden rahoituksella ja sen toimintaa koordinoi Biodiversity International yhteistyössä FAOn (Food and Agriculture Organization of the United Nations) Metsäosaston kanssa.

• Geenivarayhteistyö pohjoismaiden välillä on tiivistä. Pohjoismainen geenivaratyö on keskitetty NordGen-organisaatioon, jonka osaaminen kattaa maatalouskasvien, maatalouden kotieläinten ja metsäpuiden geenivarat. Metsäpuiden geenivarojen suojeluun keskitytään työryhmässä, joka toimii NordGen'in Metsäneuvoston alaisuudessa.