[ 1. Geenivarojen suojelu | 2. Geenireservimetsät | 3. Ex situ-suojelu | 4. Yhteistyö ]

1. Geenivarojen suojelun menetelmät

Metsäpuiden geenivarojen suojelun tarkoitus on säilyttää lajien ja paikallisten esiintymien perinnöllinen kirjo pitkälle tulevaisuuteen. Näin niiden elinvoimaisuus ja sopeutumiskyky on riittävä takaamaan selviytymisen myös muuttuvassa ympäristössä, esimerkiksi ilmaston muuttuessa.

Geenivarojen suojelun menetelmät voidaan jakaa kahteen luokkaan sen mukaan tapahtuuko suojelu alkuperäisellä kasvupaikalla - in situ, vai jossain muualla - ex situ. In situ –suojelussa edustava alue luontaista metsää tai luontaisesti uudistettua talousmetsää varataan geenivarojen suojeluun. Suojelualueilla ja suojelluilla elinympäristöillä on myös merkitystä metsäpuiden geenivarojen suojelussa. Ex situ -suojelu toteutetaan istuttamalla puukokoelmia tai varastoimalla siementä, siitepölyä tai solukkoja. Laajalle levinneet, yleiset puulajit suojellaan pääosin in situ geenireservimetsiä rajaamalla, harvinaisille lajeille perustetaan säilytyskokoelmia ex situ. Harmaalepän ja haavan geneettisen monimuotoisuuden turvaamiseksi ei ole toistaiseksi ryhdytty erityistoimiin.

Taulukko 1. Puulajeittaiset geenivarojen suojelumenetelmät kansallisen geenivaraohjelman mukaan
Puulaji	Suojelu- alueet	Geeni- reservi- metsät	Kokoelmat	Jalostus- populaatiot
Mänty - Pinus sylvestris	x	o	x	x
Kuusi - Picea abies	x	o	x	x
Kataja - Juniperus communis	o		x
Rauduskoivu - Betula pendula	x	o	x	x
Hieskoivu - Betula pubescens	x	o
Tervaleppä - Alnus glutinosa	o		x
Harmaaleppä - Alnus incana	x		x
Haapa - Populus tremula	x		x	x
Pihlaja - Sorbus aucuparia	x		x
Metsälehmus - Tilia cordata	x	x	o
Saarni - Fraxinus excelsior	x	x	o
Tammi - Quercus robur	x	x	o
Vaahtera - Acer platanoides	x	x	o
Vuorijalava - Ulmus glabra	x		o
Kynäjalava - Ulmus laevis	x		o
Siperianlehtikuusi - Larix sibirica			x
	o	Tärkein suojelumenetelmä
	x	Täydentävä suojelumenetelmä